Suuren pelin loppu

Suuren pelin loppu: Tarina kahden maailman rajalta. Nidottu.

Avaruus vaikenee, radiot ovat hiiskumattoman mykkinä. Tuloksettomasti vääntelee muuan entinen prinssi, nykyinen kokki ja tuleva valtiomies radionsa nappuloita. Turhaa työtä tekee myös hänen isäntänsä, pienen kongolaisen kauppa-aseman johtaja. Lähistön lähetyssaarnaaja enempää kuin seudulla tilapäisesti majaileva riodeorolainen kamelinkasvattaja eivät hekään löydä ääntä haudanhiljaiseksi muuttuneesta eetteristä. Mutta lokolit eivät vaikene. Nuo ikivanhat puherummut puhuvat tuhatvuotista kieltään afrikkalaisen yön pimeydessä ja ne kertovat nyt outoa, hirveätä ja käsittämätöntä sanomaa:

”Valkoiset miehet ovat kuolleet, kaikki valkoiset ovat kuolleet...”

Vielä äsken kuului kaukaisesta Euroopasta kolmannen maailmansodan kaamea, mutta etäinen humina. Nut on kaikki hiljaista. Lokolit vain julistavat, että Afrikka on jälleen mustan miehen.

Muuan lähetyssaarnaaja on sanonut, että jos Afrikka äkkiä sulkeutuisi valkoihoisilta, siellä ei parin viikon kuluttua enää löytyisi jälkeäkään länsimaisesta sivistyksestä. Tässä kirjassa se tapahtuu, ja tapahtuu jotakin paljon pahempaakin. Muuan suuri peli on äkkiä päättynyt. Mutta sitten alkaakin toinen peli ja tuon toisen pelin alkuperästä kertoo tämä aiheeltaan yllättävä kirja.

Suuren pelin loppu kuuluu Marton Taigan uusien, ennen julkaisemattomien kirjojen sarjaan. Se on säpsähdyttävä kirja ja kerronnaltaan aidon taigamainen: kirpeästi maustettu, joskus räikeän värikäs, paikoitellen parodioitu ja aina rennon notkea.