Ei mitenkään mieleenpainuva kerrontatyyli, tarina tai edes idea. Kyllähän tämän luki, mutta olisin voinut käyttää aikani paremminkin.
Susiemon klaani
- Julkaistu
- 4.2.2009 (Tammi)
- Alkuperäinen nimi
- El clan de la Loba
- Englanniksi
- War of the Witches (2008) →
Risingshadow communityLukijoiden ääni
Näe yhdellä silmäyksellä, mitä Risingshadow-lukijat ajattelevat tästä kirjasta.
190arvosanaa
9kirja-arviota
Risingshadow
Mitä sinä ajattelit kirjasta?
Jaa oma kokemuksesi muiden Risingshadow-lukijoiden kanssa.
Risingshadow
Lukijoiden arviot
9 arviotaMitä Risingshadow'n lukijat ajattelevat tästä kirjasta
Kirja ei ole parhaimmasta päästä, mutta ihan ok.
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
Ihan hyvin kirjoitettu kirja, aluksi hieman sekava eikä saanut oikein otetta mitä tapahtuu (en tiedä oliko tarkoituskin, jos oli niin onnistui hyvin) Sääli Anaidia kohtaan oli alussa suuri, viisas mutta kaikkien hyljeksimä. Kirjan puolivaiheilla alkoi tosin ärsyttää kuinka nopeasti hän oppi kaiken. Loppu kuitenkin hymyilytti kuinka hän pisti Marionille jauhot suuhun.
Kirjan lopun arvasin jo puolivaiheilla, alussakin aavistelin jotain.
Suosikkihahmoni olivat ehdottomasti Serene ja Criselda!
olen lukenut tämän kirjan pari päivää sitten. odotin paljon ja petyin raskaasti anaid oli säälittävä ja aluksi jouduinkin pakottamaan itseni jatkamaan lukemista. Selene kuitenkin auttoi minua jaksamaan hänen räiskyvä luonteensa oli niimn mahtava. loppua kohti anaidista tuli kuitenkin jo aikuismaisempi ja kiinnostavampi.
Kirja oli ihan hyvä ja sen luki nopeasti. Ei jäänyt mitenkään erityisemmin mieleen, vaikka aionkin lukea seuraavan osan.
Näytä arvio (sisältää juonipaljastuksia)
No, myönnän, että aloin epäillä Anaidin osaa valittuna, kun kirjan tapahtumat alkoivat muistuttaa takakannen ennustusta, tajusin, että juttu nyt oli mitä oli. Selene oli mielenkiintoinen hahmo, johon rakastuin heti. Clodiasta tai Valeriasta en pitänyt, enkä siitä, kun Selene löi hynttyyt yhteen Salman kanssa. Lopputulos: Kirja oli positiivinen yllätys.
Ensimmäisenä kirjasta jäi mieleen vastenmielisyys Anaidia vastaan. En pitänyt hänestä alkuunkaan, lähinnä sen takia, että Maite Carranza jäi sille kliseiselle linjalle, jossa lapsi saa tietää syntyperänsä, ja sen jälkeen onkin aivan ilmiömäinen. Mahtava luonnonlahjakkuus, joka oppii kaiken nopeammin kuin kukaan muu. En millään pystynyt lukemaan tuntia kauempaa putkeen. Piti pitää tauko aina sadan sivun välein, kun Anaid-ilmiö alkoi oksettaa.
Kirjan pelastukseksi koituivatkin sitten kaikki muut hahmot. Pidin Gayasta, Karenista ja Criseldasta. Valeria ja Clodia olivat lemppareitani. Selenestä en oikein saanut otetta.
En voi sanoa, että ratkaisu olisi ollut yllättävä. Sen saattoi oikeastaan arvata, jos hieman mietti. Mutta ihanasti lukijan päätä kyllä sekoitettiin. Jokaisella hahmolla oli oma teoriansa tapahtuneesta ja he toivat ne hyvin ilmi.
Aion lukea seuraavan osan, mutta vain, koska ihastuin Criseldaan, ja haluan tietää, mitä hänelle käy.
Alku oli aika erikoinen, vähän sekava, mutta kun kirja pääsi kunnolla liikkeelle, oli juoni pieniä tylsiä kohtia lukuunottamatta mukavan jouheva, ja kirja nopea lukea. Carranzalla on aika erikoinen näkemys noidista, mutta se tekee tästä kirjasta vähän erilaisen luettavan, ja vaihtelu virkistää :)
Ainoa miinus tulee alun sekavuudesta. Sen jälkeen kun Anaid oli saanut tietää olevansa noita tarina muuttui sujuvammaksi. Sen jälkeenkin jotkut Selene jutut olivat todella takkuista luettavaa.