Samaa verta
Alkuteos ilmestynyt 2010. Suomentanut Sari Kumpulainen. Sidottu.
Sookie Stackhousen keijusodassa kärsimän kidutuksen haavat ulottuvat paljon pintaa syvemmälle. Ainoa valopilkku on suhde viikinkivampyyri Eric Northmanin kanssa, mutta Eric joutuu suhteen takia vampyyrikuninkaan silmätikuksi.
Muodonmuuttajien julkisuuteen tulon poliittiset seuraukset vetävät Sookien mukaan vaarallisiin selkkauksiin. Kaiken lisäksi ihmisten maailmaan on jäänyt vielä jokunen keiju, ja yksi heistä on vihainen Sookielle. Hyvin, hyvin vihainen.
Charlaine Harris
Charlaine Harris (s. 1951) syntyi ja kasvoi Mississippijoen suistossa. Hän alkoi kirjoittaa vakavasti opiskellessaan Memphisissä, aluksi näytelmiä ja myöhemmin kirjoja.
Harrisin Sookie Stackhouse -sarjan päähenkilö on louisianalaisessa baarissa työskentelevä, telepaattisilla kyvyillä varustettu tarjoilija. Stackhouse kiinnostuu salaperäisestä miehestä. Romanssin tiellä on vain yksi mutta: mies on vampyyri. Sarjan maailmassa vampyyrit ovat muutamaa vuotta aikaisemmin tehneet olemassaolonsa tunnetuksi ihmisille, ja sarjassa kuvataan vampyyrien ja ihmisten yhteiseloa.
Sookie Stackhouse
"Amerikkalaisen Charlaine Harrisin Sookie Stackhouse -romaanit ovat ilmiö vailla vertaistaan. Pienen piirin suosikista on vajaassa kymmenessä vuodessa tullut maailman luetuimpia kirjasarjoja. HBO:n menestyksekäs True Blood -tv-sarja perustuu Sookie Stackhouse -romaaneihin."
Sarjaan kuuluvaa novellikokoelmaa A Touch of Dead (2009) ei suomennettu.
Sarja sisältää 13 pääteosta ja yhteensä teoksia 13 kpl.
Kirja-arvioita
Nyt alkaa tuntua, että näitä kirjoja ei jaksaisi enää lukea. Sookie kerää ongelmia aivan kuin harrastuksenaan, eipä hänellä oikein muuta elämää olekaan kuin yliluonnollisten valtakiemuroihin osallistuminen.
Aiemmat Sookie Stackhouse kirjat ovat olleet hyvin vauhdikkaita ja niiden parissa ei ole juuri tylsiä hetkiä tullut. Tämä kirja kuitenkin lähti liikkeelle aika hitaasti ja alussa ehdin vähän tylsistyä. Muutenkin tämän juoni oli vähän hajanainen. Kirjassa oli paljon pieniä tapahtumia joilla ei tuntunut olevan paljon yhteyttä toisiinsa. Mielenkiintoisinta tässä kirjassa mielestäni oli Appius Liviuksen suojatti Aleksei. Hänen mukaan tuomisena kirjaan oli ihan kiva oivallus, mutta ei hän kuitenkaan tätä kirjaa pelasta. Vähän turha kirja.
Hohhoijaa, en paremmin sano. En ymmärrä miksi tämä sarja on venytetty näin äärettömän moneen kirjaan kun näissä ei tunnu tapahtuvan mitään. Luvataan vihaisia keijuja, jotka tulevat kuitenkin parhaiten esille vasta kirjan viimeisillä sivuilla. Tässä kirjassa ei oikeasti tapahtunut yhtään mitään jos ei lasketa kertomuksia Sookien aamukahveista ja töissä käymisestä. En oikeastaan tiedä enää miksi luen näitä koska suosikkihahmot ovat rapisseet pois ja jäljellä on vain naiivi Sookie ja ärsyttävän Edwardmainen Eric, joka on sarjassa hiukan siedettävämpi kuin kirjassa. Tässä kirjassa ainut piristysruiske oli oikeastaan Sookien keijuserkku Claude, joka ei häpeile ilkosillaan hyppelemistä. Noh, tänne asti on päästy joten aion lukea sarjan loppuun vaikka en jatko-osia odotakaan.
Olin pettynyt tähän osaan, eihän tässä edes tapahdu oikein mitään! Odotin tätä kovasti ja petyin pahasti. Viimeisille sivuille asti odotin että koska alkaa tapahtumaan jotakin. Tuntui että tämä kirja on semmoinen kahden tapahtumarikkaan kirjan välissä oleva "turhaa jaarittelua"-kirja. Loppuuko kirjoittajalta aiheet? Jotenkin Sookiesta on muutenkin tullut vähän liian ilkeä. Odotan seuraavaa kirjaa mielenkiinnolla, onko seuraava kirja taas edellisten veroinen?