Ideana kirja oli todella kutkuttava ja siksi varmaan kirjaa aloitinkin lukemaan. Heti kuitenkin alusta alkaen löysin molemmista siskoista, Scarlettista ja Donatellasta, ärsyttäviä piirteitä. Scar oli naivii ja siskonsa sanoin, hänen elämäänsä ei mahtunut muuta kuin turvassa pysymistä. Myös miten sokeasti hän luotti kreiviin pelkkien kirjeiden avulla oli outoa. Kirjan edetessä vanhempi sisko kuitenkin muuttui ja pääsi eroon myös isänsä vallan alta. Tella taas oli rämäpää, joka ei kuunnellut muita eikä välittänyt tekojensa seurauksista. Kirjan lopussa kuitenkin sevisi, miten koko juttu oli ollut hänen aikaan saamansa peli, jolla siskot pääsisivät pois julman isänsä luota.
Julianista pidin eniten ja monta kertaa järkytyinkin, ensin kun luulin Julianin olevan Legend ja lopuksi, kun selvisi että poika olikin osa pelin näyttelijöistä.
Kirja osasi myös yllättää monilla juonenkäänteillään. Luulin jo jossain kohtaa arvanneenin lopun, mutta koko ajan kirjailija yllätti uusilla jutuilla. Loppu jäi kuitenkin vähän laimeaksi. Odotin jotain enemmän Legendasta. Mietin myös koko kirjan siskosten äitiä, ja lopussahan hänet vihdoin mainittiin. Ehkä seuraavassa kirjassa saamme hänestä jotain uutta tietoa.
Caravalin olisi voinut jättää yhteen kirjaan, mutta varmasti tulen tulekaan myös toisen osan.
