Kuka pelkää noitia
Alkuteos ilmestynyt 1983. Kuvittanut Quentin Blake. Suomentanut Sami Parkkinen. 7. painos 2005. Sidottu.
Whitbread-palkinto 1983.
Tämä ei ole satu, tämä on tarina oikeista noidista. Oikeat noidat ovat vaarallisimpia olentoja maanpäällä. Mistä voit tietää kuka on oikea noita ja kuka vain tavallinen herttainen rouva?
Jos et vielä tiedä, sinun on parasta ottaa se nopeasti selville – sillä oikeat noidat eivät inhoa mitään niin paljon kuin lapsia ja heillä on kaikenmoisia keinoja päästä näistä eroon. Tämä tarina kertoo kaiken mitä sinun tarvitsee tietää.
Kuka pelkää noitia sai lastenkirjallisuuden arvostetuimman palkinnon – Whitbread-palkinnon – ilmestyessään vuonna 1983.
Roald Dahl
Roald Dahl (Britannia, 1916–1990) on maailman tunnetuimpia ja rakastetuimpia lastenkirjailijoita. Hänen kirjoissaan lapsisankarit uskaltavat nousta vastustamaan aikuisten sääntöjä ja valvontaa. Teoksissaan Dahl luottaa lapsen fantasiatajuun ja kykyyn käsitellä karmaiseviakin asioita. Vuonna 2008 Times-lehti valitsi Dahlin 50 parhaan toisen maailmansodan jälkeisen brittikirjailijan listan sijalle 16.
Roald Dahl syntyi norjalaisten vanhempien lapsena Walesissa ja opiskeli Reptonissa. Toisen maailmansodan puhjettua hän liittyi Englannin kuninkaallisiin ilmavoimiin ja toimi hävittäjälentäjänä Afrikassa. Toivuttuaan koneen maahansyöksyssä saamistaan vakavista vammoista Dahl alkoi kirjoittaa. Hän muutti Amerikkaan ja alkoi kirjoittaa novelleja aikuisille. Myöhemmin Dahl kuvaili tätä aikaa ”hyvin vaativiksi oppivuosiksi, jotka koulivat minua kirjoittamaan oikeita tarinoita lapsille”.
Dahlin ensimmäinen lastenromaani, Jaakko ja jättipersikka, julkaistiin 1961. Hänen jokaisesta lastenkirjastaan tuli menestys. Roald Dahlin teoksia on käännetty 40 kielelle ja niitä on myyty yli 250 miljoonaa kappaletta. Hänelle on myönnetty monia kirjallisuuspalkintoja. Vuonna 1983 hän sai World Fantasy -palkinnon elämäntyöstään.
Dahl oli 1953–1983 eli yhteensä 30 vuotta naimisissa yhdysvaltalaisen näyttelijän Patricia Nealin kanssa, ja he saivat viisi lasta.
Dahlin lastenkirjat sisältävät mustaa huumoria, päättömiä käänteitä ja hurjia hahmoja. Dahlin tavoitteena oli kirjoittaa lapsen näkökulmasta, ja aikuiset sääntöineen ja keksintöineen näyttäytyvätkin hänen teoksissaan usein varsin kummallisessa valossa. Niinpä aikuiset kriitikot paheksuivatkin alkuun hänen lastenkirjojaan. Se ei Dahlia haitannut, sillä hänen mielestään lasten suosio oli tärkeämpää. Hän kirjoitti nimenomaan edistääkseen lasten lukuharrastusta.
Suomennetut teokset
Kirja-arvioita
Hauska ja yllättävä kirja. Dahlilla todella omaleimainen ote, eikä missään muualla ole tullut vastaavanlaisia hahmoja ja tapahtumia vastaan samojen kansien välissä. Etenkin loppuratkaisu on niin epälooginen, ettei sitä osaa lainkaan odottaa, eikä oikein tiedä, pitäisikö olla iloinen vai surullinen vai mitä.
Muistan lukeneeni tämän ala-asteella useampaankin otteeseen ja oli silloin yksi suosikkikirjoistani jännittävän tarinan ansiosta. Pitäisi napata jollain kirjastoreissulla mukaan ja lukea uudestaan, josko tarina yhä jaksaa innostaa.
Pidin kirjasta. Luin sen parissa illassa. Dahlin kirjoitus on eloisaa ja mukaansa tempaavaa- suosittelen kaikille.
Minäkin muistan kirjasta ensimmäisen kerran kuulleeni, kun ala-asteen opettaja luki sen luokalle ääneen. Olen sen jälkeen tämän muutaman kerran lukenut itsekin. Pienempänä kirja oli hirveän jännä, mutta sekava. Nykyään se on vain sekava, siitä ei oiken tahdo saada selvää ja se on kirjoitettutodella (minun mielestäni) ärsyttävällä ylimalkaisella tavalla..... Kolme tähteä annoin sen hyvän lapsuuden muiston kunniaksi :)
Ollessani ala-asteella opettajani luki tätä luokalleni ääneen. Itse en oikein koskaan saanut ideasta täysin kiinni, vaikka muistelen kyllä kuunteleeni tarkkaankin. Jokin tässä mättää, en tiedä oikein mikä... Tai mättääkö tässä nyt loppujen lopuksi sitten mikään. No, ainoa asia minkä voin varmasti todeta on se, ettei tämä oikein ollut minun kirjani. Kaksi ja puoli tähteä.