Verenjanoa Dallasissa

Ei mitenkään superhuippu mestariteos, mutta luettavissa ja ajoittain ihan jännä. Voisin harkita lukevani joskus vielä uudestaan.

Tämä oli välillä raskaskin kirja luettavaksi, koska siinä tapahtui rankkoja asioita. Mutta ne asiat tekivät tästä myös erittäin mielenkiintoisen. Auringon seurakunta oli tässä jo todella kammottava ja jään odottamaan, mitä se voi vielä seuraavissa osissa keksiä.

Nosiis.. Musta tuntuu etten oo tarpeeks vanha tajuaman näitä kirjoja, joten luen muutaman vuoden päästä sitten uudelleen. :) Kirja oli kuitenkin sen sorttinen, että sytyttää mussa sitten ku oon yli 15 vuotta. Eli suosittelen kaikille ikärajan täyttäneille!

Okei. Ensimmäinen kirja ei tehnyt minkään tason vaikutusta, mutta senhetkisen elämäntilanteeni (peruskoulu! yläaste!) johdosta olin vähän suhtautunut muuhunkin kirjallisuuteen vähemmän innostuneesti. Ehkä olin tulkinnut väärin? Ja hei, vaikka ensimmäinen kirja olisikin ollut vähän keskitason alapuolella, eihän se silti tarkoita että Veren voima huono olisi ollut, tai että Verenjanoa Dallasissa oli laadutonta roskaa? (Tarkoittaa.) Kieli on sielutonta ja tönkköä. Tunteita ei erikoisemmin välity ja kuvailu keskittyy asioihin, joista minä en ole kiinnostunut. Kuten vaikkapa Sookien poven koko, joka mainittiin ainakin kolmesti tai monesti vaihtuvien vaatteiden värikoodaus. Ja koska kirjoitusasu ei ole Harrisin paras puoli, hahmotkin jäävät vähän paitsioon. Bill on toki hurmaava JA pelottava JA seksikäs JA vampyyri JA varmaan kaikkea muutakin mahdollista, mutta sellaista fiilistä ei välity sivujen läpi. Bill on sanoja paperilla. Kirjallisuuden tulisi tarjota jotain hiukan enemmän. Eric ja kumppanit… Meh. Hahmojen nimet unohtaa heti, mutta asiayhteyksistä onnistui päättelemään kuka oli hyvis ja kuka pahis ja kuka kuoli. Sookie mietiskeli erääseen kohtaan, vaikuttiko hän aivottomalta blondilta. Painomusteen tuhlausta. Vaikutti. Nautin kovasti lukuhetkistäni tämän kirjan kanssa. Seuraavat kaksi osaa odottavat hyllyssä. Näihin jää koukkuun. Olen moneen kertaan joutunut pidättelemään itseäni kirjakaupoissa, kun jokin osa heiluttelee alehintalappua. Nauroin itselleni seitsemän ikävuotta lisää. Mikäli aivokapasiteettia ja aikaa riittää tuhlattavaksi vähemmän draculaiseen vampyyrisarjaan, suosittelen ehdottomasti. Kolme tähteä, koska tämä oli jo niin huono, että tästä tuli ihan paras. (Vaan jos jotain oikeasti hyvää tahtoo nautiskella, kannattaa mieluummin lukea se Dracula.)

Kirjasarja tuntuu paranevan mitä pidemälle juoni etenee. Onneksi olen vasta sarjan alussa. Kirjaan mahtui paljon tapahtumia, eikö tylsiä kohtia tainnut tulla ainuttakaan. Kovat odotukset on muille jatko-osille.

Hyvä kirja! Mahtava jatko-osa kirjalle! Oikein hyvin kirjoitettu. Olisin kyllä kaivannut vielä jotain lisää. Sen takia ei ihan täysiä tähtiä.

Kirja oli mielestäni todella ihana ja tarpeeksi tapahtuma rikas. Ihanaa kun Sookie pääsee jo syvemmälle ylisten maailmaan.

Harrisin kirjat vain paranevat edetessään! Uskomatonta, miten Harris onnistuu keksimään niin monenlaista toinen toistaan vauhdikkaampaa tapahtumaa jokaiseen kirjaan. Värikkäitä henkilöhahmoja ja loistavaa dialogia. Erityisesti Bubba- vampyyri vei sydämeni.

Ehdottomasti parempi kuin ykköskirja. Ei ollut jotenkin niin tönkkö. Suosittelen ehdottomasti lukemaan ensin kirjat ja sitten katsomaan sarjaa. Hirveän moni juttu oli minusta parempi kuin kirjassa. Eric oli loistava itsensä ja Dallasin meno ihan jotain muuta. Kuvailu oli tuttuun tapaansa "yksinkertaista" eikä yhden asian ympärille jääty pyörimään pitkäksi aikaa (mikä on toisaalta ihan hyvä), vaan asiat menivät tasaisen nopealla tahdilla eteenpäin. Aluksi mietin jatkanko tämän sarjan lukemista, mutta tämän toisen kirjan luettuani päätin, että kyllä se kolmaskin on luettava!

Charlaine Harrisin toinen Sookie Stackhouse(Southern Vampire Mysteries)-kirja on jopa edellistä (Veren voima) kirjaakin jännittävämpi. Sookien elo ihanan vampyyripoikaystävänsä kanssa ei ole aivan niin auvoista, kun Sooki toivoisi. Billin pomo, viidennen alueen kuuma sheriffi (ja viikinkivampyyri)Eric Northman lähettää Sookien Dallasiin käyttämään telepatiakykyään. Perillä Sookie joutuukin ongelmiin jos jonkinlaisen kiihkoilijan kanssa. Kirja on täydellinen jatke edelliselle kirjalle. Itse odotin valtavasti kuulevani lisää Ericistä, suosikkivampyyristäni. Kirja vastasi odotuksiin. Ai sentään unohdin mainita, että vältäthän joutumasta ihanaisen Mainadin lähelle, vaikka Eric toki oikein mielellään joisi vertasi Fangtasian sohvalla...