Pedon veri
Alkuteos ilmestynyt 2009. Suomentanut Sari Kumpulainen. Sidottu.
YLILUONNOLLISET UUTISET JÄRISYTTÄVÄT MAAILMAA
Kun vampyyrit tulivat arkusta ja paljastivat olemassaolonsa tavalliselle maailmalle, moni ei arvannut, että se oli vasta alkua. Nyt on ihmissusien ja muiden muodonmuuttajien vuoro. Yliluonnolliset piirit jo läpikotaisin tunteva Sookie Stackhouse ehtii huokaista helpotuksesta, kun suuri paljastus otetaan Bon Tempsissa vastaan kutakuinkin hyvin. Mutta sitten Merlotte’s-baarin takapihalta löytyy ihmispuuman ristiinnaulittu ruumis.
Sookie päättää selvittää, kuka murhateon teki ja miksi. Hän ei kuitenkaan arvaa, että samaan aikaan vampyyri- ja ihmissusikuntaakin vanhempi, voimakkaampi ja salaisempi yliluonnollisten olentojen joukko valmistautuu sotaan. Ja Sookie on tässä sodassa aivan liian inhimillinen pelinappula.
Charlaine Harris
Charlaine Harris (s. 1951) syntyi ja kasvoi Mississippijoen suistossa. Hän alkoi kirjoittaa vakavasti opiskellessaan Memphisissä, aluksi näytelmiä ja myöhemmin kirjoja.
Harrisin Sookie Stackhouse -sarjan päähenkilö on louisianalaisessa baarissa työskentelevä, telepaattisilla kyvyillä varustettu tarjoilija. Stackhouse kiinnostuu salaperäisestä miehestä. Romanssin tiellä on vain yksi mutta: mies on vampyyri. Sarjan maailmassa vampyyrit ovat muutamaa vuotta aikaisemmin tehneet olemassaolonsa tunnetuksi ihmisille, ja sarjassa kuvataan vampyyrien ja ihmisten yhteiseloa.
Sookie Stackhouse
"Amerikkalaisen Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -romaanit ovat ilmiö vailla vertaistaan. Pienen piirin suosikista on vajaassa kymmenessä vuodessa tullut maailman luetuimpia kirjasarjoja. HBO:n menestyksekäs True Blood -tv-sarja perustuu Sookie Stackhouse -romaaneihin."
Sarjaan kuuluvaa novellikokoelmaa A Touch of Dead (2009) ei suomennettu.
Sookie Stackhouse sisältää 13 kirjaa — sarja on kokonaan valmis.
Kirja-arvioita
Aivan kuin sarjassa ei olisi ollut pyöriteltäviä pelinappuloita jo tarpeeksi tähän mennessä, koska kirjailija on päättänyt hämmentää soppaa lisää. Minusta tuntuu, että näitä kirjoja lukiessa tarvitsee ehkä tehdä muistiinpanoja, jotta pysyy kärryillä.
Luen harvemmin kirjoja englanniksi, mutta The Sookie Stackhouse Novels -kirjat olen lukenut alkuperäiskielellä, koska jopa kyseisten kirjojen suomennetut nimet saavat karvani nousemaan pystyyn. Tämänkin kirjan nimen suomennosta olisi voinut harkita vielä kertaalleen... Mutta asiaan! Pidän kovasti kirjailijan kirjoitustyylistä sekä hänen konstailemattomasta tavastaan kuvata tapahtumia. Aiemmat kirjasarjan osat ovat usein jossain vaiheessa olleet hieman tylsähköjä ja niiden loppuun lukeminen on ollut haastavaa, mutta tämän kirjan luin hujauksessa. Englannin kielikään ei tuottanut tällä kertaa juurikaan vaikeuksia. Suosittelen!
Ihan huono kirja, mielestäni kirjan lukeminen oli jotain ihan kamalaa. Siis Sookien ajatukset ja kaikki niin on kauheita ja kirjassa ei tapahtunut mitään uutta. Kaikki on lukenut jo edellisissä osissa, jotka on kuitenkin olleet ihan luettavia, mutta tämä kirja oli jotain aivan muuta kun mukavaa luettavaa. Olen todella pettynyt...
Pidin tästäkin sarjan kirjasta, vaikka Sookien asenne onkin hieman ärsyttävä, koska eihän kukaan jaksa "kuunnella" kokoajan siitä kuin aikoo jättää ylikset pois ja jatka normaalia elämää kun se vain ei ole mahdollista. Muuten kirja oli minusta oikein kiva ja toivottavasti Sookien asenne tästä nyt muuttuisi!
Nyt kyllä tuli pohjanoteeraus tälle sarjalle. Jotenkin ei vaan ollenkaan iskenyt ja Sookie oli tässä jotenkin ärsyttävä inisijä. Oli tämä kyllä vähän mitäänsanomaton verrattuna aiempiin osiin. Petyin. (Mutta voittaa nämä kirjat kyllä tv-sarjan, joka on mennyt ihan älyttömäksi..)
Olen vähän pettynyt, että nää viimeisimmät Sookie-kirjat eivät ole edistyneet suuntaan taikka toiseen. Kirjoissa on ollu paljon turhaakin, jotka poistamalla sarjasta olisi saanut lyhyemmän ja ytimekkäämmän. Kaikeksi onneksi tässä uusimassa sentään juonia ei oltu lätkitty montaa yhteen kirjaan vaan oli yksi selkeä juoni ja sitten tapahtumaan sen ympärillä eikä oikeastaan huomannut mitään ylimääräistä säätämistäkään taustalla vaikka olenkin jo ihan sekaisin näiden kanssa kun sarjassa olevat hahmot ovat aivan erilaisia kirjoissa. Eric kävi tässä kirjassa entistä enemmän hermoon juuri tuon "sinä kuulut minulle" - asenteensa kanssa ja sen, että päätti Sookien asioista tämän tietämättä. Kihisin raivosta aina kun vampyyrin nimi vain mainittiinkin tekstissä. Lisäksi Sookie oli tässä kirjassa taas harvinaisen typerä ja yksinkertainen kuten oli ensimmäisessä kirjassa. Ensimmäisen kirjan jälkeen hahmo alkoi "kasvaa", mutta nyt tyyppi näköjään taantui takaisin idiootin tasolle. Edelleen sitä mieltä, että sarja on rutkasti parempi.
