Varjotyttö

Oli kyllä pienoinen pettymys mulle. Alku oli hyvä ja se sai mielenkiinnon heräämään. Mutta sitten kun tuli ilmi serkkutytön salaisuus niin kirja ja tunnelma lopahtivat. Voi sanoa näin, että kirja oli siitä lähtien aivan helvetin tylsä. Yksi huonoimmista Nightmare Room kirjoista.

Kirjoitan arvostelun täsät kirjasta, koska se on edes pikkuriikkisen persoonallisempi ja muutenkin kiinnostavampi kuin Stinen muut kirjat. Siltikään kirja ei ole mitenkään erityisen ihmeellinen, ja annoinkin sille vain kaksi tähteä. Muut Stinen kirjat ovat mielestäni lähes aina vain yhden tähden luokkaa. Yksi Stinen monista vioista on, että hänen kirjansa toistavat itseään. Varjotyttö oli kuitenkin erilainen. Itse asiassa se oli niin erilainen, että se oli jo häiritsevää. Kesken kirjaa aloin miettiä, että onko tämä sittenkään Stinen kirja, vai olinko kirjastossa katsonut kirjailijan nimen väärin. Toinen Stinen vioista on, että myös henkilöt ovat kaikissa kirjoissa enemmän tai vähemmän samanlaisia. Tavallisesti kirjassa on raisu päähenkilö, ja hiljainen ystävä. Ja päähenkilön sukupuolella ei yleensäkään ole väliä, tytöt käyttäytyvät aivan samalla tavalla kuin pojat. Kirjan hyviksi puoliksi on kerrottava, että sekä uoni että henkilöt olivat virkistävän erilaisia kuin Stinen muissa kirjoissa. Huonoiksi puoliksi on sitten todettava, että kaikki oli vähän liiankin erilaista. Mutta toisaalta, jos kaikki muut Stinen kirjoittamat kirjat eivät olisi niin samanlaisia, ei tämäkään tuntuisi liian erilaiselta. Eli siis: lisää tällaisia kirjoja Stinelta