Mallaspappi

"Ologia-sarjan" tylsimpiä kirjoja, niin hyviä kuin ne tavallisesti ovatkin. Tämä ei valitettavasti hätkähdyttänyt pikku-Adolfinaa samoin kuin ne muut, mutta löytyy yhä kokoelmista. Kuvitus on laadukasta mutta sisältö tylsää eikä juuri uutta tietoa vampyyreista aiheena. Vähän kuin kokoelma kaikista muualla esitetyistä myyteistä.

Kaunis, taianomainen (hyh, mikä sana mutta sopii hyvin tähän). Ei niin realistinen, mutta annettakoon se anteeksi. Kirja vihdyttää kauan ainakin meikäläisiä jotka emme pelaa mitään.

Olin jo unohtanut miten hauskaa Valitse oma seikkailusi -kirjoja on lukea! Matka meren alla ei ole yhtä hyvä kuin muut testaamani sarjan osat mutta se on varmaan vain makuasia. Meri ja sen salaisuudet eivät tee minuun yleensä valtavaa vaikutusta vaikka kaladokumentit viehättävätkin...

Hauska ja yllättävä kirja. Dahlilla todella omaleimainen ote, eikä missään muualla ole tullut vastaavanlaisia hahmoja ja tapahtumia vastaan samojen kansien välissä. Etenkin loppuratkaisu on niin epälooginen, ettei sitä osaa lainkaan odottaa, eikä oikein tiedä, pitäisikö olla iloinen vai surullinen vai mitä.

Ei yhtä mielenkiintoinen kuin aloitusosa, mutta silti mukava. Varsnikin Simonin päätös lopussa ottaa aarnikotka lemmikiksi hellytti. Tässä osassa alkaakin jo vähän tapahtua, mutta pienin askelin edetään siitä huolimatta. Todella viisas ratkaisu, on ihan mahtavaa lukea vaihteeksi tarinaa, joka ei heitä yli liian kovaa ja korkealta.

Parempi ja synkempi kuin ajattelin. Mietin hetken, antaisinko jopa 3,5 tähteä, mutta en sentään. Kirjan luki helposti alle tunnissa, taidan ylittää kohderyhmän keski-iän. Mutta kyllä minä silti huomasin, että kirja oli selvästi poikkeuksellisen laadukas varhaisnuorten kirjaksi. Koska yliluonnollista ei ollut tukahduttavan paljon, jatkoa jää odottamaan. Raikasta ja miellyttävää luettavaa kaikin puolin.

Ensimmäinen puolisko läpikäyty. Ei hassumpaa, ei ollenkaan. En huomannut suuria laatueroja kirjojen välillä joten odotukset pysyvät korkealla jatkoa ajatellen. En osaa nimetä tähänastisista kirjoista parasta tai huonointa, mikä on hyvä asia, sillä se viestii myös tasaisesta, hyvästä laadusta.

Vahva kolmonen. Toimintaa riitämiin ja yllättävän paljon verta roiskuu. Melko hulppeita paljastuksiakin luvassa, mikäli on hahmoihin mieltynyt. Varjojen kaupungit on mainio välipala, mikäli tällaine yliluonnollinen teinihömppä on mieleen. Minulle on aina tiettyinä kausina. Lukekaa poies, ei ole pettymys.

Ei ihan parhaita muumeja, mutta pakko myöntää, että kirjassa on synkänkaunis ja sadunomainen tunnelma, mikä on ihan mahtavaa. Voisi olla vähän paksumpikin opus. Täysin erilainen kuin piirretyt!

TAPPAVAN TYLSÄ. Ei taisteluita. Ei paljastuksia. Ei ihmissuhdedraamaa. Ei menetyksiä. Ei onnenpotkuja. Ei taikuutta. Ei kerta kaikkiaan mitään. Tyhjää jaarittelua monen sadan sivu edestä, juonen etenemättä metriäkään mahtavasta ykkösosasta. Ihan valtava pettymys. Lue, jos haluat kehittää hermoja. Älä lue, jos odotat yhtä korkeaa tasoa kuin Eragonissa.