Ansqqu

Vau. Joskus eteen osuu niitä kirjoja joita ei vain saa enään keskeytettyä kun on aloittanut lukemisen. Tämä oli yksi niistä. Aivan alusta lähtien Violet oli mielenkiintoinen ja vahva persoona, eikä hänen ja Kasparin orastavaa tulevaisuutta voinut kieltää(vaikka Violet vannoi joka käänteessä vihaavansa törppöä verenimijää). Kylmästä ja tunteettomasta Kasparista kuoriutui upea rakastaja, pimeämmästä puolesta huolimatta. En tiedä olinko lukiessa väsynyt (tuli luettua pitkälle yöhön koska kirja ei päästänyt otteestaan) vai miksi tuntui että hieman Lontoon reissun jälkeen juoni oli hetken verran sekava? Paljon asiaa oli yritetty tiivistää ja Ad Infinitum meni ohi melko sekavasti vaikka olikin ilmeisesti tärkeä tapahtuma vampyyreille.. Kaiken kaikkiaan mahtava teos, eikä todellakaan ole epäilystä etteikö jatko-osa tulisi luettua!