Veri kielellä
Alkuteos ilmestynyt 2012. Suomentanut Sari Kumpulainen. Sidottu.
VAMPYYRIEN VEHKEILYT ISKEVÄT SUORAAN SOOKIEN SYDÄMEEN
Sookiella on taas murhatapaus käsissään. Nuori nainen on kuollut vampyyrien juhlissa, ja näyttää siltä, että Eric voisi olla syypää. Eric vannoo viattomuuttaan, mutta Sookie ei tätä purematta niele, sillä hän osui paikalle parahiksi nähdäkseen Ericin nauttimassa uhrin verta, vain hetki ennen kuin tämä tapettiin.
Sookien täytyy selvittää tapaus, mutta se osuu pahimpaan mahdolliseen hetkeen: hänen keijusukulaisillaan on omia huolia, joihin Sookie tulee väistämättä vedetyksi mukaan. Hän saa uuden kavalan vihollisen, ja vampyyrien valtapelit osuvat suoraan hänen sydämeensä. Keijujen taikakalun avulla hän voisi saada yhden toiveensa toteutumaan, mutta ainoa ongelma on se, ettei Sookie tiedä vieläkään, mitä – ja kenet – hän todella haluaa.
Charlaine Harris
Charlaine Harris (s. 1951) syntyi ja kasvoi Mississippijoen suistossa. Hän alkoi kirjoittaa vakavasti opiskellessaan Memphisissä, aluksi näytelmiä ja myöhemmin kirjoja.
Harrisin Sookie Stackhouse -sarjan päähenkilö on louisianalaisessa baarissa työskentelevä, telepaattisilla kyvyillä varustettu tarjoilija. Stackhouse kiinnostuu salaperäisestä miehestä. Romanssin tiellä on vain yksi mutta: mies on vampyyri. Sarjan maailmassa vampyyrit ovat muutamaa vuotta aikaisemmin tehneet olemassaolonsa tunnetuksi ihmisille, ja sarjassa kuvataan vampyyrien ja ihmisten yhteiseloa.
Sookie Stackhouse
"Amerikkalaisen Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -romaanit ovat ilmiö vailla vertaistaan. Pienen piirin suosikista on vajaassa kymmenessä vuodessa tullut maailman luetuimpia kirjasarjoja. HBO:n menestyksekäs True Blood -tv-sarja perustuu Sookie Stackhouse -romaaneihin."
Sarjaan kuuluvaa novellikokoelmaa A Touch of Dead (2009) ei suomennettu.
Sookie Stackhouse sisältää 13 kirjaa — sarja on kokonaan valmis.
Kirja-arviot ja kommentit
Huono kirja, jossa ongelmat seuraavat toisiaan ja Sookie on onneissaan, kun pääsee mukaan valtapeleihin, vaikka ei halua myöntää sitä edes itselleen. Samat asiat toistuvat sarjan kirjoista toiseen.
Huh, sainpas lukuprosessin alkuun näin vuoden 2014 kunniaksi. Sookie-kirjat eivät kyllä ole kuuluneet missään vaiheessa niihin lempikirjoihini, mutta utelias kun olen, haluan tietää miten sarja päättyy ja nyt sain koluttua tämän toiseksi viimeisen kirjan vihdoin loppuun. Eipä tässä juurikaan meno muutu edellisiin verrattuna. Hiukan ehkä tuo juoniasettelu oli maltillisempi kuin jossain aiemmissa osissa ja pysyi paremmin kärryillä mitä kaikkea kansien välissä tapahtuu, pisteet siitä. Olihan tässä myös vähän sitä turhaa jaadajaadaatakin, mutta hillitymmin ja juonikuviot olivat ihan mielenkiintoisia. Loppuun oli vielä pudotettu yllättävä pommi, joka ratkesi vieläkin yllättävämmin ja jään nyt melko mielenkiinnolla odottamaan millaisen päätöksen sarja saa ja millainen kohtalo itse Sookiella on. Ihan kelpoa nopeasti luettavaa viihdettä ja pääsi vähän kiinni tuohon lukemisen makuunkin taas.
Ristiriitaiset tunnelmat. Keijujen poliittiset juonittelut oli minusta huono idea heti jo ekassa kirjassa, jossa niitä esiteltiin, liikaa aineksia sopassa. Ja olihan tää sarja jo aika lopettaa muutenkin. Loppuratkaisu ei ollut se minun toivomani, vaikka ymmärrän kyllä hyvin kirjailijan perustelut sille mikä se oli. Ikävä kyllä ei tää ollutkaan viimeinen kirja. Yksi tulee vielä. Huoh, oisin kyllä jättänyt jo tähän, mutta ehkä se täysin aukoton Happy End on siis ihan pakko kirjoittaa :( Isot pointsit se vika kirja saa jos se ei lopu niin, mutta pahoin pelkään.
