krakken

Maaninen, kiihkeä, painostava, riehakas. Duncanin pienoisromaani vertautuu väkisin mukaansa riuhtaisevaan kuumehoureiseen päiväuneen. Lukija riepottuu neljän piruparan kyydissä läpi Infernon eri tasojen ja painajaismaisten maisemien. Kirjailija myllertää klassista hyvä-paha-asetelmaa perinpohjaisesti. Tässä universumissa etäiseksi jäävän Jumalan armottomuus ja yksioikoisuus johtavat moraalin ulkokultaisuuteen ja sen myötä yhdentekevyyteen. Kosmisen mielettömyyden seurauksena jäljellä on kaksi vaihtoehtoa: jäädä kärsimään tai ottaa ohjat omiin käsiinsä - vaikka sitten Helvetin pohjilla. Romaanissa kiinnostavinta on sen maalaama kuva Helvetistä. Duncanin kadotus on vastenmielinen karikatyyri ja kärjistys kaikista kristinopin historian vääristyneimmistä tuomiokuvauksista. Sitä luonnehtivat yhtä lailla mielivaltaisuus, kohtuuttomuus ja epäreiluus. Pako helvetistä! aiheuttaa irvokkaan ja kiehtovan reaktion. Yhtäältä väkivallalla mässäily ja brutaaliuteen äityvä kuvaus aiheuttavat hienoista vastenmielisyyttä, toisaalta tarinan vyöryessä eteenpäin herää myös halu ahmia tekstiä, heittäytyä sekaan. Rivien välissä kukkii jopa hirtehinen huumori, pilke silmäkulmassa lohduttomuudenkin keskellä. Ennen kuin lukija huomaakaan, hän on tempautunut osaksi ylimaallista, anarkistista projektia. Suositeltava ja mieleenpainuva lukukokemus.