Musta peili: Kauhuelokuvan kehitys Prahan ylioppilaasta Poltergeistiin

Ensimmäinen elokuvakirjani. 80-luvun alkupuoliskolla ei tietenkään ollut internetiä eikä pikkukaupungissa löytynyt paljon muualtakaan tietoa kauhuelokuvista, joten Mustasta peilistä tuli murrosikäiselle pojalle korvaamaton tietolähde. En osaa arvatakaan, kuinka monta kertaa luin tämän. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin keski-ikäisenä ukkelina uudelleenlukeminen tuottaa nostalgista mielihyvää ja kieltämättä huvittuneisuutta. Kirjoittajina Alasen veljekset tarvitsivat vielä kehittymistä, elokuvia ravataan läpi yksi toisensa jälkeen punaisen langan ollessa välillä hieman kateissa. Sivuilta välittyy innostus aiheeseen, mutta se ei valitettavasti aina riitä. Antti Alasen kirjoittama ensimmäinen osa perinteisestä kauhuelokuvasta on tunnollinen ja huolellinen yritys hahmottaa esimerkkien kautta jotain melko hahmottamatonta ja perusteokset käydäänkin läpi välillä jopa kummallisen yksityiskohtaisesti. Pintaa syvemmällä kulkevia yhteisiä nimittäjiä ei onnistuta tuomaan esille, vaan ensimmäinen osa jää melko karkeaksi luonnokseksi. Asko Alasen kirjoittama uutta kauhuelokuvaa käsittelevä toinen osa on vielä edellistäkin enemmän kiireessä kirjoitetun tuntuinen, tekstissä vuorottelevat turhauttavasti aidon oivaltavat näkemykset ja luonnehdinnat Suomen MADin käännöksiltä vaikuttavien epähauskojen kielikuvien kanssa. Puutteistaan huolimatta Musta peili oli aikoinaan merkittävä kirja, koska se oli ainoa kauhuelokuvia käsittelevä suomalainen tietokirja, ja jo siksikin ansaitsee pienen paikkansa kotimaisen elokuvatutkimuksen historiassa.