Tämä arvio sisältää juonipaljastuksia · Näytä arvio
Minulla oli hieman toisenlaiset odotukset Kirjanoidasta, jotka sitten kaatuivat kun aloin lukemaan kirjaa.
Kokonaisuudessaan Kirjanoita olisi saanut ehkä olla pidempi, ja pidennetyssä versiossa antaa enemmän aikaa hahmoille ja selityksille. Pidin Auran hahmosta ja siitä seikasta, ettei hän ei ole tyypillinen lukiolais nuori, mitä tuntuu esiintyvän suht paljolti nuorten kirjoissa. Pidin myös Pyrystä, ja siitä miten hänen ja Auran suhde kehittyi realistisella tavalla - kaksikko tapaa MUT:issa ja juttelevat kiinnostuksen kohteistaan. Auran täti Inge on jokseenkin suht realistinen, tyypillinen raivostuttava sukulainen, joka rakastaa työntää näppinsä joka paikkaan ja Auran isä täydellinen tossun alla - hahmo.
Tarinassa oli onnistuneesti lisätty jonkin verran dystooppisia asioita kuten se, ettei kirjoja enää ole ja paperin tuotanto on lakkautettu.
Yllä jo mainitsin, niin omasta mielestä kirja olisi saanut olla pitempi, sillä tuntui, ettei kaikki kohdat kirjassa saaneet kunnollista selitystä. Loppupuolen juonen käänteit tulivat hieman nopsakasti ja loppu antoi vaikutteen siitä, että kirjailijalla, Anne Leinosella, oli hyvin kiire saada kirja loppuun, sillä tarinan yllätys käänne oli hutaistun oloinen.
Vielä on epäselvää, että tulenko lukemaan jatko-osan, Noitakirjan, vai en.