Hopeaeliitti

Täytyy sanoa, että olin kuullut tästä kirjasta paljon aika negatiivistakin arviota eikä tämä nyt ehkä ollut sellainen jota eniten kirjastosta odottelin, mutta voi pentele sentään. Aloitin tämän eilen ja luin kaikki vajaa 700 sivua yhden päivän aikana. Tämä imaisi mukaansa ihan totaalisesti. Hopeaeliitti on kuin Nälkäpelin ja Siiveniskun lehtolapsi, jossa on hiukan piirteitä molemmista sarjoista, mutta silti se on täysin omanlaisensa. Pidin todella paljon tästä sotilaskoulumeiningistä ja näistä kaikista hahmoista. Ensimmäistä kertaa elämässäni taisin rakastua kirjan naispäähenkilöön. Hän oli vahva, sarkastinen ja luupäinen ja sai komean komentajan repeilemään liitoksistaan enemmän kuin kerran. Se oli oikein viihdyttävää luettavaa. Tämä kirja on kuin humalainen kesäkimara, jossa flirtti lentää puolin ja toisin, ja chilitkin hitusen roiskahtelee tarinan edetessä, mutta samalla kouluttaudutaan maailman parhaiksi eliitin sotilaiksi. Loppua kohden asioita vähän paljastuu lisää ja tarina jää sellaiseen kohtaan, että toivoisi jo saavansa toisen osan käsiinsä. Äärettömän viihdyttävä ja nopeatempoinen tuotos, jota suosittelen ehdottomasti!