Pimeä nousee · #2 / 5

Pimeä nousee

Susan Cooper

7.5 / 10
139 arvosanaa

Alkuteos ilmestynyt 1973. Suomentanut Kristiina Rikman. Runot suomentanut Panu Pekkanen.

1. painos: WSOY, 1979. Päällys: Michael Heslop. Sidottu.
2. painos: WSOY, 2003. Päällys: Mika Tuominen. Sidottu.

Horn Book Award 1973, Mythopoeic-palkintoehdokas 1974.

Yksitoistavuotias Will Stanton oivaltaa syntymäpäivänään, ettei hän olekaan tavallinen koulupoika, vaan viimeinen Ikivanhoista, jotka ovat kautta aikojen taistelleet Pimeää vastaan.

Will saa tehtäväkseen etsiä ne kuusi maagista merkkiä, joiden avulla kerran ratkaistaan lopullinen taistelu Valon ja Pimeän välillä. Niinpä sydäntalvella, kun Pimeä nousee, Will joutuu kesken iloisten jouluvalmistelujen vuosisatojen takaiseen hämärään, vastakkain pahuuden voimien kanssa, kokemaan kauhua ja pelkoa, mutta myös riemuitsemaan voitoistaan tässä ja menneessä ajassa. Kirjasta Yllä meren, alla kiven tuttu isosetä Merriman on Willin tukena Valon apureineen.

Britti Susan Cooper on maineikas ja palkittu kirjailija, jonka seikkailut yhdistävät erikoisia tapahtumia, taruja ja historiaa vetäväksi kokonaisuudeksi.

Pimeä nousee on samannimisen fantasiasarjan toinen osa.

Julkaistu
1979 (WSOY)
Mistä löydät tämän kirjan
Ulkoiset linkit avaavat kirjan haun valitussa kaupassa. Saatavuus voi vaihdella.
Aurelia0 kirjaa · 136 viestiä

Susan Cooper
Yllä meren, alla kiven
Pimeä nousee -sarjan osa 1
WSOY
Julkaistu ensimmäisen kerran käsittääkseni vuonna 1979
Sivuja 261

Olen lukenut ensimmäisen kerran tämän koko sarjan joskus kauan sitten hamassa nuoruudessani ja olen jo monta vuotta aikonut lukea tämän uudestaan ja nyt minä vihdoinkin olen päässyt siinä alkuun. Eikä ensimmäinen osa todellakaan ollut pettymys. Minua kiinnostaa tämä sarja monessakin mielessä. Osaksi siksi, että tämä todellakin on sitä vanhaa fantasiaa. Minusta on kiinnostavaa lukea ja katsoa miten vanha fantasia poikkeaa uudemmasta ja minkälaista fantasia oli vanhaan aikaan.

Muutamia huomioita mainitakseni, ainakaan tässä vanhassa tarinassa ei kikkailla nimillä, eikä millään muullakaan turhalla kuten nykyajan väkivallalla ja Todella Maailmoja Kaatavalla ja Erittäin Tärkeällä Taikuudella. Tarina on hyvin yksinkertainen, mutta loistava ja erittäin mielenkiintoinen. Tarina on todellakin jotenkin merkillisellä tavalla otteessaan tiukasti pitävä vaikka se on niin yksinkertainen.

Ja tarina on vanha, ainakin minun mittapuuni mukaan. Mutta hyvällä tavalla vanha. Siinä on kaikki fantasian perusainekset ja kaikki toimii niin yhdessä kuin erikseen. Kieli on sujuvaa ja minua itseäni erityisesti ilahduttavan vanhaa. Minä puhuisin mielelläni aina kuten vanhaan aikaan ellen pelkäisi, että joutuisin suljetulle osastolle ja että ne vähätkin ihmiset, jotka nykyään ymmärtävät mitä puhun, lakkaisivat ymmärtämästä.

Toisaalta mietin kyllä joskus vakavasti sitä, että rupeaisin todella puhumaan kuten ennen vanhaan vaikka tapahtuisi mitä, sillä minun mielestäni ihmisen ei pitäisi koskaan unohtaa historiaa eikä juuriaan vaan aina muistaa mistä kaikki on lähtöisin ja missä oli alku ja millainen se oli, sillä se on aina osa ihmistä vaikka tämä olisikin unohtanut sen. Ja tämä pätee etenkin kieleen. Minua surettaa nykyajassa se kuinka moni ihminen on unohtanut.

Ja taas minä eksyin sivupoluille, palataanpa tarinaan takaisin. Tarinassa on siis kaikki fantasian perusainekset, se on hyvin yksinkertainen ja vanha. Tarinassa on paljon mielenkiintoisia älykkäitä asioita ja huomioita. Monessakin mielessä. Mietin kovasti, että mikä tarinassa todella pitää otteessaan niin tiukasti, vaikka se on olemukseltaan yksinkertainen eikä siinä ole hirveästi nykyafantasiaan liittyviä sivuasioita ja juonia sekä yksityiskohtia.

Ehkä se on tarinan rehellisyys. Se kertoo oman tarinansa konstailematta ja niin kuin se on. Eikä se yritä olla mitään muuta kuin on. Tarina on jollain tapaa vakavasti kirjoitettu. Ainoa asia mitä todella jäin kaipaamaan ja jota olisin toivonut tarinassa olevan hieman lisää on huumori, mutta tämä tarina toimii kyllä ilmankin, että siinä ei olekaan minun itseni aina henkilökohtaisesti kaikelta toivomaa huumoria. Ja tiedättekö mitä? Tämä on todella merkittävä asia.

Tarinan henki, sielu ja ääni on siis kuten arvaattekin vanha ja arvokas ja erittäin hieno.

Annan arvosanaksi reippaat 9 ja luen tietysti riemulla koko sarjan.

samuel879 kirjaa · 1 viestiä

HAuska huomata että "vanha" kolahtaa muillekin... ikisuosikkini jo lapsuuden ajoilta, ja aina palaan sen äärelle uudestaan. 10 arvosanaksi, eikä se ole vain nostalgiaa..!

Ageha404 kirjaa · 663 viestiä

Tykkään itsekin todella paljon Susan Cooperin kirjoista, Pimeä nousee-sarjan lisäksi myös Kultakaapu, siniviitta ansaitsee oman mainintansa – pitäisi lukea se taas pitkästä aikaa uudelleen. Pimeä nousee-sarjan luin uudelleen ihan tässä parin vuoden sisällä, tosin vain neljänteen kirjaan asti. Cooperin ansiot kirjailijana huomaakin mielestäni hyvin siinä, että hänen kirjansa jaksaa lukea aina uudelleen ja uudelleen. :grin: Cooperilla on ilmeisesti myös useita kääntämättömiä kirjoja, kiinnostaisi tutustua niihinkin joskus.

Haluatko osallistua keskusteluun? Voit vastata vierailijana ilman käyttäjätiliä.