Aarnilinnun tytär

Kannen kuva: Mika Launis. Kannen ja ulkoasun suunnittelu: Laura Lyytinen. Sidottu.

Arvid Lydecken -palkinto 2001.

Valtteri huokasi. Turvallisuus oli toki hyvä asia, mutta joskus ovet liioittelivat.

Valtterin hyvinvoinnista pitävät huolta erilaiset kodinkoneet: tietokone kuulustelee läksyjä, hella ja monitoimikone tekevät yhteistuumin ruokaa, imuri, tiskikone ja pesukone huolehtivat siisteydestä ja komentavat kilvan Valtteria. Joskus Valtterista kyllä tuntui, että häntä paimentamassa oli lauma hyvää tarkoittavia tätejä, jotka kasvattavat hoidokkiaan joka käänteessä.

Ja paha kyllä, tuntui kuin vuosituhannen vaihde olisi sittenkin tehnyt jotain koneitten käämeille ja virtapiireille. Koneisiin oli alkanut ilmestyä kummallisia piirteitä ja nykyisin niillä jokaisella oli aivan selvästi oma tahto ja luonne!

Asiat eivät ole ollenkaan sitä, miltä ne näyttävät, ja talossa alkaa tapahtua muutakin kummaa: talonmiehellä on lehmä pesutuvassa ja Kutvosen Martsulla on salainen perunamaa entisessä palvelijainhuoneessa.

Marja Luukkosen saturomaani tempaa mukaansa vastustamattomalla voimalla. Mennyt ja nykyinen aika sekoittuvat jännittäväksi labyrintiksi, seikkailuksi, josta ei puutu huumoria, vauhtia ja yllättäviä käänteitä!

Marja Luukkonen edustaa harvinaista kirjallisuuslajia: kotimaista lasten laatufantasiaa. Hänet muistetaan mm. teoksista Täydenkuun lapset ja Elli Vaahtopää. Aarnilinnun tytär on jatkoa Pikku noita ja Karipeikko -romaanille.