CaliFe

Mielestäni ehkä sarjan paras osa, ja vaikka Voldemort on palannut, se ei estä Weasleyn kaksosten kieroa huumoria kun he ja Riesu yrittävät ajaa Pimennon pois Tylypahkasta.
Loppuosa ministeriössä on todella pelottava, ja kirjailian muutos siihen, että ainoastaan Harry, Ron ja Hermione taistelevat lopputaistelun, vaan myös Ginny, Luna ja Neville otetaan mukaan. Luna on ehkä parhaita uusia henkilöitä, ja Feeniksin kiltalaisten kuvailu jaksaa naurattaa uudestaan ja uudestaan.

Kasvoin Harry Potterin parissa, ja minua ei saanut irti Kuoleman Varjeluksista sen jälkeen kun mokoma oli ilmestynyt. Itse Rowling, ja tietysti myös Jaana Kapari-Jatta ovat tehneet molemmat tämän kirjan kanssa ihan loistavan työn. En ole missään kirjassa itkenyt ja nauranut yhtä paljon kuin tässä, ja elokuvan toinen osa on myös ykkössijalla tämän asijan suhteen.
Toisaalta olen surullinen kun Potterit ovat loppu, mutta toisaalta kirjailia teki fiksusti päättäessään kirjasarjan niin perusteellisesti ja solmiessaan jokaikisen avoimen langanpään tässä viimeisessä taidonnäytteessä.

Koko sarja on jo klassikko syntyessään! Rowling on todellakin ajatellut kaiken pitemmälle kuin aluksi näyttää, sillä jo aivan Viisasten kiven alussa Dumbledoren suklaasammakkokortissa mainitaan tämän kukistaneen tunnetun pimeän velhon Grndelwaldin.
Grindelwald taas nousee TODELLAKIN isompaan osaan Kuoleman varjeluksissa.
Olen lukenut koko sarjan niin monesti etten jaksa enää edes laskea ja kuitenkin kaikki jutut naurattavat minua edelleen niin paöljon kuin ensimmäisellä kerrallakin.

Lasikaupunki oli ehkä koko sarjan nopeatempoisin ja koskettavin kirja, varsinkin loppupuolelta. Olihan se tietysti selvää että Jace ja Clary eivät olleet sisaruksia, mutta silti kirjailian juonisolmut olivat aika yllättäviä. Jocelyn kyllä jäi edelleen aika pinnalliseksi hahmoksi, mutta jospa hänestäkin kerrottaisiin enemmän seuraavassa osassa. Kiinnostaa neljännen kirjan käännös, koska "The City of Fallen Angels" on varmaan haasteellisempi sovittaa Luukaupungin, Tuhkakaupungin ja Lasikaupungin mukaan. Veikkaan Enkelten Kaupunkia(:

Koko kirjan paras asia oli kun Rachel lopulta kertoi Tammylle ja Rafille olevansa noita. Sähläykset naurattivat loputtomiin, mutta ero Rafin kanssa oli hyvä vastapaino kaikelle hilpeydelle.
Rakastin rakastin RAKASTIN italialaista samsorta-ompelimoa! Tuollainen olisi oikeassa elämässäkin ihanaa... :)

Mlynowski tuntuu parantavan sarjaa kirja kirjalta. Loitsuja ja lemmenlommoja on 9+ arvoinen suoritus, ja pidin erityisesti kun kirjailia vei Rachelin ja Mirin pois Manhattanilta luonnon helmaan, vaikka Rachel jaksoikin siitä valittaa. Uudet hahmot olivat hupaisia ja tämäkin kirja sai nauramaan vedet silmissä. Liana oli tosin täysi kuspää, vaikka hänellä olikin ollut kova lapsuus tms... Ahdistuin kuollakseni loppupuolella kun luulin että Rachel imaistaan Lianan sijasta Sveitsiin. LOISTAVA

Kahteen edelliseen osaan verrattuna SURKEA! Zoeyn h#####leminen kolmen 'poikaystävän' välillä oli ihan kukkua. Ja mikä poikaystävä Loren Blake muka oli, Zoey vain nuohosi hänen kanssaan pimeissä nurkissa (oli pakko lainata yhden toisen arvostelijan kommenttia). Pääjuonessa taivaan kiitos sentään päästin eteenpäin, eikä takerruttu liiaksi poikaystäväsotkuun. Sitä oli tässä kirjassa aivan liikaa.

Omasta mielestäni kirja oli monta kertaa huonompi kuin sarjan kaksi ensimmäistä osaa. Huomasi selvästi, kuinka suomentaja vaihtui, sillä kirjan kieli alkoi töksähdellä raivostuttavasti. Varsinkin ääneen lukiessa.
Kirjan juoni itsessään oli mainio, mutta loppupuolen 'takaa-ajo' jäi vähän pliisuksi, ja hahmot olivat pinnallisia. Varsinkin siniäisistä olisi saanut vielä hauskempia, jos heihin olisi kiinnittänyt enemmän huomiota.