Q_Black

Luin tämän jo englanniksi aikoinaan, mutta pitihän se suomennoskin saada omaan hyllyyn ja lukea vielä uudelleen. Tässä oli vähän erilaiset hahmot kuin ensimmäisessä osassa, Lauren oli sellainen hyvin moraalisesti tarkka, mutta kuitenkin samalla hän tuottaa eroottista sisältöä faneilleen. Kun taas Junior on vähän sellainen perus höntti mies, joka on sosiaalisesti pökkelö ja ehkä hiukan hitaasti lämpeävä, muille kuin Laurenille. Siis jotenkin todella puoleensavetävä hahmo, vaikka samalla olisi tehnyt pari kertaa mieli vedellä häntä pitkin korvia, näin vertauskuvallisesti. Ja siis minä varmaan virnuilin läpi kirjan. Välillä piti kiljahtaa äänettömästi ja välillä pokka ei pitänyt kyllä ollenkaan. Ymmärrän kyllä, että kaikille tämä ei kolahda - juonen lisäksi pääpari käyttäytyy kuin k**imaiset teinit aina kun silmä välttää ja häpäisee pyhän paikankin kaikessa tiimellyksessään, ja aiheen ympärillä pyörii hiukan tabooaiheitakin. Pidinkö tästä? No totta helkutissa! Se on vähän siinä ja siinä, että laskeeko näitä edes dark romance genreen, näissä on sellaista pirullista spicyä ja synkkiä teemoja, mutta kyllä nämä kilteimmästä päästä on edelleen genressään. Mutta joo, erittäin viihdyttävä, spicy ja ennen kaikkea koukuttava! Suosittelen!

Huh. Olipa hienoa saada käsiinsä taas yksi uusi spessupainos, rakastan näiden kirjojen kansia ja syrjävärjäyksiä! Täytyy sanoa, että tämä kirja lähtee jotenkin todella tympeästi liikkeelle. Vaikka juoni etenee koko ajan niin tuntui, että tylsistyn kuoliaaksi kirjan alkupuoliskon aikana. Pidin enemmän Caspianin tarinasta ja siitä miten hirviöiden taustat alkavat avautua ihan eri tavalla. Loppua kohden alkaakin sitten tapahtua. Vaikka mitään suurta maata kuohauttavaa ei tapahdu niin moni kirjassa kerrottu asia alkaa selkeytyä aivan eri tavalla ja loppuun olikin pudotettu sellaista juonitwistiä, että tuijotin kirjan sivuja suu auki koska en ihan odottanut sitä mihin lopputulokseen kahden tarinan päähenkilön tarinat nivoutuvat. Kerrassaan nerokas juonitwisti kaiken kaikkiaan. Tämä kirja keskittyy enemmän seikkailuun ja tarinan etenemiseen, halukkaille lempi ei leisku ihan äärettömillä sfääreillä, mutta sitäkin hiukan on ripoteltu sivuille, mutta tosiaan tarinan keskiössä on enemmän fantasiamaailma kuin itse romantiikka. Ei ehkä ihan yhtä hyvä kuin ensimmäinen osa, mutta onnistuu säväyttämään lukijaansa viimeistään viimemetreillä ja jättää odottamaan seuraavaa kirjaa hitusen jopa kuola poskella.

Täytyy sanoa, että olin kuullut tästä kirjasta paljon aika negatiivistakin arviota eikä tämä nyt ehkä ollut sellainen jota eniten kirjastosta odottelin, mutta voi pentele sentään. Aloitin tämän eilen ja luin kaikki vajaa 700 sivua yhden päivän aikana. Tämä imaisi mukaansa ihan totaalisesti. Hopeaeliitti on kuin Nälkäpelin ja Siiveniskun lehtolapsi, jossa on hiukan piirteitä molemmista sarjoista, mutta silti se on täysin omanlaisensa. Pidin todella paljon tästä sotilaskoulumeiningistä ja näistä kaikista hahmoista. Ensimmäistä kertaa elämässäni taisin rakastua kirjan naispäähenkilöön. Hän oli vahva, sarkastinen ja luupäinen ja sai komean komentajan repeilemään liitoksistaan enemmän kuin kerran. Se oli oikein viihdyttävää luettavaa. Tämä kirja on kuin humalainen kesäkimara, jossa flirtti lentää puolin ja toisin, ja chilitkin hitusen roiskahtelee tarinan edetessä, mutta samalla kouluttaudutaan maailman parhaiksi eliitin sotilaiksi. Loppua kohden asioita vähän paljastuu lisää ja tarina jää sellaiseen kohtaan, että toivoisi jo saavansa toisen osan käsiinsä. Äärettömän viihdyttävä ja nopeatempoinen tuotos, jota suosittelen ehdottomasti!

Somessa tuli jälleen kerran vastaan tämä sarja ja suhtauduin siihen vähän varauksella kun luin kirjan takakantta. ToG jäi minulla kesken kun se vaan oli niiiin TYLSÄ. Koetan ehkä vielä joskus uudelleen, mutta toistaiseksi ei ole mielenkiintoa. Mutta niin, kokeilin nyt sitten lukea tätä kolmatta Maasin sarjaa. Alkuun hirvitti kyllä se mikä tiiliskivi tämä on ja täytyy myöntää, että jonkun kerran tuli pohdittua, että jätänkö tämänkin vain kesken. Tässä on kyllä perusteellista maailmanrakennusta ja vaikka tässä tavallaan koko ajan tapahtuu jotain niin tuntui välillä, että pitkästyn kuoliaaksi. Vaikka tavallaan pidin hahmoista ja tästä moninaisten olentojen maailmasta niin liika on liikaa, musta tästä olisi saanut paljon houkuttavamman jos tarinaa olisi tiivistänyt. Todella romantiikannälkäisille tämä ei ole, äärimmäistä slowburnia ja vähän romantiikan hippusia ripotellaan, mutta itse tarina keskittyy kaikkeen muuhun. Kirjan parasta antia oli ihan loppumetreillä kun kaikki kulminoituu kunnon tapahtumatykitykseen ja tilanteita pulpahtelee eteen yksi jos toinenkin ja päähenkilöstämme paljastuu yhtä jos toista. Tavallaan tämän voisi ajatella myös standalonena koska miusta tää vaan loppuu silleen aika selkeesti vaikka lopussa hiukan koetetaankin herätellä lukijoiden kiinnostushermoja. Tää on mulle vähän outo sarja. Tää ei varsinaisesti säväyttänyt, mutta haluan silti tietää mitä seuraavaksi tapahtuu, joten jossain vaiheessa sitten toisen osan kimppuun. Mutta oli tämä minusta parempi kuin ToG.

Hetken mielijohteesta pistin tämän kirjastosta varaukseen koska tämä juoni kuulosti mielenkiintoiselta. Tai mitä minä valehtelen, tämähän oli ihan täydellisen nerokas. Kirja imaisi mukaansa heti alkusivuilta lähtien ja pidin kirjan tehokkaasti ja lennokkaasti etenevästä juonesta. Ja jotenkin tarinassa oli havaittavissa hienosti sitä miten aika voi muuttaa ihmisiä, mutta muistot säilyvät. Tässä oli mielenkiintoisia hahmoja, kevyttä huumoria ja sitä kuuluisaa romantiikkaakin. Ja voi mahdoton miten monta kertaa minä taisin tätä lukiessa tiristää itkua milloin mistäkin syystä. Tämä oli sellainen lempeä ja lämminhenkinen tuulahdus, joka pistää miettimään itsekin omaa elämäänsä. Jotkut jutut tässä olivat lukemisen edetessä vähän ennalta-arvattavia, mutta se nyt ei minun lukukokemustani haitannut. Miusta taitaa olla tulossa ihan täysi romantikko kun luen tällaisia kirjoja, mutta ei voi mitään, se on menoa nyt! Viihdyttävä, helppolukuinen ja nopeatempoinen kirja, johon jää koukkuun. Ja jos en ihan väärin muista niin ehkä jossain vaiheessa näin uutisen, että tästä olisi tulossa mahdollisesti elokuva. Jos näin on, aion ehdottomasti katsoa sen!

Rakastuin ensimmäiseen osaan mitä pidemmälle sitä luin, joten oli sanomattakin selvää, että tähän piti päästä käsiksi heti kun se oli mahdollista. Kuuntelin tämän jo englanniksi kun se julkaistiin ja tietenkin tämä piti päästä lukemaan myös suomeksi. Siis tämä sarja on OUTO. Kuten aiemmassakin osassa, tässäkin tuli lukiessa sellainen hämmennys, tajusi mitä luki muttei kuitenkaan. Tämä maailma on sekaisin, kirjailija on sekaisin ja hahmot ovat totaalisen sekaisin... ja minä nautin joka hetkestä. Alexisin päänsisäiset monologit viihdytti entiseen tapaansa ja Nyxin tokaisut saivat nauramaan enemmän kuin kerran. Loistava hahmo. Huumorilla ja outouksilla kyllästetty kirja nappaa matkaansa ensi sivuilta saakka ja siinä missä ensimmäinen osa käynnistyi vähän hitaanlaisesti ja sai lukijansa hämmennyksen valtaan, tämä kirja kiihdyttää jo ensimmäisiltä sivuilta saakka. Sivulta toiselle revitellään humoristisella ja vähän roisillakin otteella, kuumat tunteet leiskuaa ja spicyt kohtaukset saavat virnuilemaan typerästi. Tämä kirja on totaalisen sekaisin, häiriintynyt ja unhinged, ja mä RAKASTIN tätä. Melkein tekisi mieli lukea tämä heti uudelleen. Tämä sarja jakaa vahvasti mielipiteitä, mutta minun kaltaiseen kieroon ihmiseen tämä uppoaa kyllä kuin veitsi voihin. En malttaisi millään odotella jatko-osaa. Loppu antaa ymmärtää, että kaikkea hyvin mielenkiintoista on luvassa jatkossakin.

Supersuositun Elohopea-kirjan jatko-osa ilmestyi englanniksi viime vuonna marraskuun 18. päivä ja tästä kohistiin viikkoja ennen sen julkaisua ympäri somea. Elohopea lukeutuu omiin suosikkikirjoihin ja olin niin malttamaton, että piti sitten alkaa kuuntelemaan tätä jatko-osaa äänikirjana englanniksi.  Tämähän on ihan äärettömän pitkä äänikirjana, että tarinan parissa sai kyllä muutaman päivän kuluttaa. Ja tämänhän kuuntelee mielellään äänikirjana jo siksi, että Kingfisherin lukijaäänenä on ihana Anthony Palmini. Hänen samettiääntään kuuntelee jo pelkästä kuuntelemisen ilosta, joten suosittelen lämpimästi jos yhtään englanti taittuu niin kokeilemaan tätä kirjaa. Kirjassa on aika tasaisesti tarinaa sekä Saeriksen että Kingfisherin näkövinkkelistä. Tässähän riitti sitten tapahtumaa ja vauhdikkaita tilanteita joka sivun edestä. Ja tietenkinhän tässäkin kirjassa oli parhautta Kingfisherin ja Saeriksiksen väliset kohtaukset, mutta jotenkin shown varasti kokonaan Carrion, joka aina äänessä olleessaan sai kuuntelijansa nauramaan, kerrassaan mahtavan hupaisa ja persoonallinen hahmo. Tietenkin alkuperäisten hahmojen lisäksi tässä päästään tutustumaan myös muutamaan uuteenkin tyyppiin. Kirja pudottelee jokusen juonellisen pommin, se naurattaa ja vähän itkettääkin. Jotenkin, en tiedä, tästä jäi uupumaan ensimmäisen kirjan tunnelma. Hyvä tämä oli, mutta Elohopealla on edelleen paikka minun sydämessäni.

Siinä missä ensimmäinen osa oli aika ohut välipalakirja niin tähän toiseen osaan onkin survottu vähän kaikkea ihan urakalla. Kirjan alkupuolisko keskittyy lähinnä poliittisten kuvioiden ja draaman kehittelyyn ja mietin jossain vaiheessa eikö tämä lähde ikinä etenemään. Alku tosiaan oli vähän kuin liisterissä olisi tarponut ja jostain syystä minua ärsytti Diem ja hänen luupäisyytensä ihan suunnattoman paljon tässä osassa. Slowburn vaihtui välillä vähän slowpainiksi, mutta onneksi kirjassa oli maailman paras hahmo Taran, joka sanoi ääneen ne asiat, joita minä karjuin lukiessani kirjalle. Miksi sivuhahmot on nykyisin usein aivan törkeän hyviä ja melkein sivuuttavat päähahmotkin? En tiedä, mutta Taran on mun uusi rakkaus. Vaikka onkin blondi. Ei siinä, tälläkin kirjalla oli hetkensä, jotka saivat minut hymyilemään typerästi ja siirtymään hiukan Team Lutheriin. Maailmaa rakennetaan jälleen, uusia suhteita syntyy ja juonittelun tiivis verkko kiristyy entisestään. Loppua kohden kirja tosiaan kiihdyttää juonen kanssa ja loppumetreillä kirja pudottaa parikin wtf-hetkeä lukijansa silmien eteen. Ja tietenkin tämäkin osa päättyi semmoiseen cliffhangeriin, että odotellappa tässä nyt sitten seuraavaa osaa. Hyvää viihdyttävää romantasiaa, mutta josta ehkä hiukan uupui se jokin, en tiedä. Aion kyllä jatkoakin lukea.

Argh, tästä kirjasta on vaikea kirjoittaa paljastamatta liikaa sen sisällöstä. Siis niin, näin tuhottomasti tästä videoita ja tätä mainostettiin kuin viimeistä päivää somessa. Pakkohan se oli "mainostuksen uhrina" hankkia itselle luettavaksi tämäkin kirja. Huhheijjaa. Oli tämä melkoinen työmaa. Luin tätä kirjaa puolisen kuukautta ja kylläpä tökki. Kirjassa on siis yli tuhat sivua ja luin siis tätä englanniksi. Pakko myöntää, että ihan kaikkea en kyllä minun horjuvalla englanninkielen taidollani ymmärtänyt. Tässä kirjassa oli paaaaljon alkemiaa ja erilaisia muita vaikeita sanoja, joista en tiennyt mitä ihmettä ne tarkoittaa eikä googlekaan meinannut osata kertoa. Ei ehkä ihan sellainen ensimmäinen kirja, jolla lähtisin englantia lukemaan harjoitusmielessä. Kirjan edetessä jotkut sanat ja termit alkoivat tulla vähän tutummaksi, mutta kyllä minulle jäi vielä paljon selvitettävää. Voi suomentajaparat, tässä on voinut olla melkoinen savotta.

Mutta niin, osaksi tämän lukemiseen meni niin pitkään siksi, että luoooooja tämä oli tylsä. Tai sitten vaan olen liiaksi tottunut tarinoihin, jotka soljuvat vauhdilla eteenpäin. Yli puoleen väliin tapahtui muttei sitten kuitenkaan. Kirjassa on kolme osaa, ensimmäinen ja viimeinen kertoo nykyhetkestä, keskimmäinen ajasta ennen Helenan muistinmenetystä. En oikein ymmärtänyt tätä kirjaa. Helena oli vähän jotenkin, en tiedä, sosiaalisesti pökkelö nörtti, joka eli parantamiselle ja omalle työlleen, ja oli alusta alkaen täysin tallottavissa jalkoihin. En tykännyt hahmosta yhtään, hän oli maailman ankeuttavin ankeuttaja, jota maa päällään kantaa. Onneksi hän sai vähän persoonaa tarinan loppupuolella eikä ollut koko ajan niin älyttömän masentava. Kun taas Kaine oli päästään ehkä hiukan pipi introvertti, joka halusi olla yksin, mutta ei sitten oikeastaan halunnutkaan ja "nautti" toisten kiusaamisesta, mahdollisimman ilkeästi. Mutta sitten kuitenkin tarinan edetessä hänestä paljastuu vähän toisenlaisiakin puolia. Ja Amaris. Ah, Amaris <3

Arvosteluvideoista päätellen odotin vähän enemmän. Odotin, että itken ja huudan, tai menetän yöuneni tai jotain dramaattista. No ei. Ainut reaktio kirjan alussa oli se, että meinasin nukahtaa kesken lukemisen. Mukana oli vähän sotajuttuja, parantamista, kiduttamista, väkisinmakuuta ja sen sellaista. Parhaat osat tarinallisesti oli eka ja vika, joissa kerrottiin nykyhetkestä. Joskin keskimmäinen osa oli tarinan etenemisen kannalta oleellisin. Odotin lopulta jotain ihan kamalaa ja shokeeraavaa, mutta yllätyin. Hiukan ylihypetetty kirja, josta olisi saanut mielenkiintoisemman supistamalla tarinaa hitusen. Mutta koska tässä oli hitokseen vaikeita sanoja, aion kyllä lukea suomennoksen kunhan se tulee (edit. luettu). Hämmentävä kirja. Synkkä, jollain tasolla hyvinkin raaka sanan kaikissa merkityksissä, tätä lukiessa pääsi kyllä sellaiseen jännään synkkään fiilikseen, mutta jotain omasta kokemuksesta jäi tämän osalta puuttumaan. Suosittelen kuitenkin lukemaan. Tämä on erilainen. Ajatuksia herättävä, mutta ei ainakaan minulle mikään kovin shokeeraava. Olen kuitenkin tyytyväinen, että luin tämän. Jollain tasolla minulle tuli tästä kirjasta sellainen tunne, että joskus vuuuuosien päästä tämä kirja nököttää "kirjat, jotka kaikkien pitäisi lukea" -otsikon alla. 

Tulihan se viimein! Tämän ensimmäisen kirjan kaikki kolme osaa ovat tipahdelleet eetteriin yksitellen ja piti hillitä himonsa lukea nämä etukäteen kun ennakkotilasin kirjan itselleni. En tiedä kuvailisiko tätä edes miksikään dark romanceksi, tämä on vähän sellainen Criminal Mindsin ja tulikuuman romanssin risteytys, jossa lahdataan porukkaa, valehdellaan ja rakastetaan sitäkin kovemmin. Väkivaltaisia kohtauksia on kuvattu jossain määrin yksityiskohtaisesti, mutta ei minusta mitenkään liian makaaberisti. Spicyä löytyy, mutta ei överimeiningillä ja sujuva dialogi rikostutkinnan hengessä jaksaa viihdyttää lukijaansa alusta loppuun saakka. Harvoin kehitän itselleni naispäähahmoista mitään suosikkeja, mutta pakko myöntää, että Lana oli kyllä kunnon badass. Ja saatoin nauraa ja irvistellä useampaan otteeseen tätä lukiessani. Ja loppua kohden kiihdytettiin vähän juonta ja pääparin tarinalla on vähän sellainen bittersweet-fiilis, joten odotan kauhulla ja innolla miten tämä kaikki päättyy. Viihdyttävä, vähän humoristinen, raakalaismainen ja kuuma, sitä kaikkea tämä on.

Minulla oli jotenkin ristiriitaiset fiilikset ensimmäisestä osasta. Pidin siitä, mutta samalla siinä jokin tökki. Edellisen osan vaiherikas taistelu on ohi ja tällä kertaa päähenkilömme päätyvät ihan erilaiseen maailmaan. Kirja keskittyy Paedynin pakomatkaan sekä pääparin väliseen monimutkaiseen suhteeseen, jossa vihataan ja rakastetaan vuoronperään. En oikein tiedä mitä sanoisin tästä kirjasta, tämä oli ihan sellainen perus hyvä kirja, mutta jotenkin tästä jäi vaan vähän tylsä maku suuhun. Kiusoittelusta ja slow burnista tykkääville tämä on varmasti mieleen, tässä paetaan, tässä taistellaan ja sitten välissä vähän pussaillaan, oikeastaan koko kirja on tätä yhtä ja samaa ilman, että tässä tapahtuu mitään kovin kohauttavaa. Kunnes päästään sitten loppumetreille ja ihan loppupäässä hillitsin himoni viskata tämän kirjan seinään koska tämä loppui niin äärettömän ärsyttävään kohtaan ja olin suoraan sanottuna raivoissani. En tykännyt sitten yhtään. Mutta joo, edelleen ristiriitainen kirja jostain syystä minulle, mutta olen masokisti, joten aion todennäköisesti lukea sen viimeisenkin osan kunhan se suomennetaan.

Ohhoh. Melkoinen oli tämä. Siis luin tämän päivässä koska en vaan malttanut laskea tätä käsistäni. Perinteisestihän tässä on taas yksi onneton reppana, jolla on kykyjä ja niistä pitäisi saada selvää samalla kun pitäisi vielä taistella itsensä vaarojen läpi mystisen komentajan seurassa, joka kohtelee häntä kuin ilmaa. Tässä on tietenkin perinteisen enemies to loversin ainekset kasassa, ja sitähän me rakastetaan. Jotenkin tämä maailma imaisi mukaansa ja kun seuraan liittyy vielä mystisen grumpyn komentajan "Tuonen" kekälekilta niin ai että. Rakastin tämän kirjan nokkelaa dialogia ja paikoitellen vähän härskiäkin huulenheittoa ja nauroin luvattoman paljon tämän kirjan kanssa. Jac oli yksi sivuhahmoista ja hänestä tuli kyllä lähes välittömästi yksi mun lempihahmoista, tietäjät tietää. Tämähän on ihan äärimmäistä slow burnia alusta loppuun saakka eikä tässä päästä itse asiaan juuri laisinkaan mikä oli turhauttavaa ja samalla hyvinkin kutkuttavaa koska onpahan mitä odotella seuraavassa osassa. Hahaa. Tässä oli hienosti rakennettu maailma ja maltillinen maailmanrakennus, upeita hahmoja, seikkailuita, roihuavia tunteita ja lopussa paukutellaan juonellisesti sellaista jännitysnäytelmää, että ihan sydän hakkasi. Viihdyin todella. Huikeaa romantasiaa enkä malta odottaa seuraavaa osaa.