Kirassiina

Sama juttu kuin muidenkin Riordanin kirjojen kanssa: tempaa mukaansa eikä päästä vaikka kirja lojuu pöydällä luettuna. Olo on haikea kun näille henkilöille joutuu heittämään hyvästit. Tuntuu siltä kuin hyvät ystävät lähtisivät elämästäni.
Kirja oli omasta mielestäni loistava ja vertaansa vailla. Rehellisesti rakastin tätä kirjaa ja koko sarjaa.

Kapinallinen jatkaa sujuvasti tarinaa siitä kohden mihin outolintu loppui.

Kirjasta ja sarjasta tekee erittäin mielenkiintoisen se kuinka alussa kyse on Trisistä ja hänen ongelmistaan mutta pian hänen ongelmansa ovat osittain maailman laajuisia ja osittain vielä täysin hänen omiaaan.

Kapinallisen loppupuolella päästään utopia/dystopia-kirjojan tyypilliseen ihmisen perimmäiseen luonteeseen, olemukseen ja tarkoitukseen. Tästä huolimatta piti valvoa puoli yötä, jotta sain kirjan loppuun.

Tässä kirjassa on sekä lopun että odotuksen tuntua, mistä jo syntyy loistava kirja. Siihen lisättynä Riordanin kirjoitustyyli, joka saa janoamaan lisää luettavaa. Kirja on siis LOISTAVA. Suosittelen.

Punainen pyramidi (koko Kanen aikakirjat) on loistavaa lukemista kuten muutkin Rick Riordanin kirjat. Kirja pitää otteessaan ja niin edelleen. Pikku hiljaa alkaa tuntua että Riordan ei osaa kirjoittaa huonoja kirjoja.

Sain kirjan eilen käteeni eikä lukemiseen mennyt kuin yksi yö. Kirja oli loistava lopetus sarjalle. Yhä-sininen oli juuri sellainen miksi sen kuvittelin. Lopu on onnellinen. Kirja on kirjoitettu hyvin ja henkilöiden tuskaan, epävarmuuteen ja muihinkin tunteisiin samastui huomaamatta, yhtäkkiä huomasin itsekkin miettiväni miten vuorovetiset saataisiin vietyä Yhä-siniseen ja miten Sablen saisi hengiltä. Tunsin myös Perryn ja Roarin kostonhimon ja tuskan Livin vuoksi.

Ajattelin lukea vampyyri-kirjallisuuden raamatun kuten takakannen teksti sanoo. Petyin pahasti. Kirja on ehkä hieno ja tarina on hyvä, mutta kirja ei pidä otteessan ja luin kirjan loppuun puolipakolla, koska toivoin vielä jotain ravistavaa tai pelottavaa. Tästä kirjasta jäi mieleen vain punaiset silmät, jotka vannon nähneeni yhtenä iltana kun luin kirjaa.

Kirjoittamani perusteella minua voisi pitää nuorena, joka ei ymmärrä klassikoita. Olen kyllä lukenut muita klassikoita ja tykännyt niistä, tätä kirjaa en vain ymmärrä.

Täm kirja oli ensimmäinen tulevaisuuten sijoittuva kirja, jonka luin. Suomalaisessa oli jotku pokkariviikot ja tämä kirja jotenkin tarttui mukaan. Oikeastaan hieman pelottavaa luettavaa, mutta kerronta ja henkilöt ovat hyviä.

Aloitin lukemaan tätä sarjaa viime tammikuussa. Itse tykkäsin tosi paljon, mutta porukat, kaverit ja varsinkin opettajat närkästyivät kun luin näitä kirjoja aina ja kaikkialla. Tämä on niitä hyviä kirjoja, jotka valvottavat yöllä ja valtaavat ajatukset kaiken aikaa. Jatko-osissa jäin kaipaamaan Bethiä ja Wrathiä ja heidän suhdettaan. Onhan se kyllä joissain kirjoissa mutta ei pääosana.

sain tämän kirjan luettua vasta toisella yrittämällä. Kirjan alku ei herätä suuremmin mielenkiintoani mutta loppua kohden tykkäsin kovasti ja ahmin tätä kirjaa.

Luin tämän kirjan ja koko muunkin sarjan 10-vuotiaana, silloin nämä olivat aivan luistavia. Nyt hieman yli viisi vuotta myöhemmin kirjat tuntuvat hieman lapsellisilta osittain mutta loistavia nämä ovat silti.