Muuttohaukka

Lohikäärmeen varjossa on epätavallinen ja erikoinen fantasiakirja, joka teki minuun vaikutuksen. Kumpikaan kirjan tarinoista (Suomunhakkaajan kaunis tytär; Mies joka maalasi lohikäärme Griaulen) ei ole erityisen pitkä mutta tarinan kaareen nähden ne ovat juuri sopivan mittaisia. Tarinat ovat myös aika surullisia, mutta niiden raadollinen kauneus iskee lukijaan. Lucius Shepard on onnistunut kuvaamaan lohikäärme Griaulen mahtavuuden niin hyvin, ettei lukijakaan voi olla vaikuttumatta siitä. Suosittelen kirjaa erityisesti aikuisille fantasian ystäville, jotka haluavat vaihteeksi lukea jotain erilaista.

Olin kuullut Nokkosvallankumouksesta paljon ylistävää palautetta, mutta ihan se ei pystynyt tavoittamaan korkeita odotuksiani vaikka laadukas teos kyseessä onkin. Kirjan suurimmat kompastuskivet liittyvät mielestäni juoneen, joka ei onnistunut imaisemaan mukaansa kuin vasta ihan lopussa. Päähenkilöt Vaju ja Dharan on rakennettu hyvin, mutta muut hahmot jäivät enemmän ja vähemmän pelkiksi oudoiksi nimiksi, joita oli vaikea muistaa. Ehkä tämä johtui siitä, että sivuhahmoja on hyvin paljon eikä heille jää kovin paljon tilaa päähenkilöiltä. Vajun ja Dharanin vuorottelu kertojina on mielestäni toimiva ratkaisu ja luvut olivat sopivan mittaisia.

Erityistä kiitosta saa kirjan kieli, joka on huikaisevan runollista ja kaunista. Vaikka kirjan maailma onkin rujo ja ruma, tarinan sanoma on kaunis ja luo uskoa ihmisiin. Muutamista puutteista huolimatta Nokkosvallankumous on ainutlaatuinen dystopiakuvaus joka kannattaa lukea.

Viimeinen valtakunta kuuluu niihin kirjoihin, joita pidän todella laadukkaina, mutta jotka eivät kuitenkaan syystä tai toisesta täysin iskeneet minuun. Maailmankuvaus oli kiinnostavaa ja sopivasti asioita jätetään hämärän peittoon. Päähenkilö Vin oli ajoittaisesta ärsyttävyydestään huolimatta samaistuttava. Kenties suurin synti kirjassa oli pitkäveteisyys. Etenkin taikuuden harjoittelua koskevat kuvaukset olivat uuvuttavia. Loppuratkaisu oli onnistunut mutta aika odottamaton ja jäin pohtimaan, että miten Sanderson saa seuraavissa osissa rakennettua lukijan mukaansa tempaavan juonen.