Veren imussa

Tykkäsin tästä kirjasta! Erichän nyt on niin ihana, että miten hänestä voisi olla pitämättä. Ainakin näin reppanana ja muistinsa menettäneenä. Voi toista. Seikkalut kuitenkin jatkuivat ja jännää oli. Voi kumpa Sookie vain ottaisi Ericin ja hylkäisi Billin, siitäkin kuolemattomasta on vain harmia.

Tämä on tähän asti paras osa. Tässä tuli jo kunnon taistelua, johon lähdettiin valmistautuneina, eikä sillein, että Sookien vain piirittää joukko yliluonnollisia olentoja ja sitten tulee vampyyri ja teurastaa kaikki. 

Pidän Ericistä ehdottomasti enemmän kuin billistä. Kirja oli muutenkin jotenkin kivempi kun Bill ei ollut kuvioissa enää nii paljoa, vaikka joitakin sivuja tulikin hypittyä yli. Aion luke jatko-osat.

Eric on kiva. Hotimpi kuin Bill. Vähän pettynyt olo. Kuuleman mukaan tämä on sarjan paras kirja... Ei siinä mitään. Myönnän minäkin, parempi kuin edelliset. Mutta... Nytkö lähdetään taas alamäkeen? Joo. Eka osa oli einiinkovinhyvä lukukokemus, toisesta ylöspäin meno on parantunut, tai ehkä sitä vaan tulee otettua nämä halpana viihteenä. Veren imussa on kuitenkin ensimmäinen sarjan kirja, josta pidin muutenkin kuin vain aivohöttönä. (Vaikka sainkin hysteerisiä naurukohtauksia, kun Sookie kertoi, ettei koskaan ollut tavannut muita kuin kristittyjä. Tai kun hän meni ja kehui laajaa sanavarastoaan. Rukoilen, että se oli sarkasmia. Tyyppi ei tiennyt mikä on wicca. 26-vuotias nainen. Hei pliis.) Loppu jäi vähän kutisemaan. En hirveän usein vedä kohtausta cliffhangereista. Jaksan ihan hyvin odottaa. Mutta nyt kun vitonen on näppien ulottuvissa ihan kirjaimellisesti... Ja eniten naurattaa se, että mua kiinnostaa Sookien ja Ericin jatko. Ei niinkään nämä yliluonnolliset taistelutappelusäätämiset. (Peukut pystyssä Ericin puolesta. Yhdeksän kirjaa jäljellä, ehtii Sookie pelehtiä muiden miesten kanssa myöhemminkin.)

Lempi kirjani koko sarjasta. Olen vain toivoton Eric-fani.

Eric oli kyllä ihana tässä kirjassa! Jooh mutta kirja oli siis muutenkin aivan ihana tähän sarjaan jää kyllä koukkuun.

Kirjasarja jatkaa jo todella korkeiden odotusten ylittämistä loistavalla huumorillaan ja kiehtovuudellaan. Aivan mahtavaa, että Ericistä näytetään näinkin suloinen puoli. TV- sarjan onnistuinempia hetkiä oli Alexander Skarsgårdin tulkinta muistinsa menettäneestä Ericstä.

Siunatun muhkea sarja (:

Suhde Ericin kanssa saa taas eloa sarjaan. Tästä kirjasta alkaen romaanit vain paranevat ja paranevat, ei voi muuta sanoa. Sookie on ihastuttava päähenkilö, niin kuin monet muutkin ovat huomanneet! Rakastan näitä kirjoja, pääsevät ehdottomasti tarkoin harkittuun top kymppiini;)

Harrisin kirjat paranevat kirja kirjalta. Ehdottomasti tähän mennessä paras Sookie-sarjan kirja. True bloodia seuranneena ärsyttää erilaisuudet. Kirjassa noitakuvio on paljon mielenkiintoisempi kuin sarjassa. Ericiin saadaan uutta ihastuttavaa näkökulmaa ja Alcidekin pääsee kuvioihin. Hän ei ole oikein mielissään Ericin ja Sookien väleistä, mutta ei ole moni muukaan. Edelleen täytyy hehkuttaa kirjojen helppolukuisuutta ja yksinkertaisuutta. Lisäksi hahmoihin on tullut enemmän syvällisyyttä kuin aiemmissa kirjoissa. Jos haluat pitkää kerrontaa ja syvällisiä pohdintoja, tämä sarja ei ole sinua varten.

Sookie yrittää toipua Billin petturuudesta ja heidän suhde on tauolla. Sookie tekee uuden vuoden lupauksen, että pysyy erossa ikävyyksistä. Eikö siinä käy niin, että kotimatkalla hän kohtaa alastoman ja muistinsa menettäneen vampyyri Ericin. Sookiesta tulee Ericin lapsenvahti/henkivartija, samalla hän yrittää pitää näppinsä irti seksikkäästä suojatistaan,estää pahojen noitien aikeet ja löytää kadoksissa olevansa veljensä. Ei ihmekään että tätä osaa pidetään parhaimpana. On vaikea vastustaa tätä haavoittuvaista ja herkkää seksikästä Ericiä punaisissa alushousuissa. Tämän kirjasarjan kirjat vaan paranevat. Sookie on minun lempisankaritar, rohkea ja hauska, on viihdyttävää viettää aikaa hänen päänsä sisällä. Tässä huomaan Sookie on alkanut kasvaa henkisesti ja on itsenäisempi. Tässä Sookie alkanut miettiä vampyyrien seura ei ole hänelle terveellistä, ei henkisesti ja fyysisesti. Lohtua ja tukea tarjoaa inhimillinen ja aivan erialinen Eric. On mielenkiintoista seurata näiden suhdetta tästä eteenpäin. Plussaa on annetta Gummerus kustantajalle, kun suomentaa kirjasarjaa näin tiheään tahtiin. PS: Muuten 6 luku on siten NAM!