Kirjasta
Alkuteos ilmestynyt 1955. Suomentanut Matti Kontio. Sidottu, kansipaperi. Päällys: Martti Mykkänen.
Heitä on herännyt eloon New Yorkin maanalaisen 207. kadun asemalla neljä ihmistä; pieni lihava mies, nuori sotilas, kaunis nainen ja Arthur Temmer, sympaattinen mutta elämässään epäonnistunut mies. Jotakin hirvittävää on tapahtunut maan pinnalla, heidän kokemansa ei voi olla muuta kuin tuon suuren tuhon vaimeaa kaikua. Auttamattomassa loukussa, syvällä maan sisässä, soran ja sortumien keskellä nämä neljä eloonjäänyttä alkavat suunnitella tulevaisuuttaan.
Heitä on neljä, mutta heidän joukkonsa kasvaa, ja maanalaisen asemalta toiselle siirtyessään he pian löytävät ihmeellisen eloonjääneiden yhteiskunnan. Arthur Temmerin pettymys on kuitenkin suuri: tätäkin, kuten vanhaa tuhoutunutta maailmaa hallitsevat samat häikäilemättömät lait. Ihminen on yhä sama. Mutta Arthur on jo ehtinyt unelmoida paremmasta, hän ei aio antautua. Hän ryhtyy taistelemaan ja voittaa.
Nuori amerikkalainen kertoja Harold Rein ei mässäile kauhukuvauksilla, ei maalaa atomisodan hirvittäviä tulevaisuudennäkymiä. Häntä on paljon enemmän houkutellut ihminen sinänsä ja hänen tapansa reagoida epänormaalissa tilanteessa. Reinin erikoislaatuinen kirja on julkaistu Englannissa, Italiassa ja Tanskassa, ja pian se ilmestyy myös Ranskassa. Se on vauhdikas, jännittävä, todentuntuinen teos, samalla kuin se antaa jokaiselle vakavaa ajattelemisen aihetta.
