Alkuteos ilmestynyt 1996. Suomentanut Sanna Pernu. Sidottu, kansipaperi.
Kiehtova tarina Mosambikista maagisen realismin hengessä.
Tarinan kertoja on kuollut Ermelindo Mucanga, joka on haudattu ”väärään
paikkaan” plumeriapuun juurelle, siirtomaavallanaikaisen linnoituksen
verannan viereen. Linna toimii nyt vanhainkotina, joka on unohtunut
viidakon keskelle ja jonka harvat asukkaat elävät oman onnensa nojassa,
kaikkien unohtamana – ja miinakenttien ympäröimänä.
Muurahaiskäpy ilmoittaa Ermelindolle, että tämän on palattava jonkun elävän, mutta
pian kuolevan ihmisen ruumiiseen voidakseen kuolla uudestaan ja
tullakseen kunnolla haudatuksi. Niinpä Ermelindo asettuu
poliisikomisario Izidine Naítaan, joka tulee tutkimaan tyrannimaisen
vanhainkodin johtajan murhaa ja jonka on määrä kuolla kuusi päivää
myöhemmin.
Vanhainkodin asukkaiden elämäntarinoiden kautta
käydään läpi Mosambikin siirtomaavallan ja itsenäisyyden jälkeistä aikaa ja käsitellään rotukysymyksiä sekä afrikkalaisia uskomuksia, luonnon,
kasvien ja eläinten merkitystä uskomuksissa ja tarinoissa.
”Plumeriaveranta vaeltaa toden ja taianomaisen välillä. Henget
elävät, kuolleet puhuvat ja tuntevat siinä missä elävätkin. Lähes
runollinen ilmaisutapa on yhtä paljon arvossaan kuin yksinkertainen
dialogikin.” – Arto Tuominen, Tiedonantaja
