Olen varma, että tälle kirjalle on lukijoita. Itse kuitenkin toivon, että "synkeys" voisi joskus liittyä maailman yleiseen tunnelmaan tai monstereihin, eikä aina 16-vuotiaiden tyttöjen raiskauksiin ja fyysiseen vammauttamiseen tai naisten töiden universaaliin hirveyteen jopa siinä määrin, että on miehellekin tragedia joutua niitä tekemään.
Jätin kesken noin sivun 100 paikkeilla, kun mitään ei ehtinyt tapahtua kolmen eri tavoin naisellisuudesta kärsivän päähenkilön hitaita esittelyjä lukuunottamatta. Myös aikamuotojen (lukijan näkökulmasta melko perusteeton) vaihtuminen eri näkökulmien välillä rasitti.
Ehkä palaan tähän vielä joskus, sillä haluan uskoa, että meillä ihan oikeasti tehdään hyvää, menevää, toiveikasta ja viihdyttävää fantasiaa, ja haluan uskoa sitä löytyvän erityisesti indie-puolelta kustantamojen "kaikki fantasia lanu-osoitteeseen"-ohjeitten kahleista vapaana. Mutta nyt en jaksa yrittää näin puuduttavan tutun ja suomalaisittainkin ankean alun kanssa.
Näköjään suomalainen aikuisten fantasia on edelleen jumissa samassa kuopassa, jonka Welman tytöt esitteli 2000-luvun alussa nuortenkirjana ja Maresi yritti käyttää uudelleen 2010-luvun kynnyksellä - tyttö- tai naishahmon päähenkilöys on pakko perustella miehisellä kontrollilla ja naiseuteen liitetyllä sorrolla, eikä tyttö tai nainen voi lähteä fantasiajuoneen ihan vain lähteäkseen.
