Erin Morgensternin Yösirkus on älykkäiden romantikkojen kirja. Se on kieltova matka ajan eri tasoille ja maailman jokaiseen kolkkaan; uneen, todellisuuteen ja taas uneen. Se on myös kaunis rakkaustarina, joka saattaa vaikuttaa irralliselta ja muihin henkilöihin sekoittuvalta, jos kirjaa ei näe kokonaisuutena. Sirkus on pääosassa; se kannattelee kirjaa. Se, mikä sirkusta kannattelee, on kuitenkin - kuten kirjassakin todetaan - Celian ja Marcon toisilleen luomat, ehdottoman ainutlaatuiset rakkauskirjeet. Rakkautta on sekin, että lapsuuden unelma saapuu keskelle tyhjää arkea tuoden mukanaa odottamattoman, mutta ehdottomasti toivotun tulevaisuuden. Jos eläisin kirjan maailmassa, kaulassani olisi varmasti tälläkin hetkellä pinainen huivi. Yösirkus on valehtelematta yksi parhaista lukemistani kirjoista. Se on matka paikkoihin ja tuntemuksiin, joiden luulin löytyvän vain unistani. Luettuani kirjan tunsin hyvästeleväni vanhan, hyvän ystävän, jota tuskin tapaisin enää koskaan täysin samanlaisena.