Moon Alchemy

Tämä kirja on hiukan... outo? Siinä on hirmuinen määrä juonenkäänteitä, enemmän tai vähemmän outoja hahmoja, ja jotain, mikä on hyvin vaikea kuvailla, mutta kuuluu ehdottomasti hyvään fantasiakirjaan. Siinä on myös joitain ällöttäviä piirteitä, jotka aika ajoin jopa hiukan häiritsevät lukemista.

Kaikista huonoista puolista huolimatta tämä kirja kuuluu jokakesäiseen mökkilukemistooni, jossa se myös tulee pysymään, koska se vain on niin hyvä.

Tämä on ehdottomasti lempparini kaikista Narnia.sarjan kirjoista. En itsekään tiedä miksi, mutta epäilen sen johtuvan siitä, että tässä kirjassa tapahtui jollain tasolla enemmän kuin muissa sarjan kirjoissa.

Olen aina nauttinut purjehduksesta ja muutenkin merellä tapahtuvista kirjoista, vaikka tulenkin itse hyvin helposti merisairaaksi.

Oli hyvä, että Lewis kirjoitti Kaspianista toisenkin kirjan, hän kun on aika moneen taipuvainen kaveri. Oli myös hyvä, että hän otti tähän kirjaan Lucyn ja Emundin, he luovat eräänleisen siteen aiempiin kirjoihin. Mutta toisaalta on hyvä, että kuvioihin pukahti uusikin tyyppi, Eustace, Lucyn, Edmundin, Peterin ja Susanin serkku.

Kaiken kaikkiaan kirja oli hyvä, muttei ihan viiden tähden luokkaa. Juoni ja henkilöt olivat hyvin kehiteltyjä, ja pidän Lewisin kerrontatavasta, mutta kirjasta puuttui silti Sitä Jotakin.

Kirjoitan arvostelun täsät kirjasta, koska se on edes pikkuriikkisen persoonallisempi ja muutenkin kiinnostavampi kuin Stinen muut kirjat.

Siltikään kirja ei ole mitenkään erityisen ihmeellinen, ja annoinkin sille vain kaksi tähteä. Muut Stinen kirjat ovat mielestäni lähes aina vain yhden tähden luokkaa.

Yksi Stinen monista vioista on, että hänen kirjansa toistavat itseään. Varjotyttö oli kuitenkin erilainen. Itse asiassa se oli niin erilainen, että se oli jo häiritsevää. Kesken kirjaa aloin miettiä, että onko tämä sittenkään Stinen kirja, vai olinko kirjastossa katsonut kirjailijan nimen väärin.

Toinen Stinen vioista on, että myös henkilöt ovat kaikissa kirjoissa enemmän tai vähemmän samanlaisia. Tavallisesti kirjassa on raisu päähenkilö, ja hiljainen ystävä. Ja päähenkilön sukupuolella ei yleensäkään ole väliä, tytöt käyttäytyvät aivan samalla tavalla kuin pojat.

Kirjan hyviksi puoliksi on kerrottava, että sekä uoni että henkilöt olivat virkistävän erilaisia kuin Stinen muissa kirjoissa. Huonoiksi puoliksi on sitten todettava, että kaikki oli vähän liiankin erilaista. Mutta toisaalta, jos kaikki muut Stinen kirjoittamat kirjat eivät olisi niin samanlaisia, ei tämäkään tuntuisi liian erilaiselta. Eli siis: lisää tällaisia kirjoja Stinelta

Pidin tästä kirjasta, kuten kaikista muistakin Jonesin kirjoista. Annoin kirjalle neljä tähteä, koska sen juoni oli todella hyvin rakennettu, ja juonenkäänteitä oli paljon ja ne olivat yllätyksellisiä.

Henkilöistä sanoisin sen verran, että kirjailija on onnistunut ujuttamaan heihin jokaiseen mielenkiintoisia ja hurmaavia piirteitä, mutta on toisaalta antanut heille myöskin huonoja luonteenpiirteitä, mikä tekee henkilöistä eläviä.

Kirja oli kaiken keikkieen hyvä, vaikkei ihan viiteen tähteen yltänytkään. Jotain siitä puuttui, en vain osaa määrittää että mitä. Ehkä sisarusjoukon jäseniä olisi voinut vielä hiukan kuvata, ja heistä kertoa enemmän. Kirja olisi myös saanut olla pidempi, mutta niinhän sitä tulee ajateltua jokaisen hyvän kirjan kohdalla.

Olen pahoillani, jos tämä arvostelu on mielestänne pelkkää tyhjää hehkutusta, mutta pidän OIKEASTI kirjaa yhtenä maailman parhaista kaunokirjallisista teoksista.

Mielestäni kirjassa oli monta hyvää puolta. Oikeastaan huonoja puolia oli lähes mahdotonta edes miettiä, kirja näet tempaisi mukaansa heti ensi metreillä.
No, takaisin hyviin puoliin. Ensinnäkin kirjan henkilöt ovat todella toden tuntuisia, ja heillä kaikilla on selvä persoonallisuus. Lisäksi hän on jollain ihmeen keinolla (jotkut epäilevät jopa keijupölyn käyttöä) saanut varsinkin vampyyreistä salaperäisen tenhoavia ja kauniita olentoja.
Myös kirjan juoni on mukavan mutkikas ja raikas. Siinä on sopivasti jännitystä ja juonenkäänteitä, unohtamatta silti kirjan punaista lankaa, romanssia kahden päähenkilön välillä.
Tietystikin se, että pidän kirjasta niin kovasti saattaa johtua omista makumieltymyksistäni, ja siitä, että olen romantiikannälän runtelema teini-ikäinen kakara, mutta on aina hauskempaa kuvitella törmänneensä vuosisadan mestariteokseen.