Veren muisti

Ja sarja vain jatkuu, vaikka kaikki ideat juonen puolesta on jo käytetty loppuun. Siitä pidän, että Eric on messissä edelleen, mutta tämän sarjan olisi voinut saada päätökseen jo aikoja sitten, eikä lukija olisi menettänyt mitään.

Harrisin kirjoissa, tai oikeastaan kirjoituksessa on kaksi asiaa, joista kovin pidän ja olen melkein hieman kateellinen: ensinnäkin naisen kyky kirjoittaa cliffhangereita lukujen loppuun. Nämä ovat juuri niitä kirjoja, joita päättää lukaista "vielä yhden luvun. Tai sittenkin vielä yhden." Toisekseen, jopa pienissä osissa olevat sivuhenkilöt on mietitty loppuun asti ja ne ovat varsin elämänmakuisia. Esimerkiksi se baarimikkona toimiva kauneuskuningatar, jolle olisi varmaan ollut luvassa ura ja kuuluisuutta, jos ei olisi sattunut tappamaan pahoinpitelevää poikaystäväänsä. Niin, sitä kaikkea mitä tapahtuu syvällä Etelävaltioissa. Entäs sarjan tämä osa sitten? Noh, sitä samaa perusvarmaa ja osiltaan melko yllätyksetöntä kuin aiemmatkin osat. Hahmoja oli ihan valtavasti, juuri niin kuin yhdenteentoista osaan ehtineessä sarjassa saattaa ollakin, mutta välillä kävi mielessä, jotta "eikö vähempi riittäisi?" Noh, ainakin lukija sai mahdollisuuden pistää harmaat aivosolunsa liikkeelle miettiessään, että "kukas tämä nyt taas olikaan?"

Englanniksi tämä kirjat ovat paljon paremmin kerrottu. Suomennos varsinkin tässä kirjassa on todella tönkköä, kuten Scartin arvostelusta voi sanoa. Suosittelen lukemaan englanniksi kirjat.

Sookie kävi suihkussa, ajeli säärikarvansa, meikkasi, pukeutui, siivosi... sen lisäksi hän kovasti pohti parisuhdettaan ja kävi taas suihkussa.. Jos lukijalle ei vielä ole Bubban kuviot selvinnyt, niin tässäKIN kirjassa se kerrotaan ainakin kaksi kertaa.

Tämä oli parempi kuin edeltävä kirja, vaikka Sookien asenne oli vieläkin vähän ärsyttävä välillä, mutta toki jo paranemaan päin. Kirja oli kokonaisuudessaan ihan hyvä ja jään odottamaan jatkoa!

Ei ollut parhaimpia tämän sarjan kirjoista, odotin paljon enemmän juonelta. Muissa sarjan kirjoissa on ollut enemmän mielenkiintoisia käänteitä, mutta tämä kyseinen kirja oli ennalta arvattavissa. Sookiesta on tullut toisinaan kylmä ja tunteeton, joka jotenkin tuntuu oudolta, kun meno on toisinaan aika kovaa ja raakaa, ja turhankin suoraviivaista. Jäin kaipaamaan jotain yllätyksellisyyttä, uusia käänteitä ja enemmän tunnetta.

Olen muuten huomannut, että näiden kirjojen takakannet antaa ymmärtää vaikka mitä erikoista ja antaa lupauksen säpäkästä juonesta, mutta kirjan luettuaan tajuaa, että takakansi on suurilta osin täyttä puppua. Tai sitten luvattua toimintaa raapaistaan vain pinnalta. Tämäkin kirja oli yhtä "vetelä" kuin aiemmatkin. En tiedä oliko sittenkään järkevää maksaa paria kymppiä kirjasta, joka kertoilee oikeastaan vaan Sookien ihokarvojen poistosta ja ullakon remppaamisesta. Mielenkiintoista toimintaa oli ehkä hitusen enemmän, mutta jotenkin tämä "haluan saada Sookien hengiltä"-kuvio alkaa olemaan jo melko kulunut. Lisäksi Sookie tuntuu ottavan vähän turhan rennosti sen, että ihmisiä ja yliksiä hänen ympärillään kuolee tiuhaan tahtiin eikä naikkosta näytä haittaavan vaikka hän posauttaa joutessaan haulikolla jonkun tunkeilijan aivot pellolle. Siis nämä kirjat ovat jotenkin aivan päättömiä välillä. Kauniisti sanottuna luonnehtisin kirjaa höntiksi ja naiiviksi. Ainut kiinnostava hahmo tässä kirjassa oli Claude ja sitä oli aivan liian vähän.