Argentum

Tämä kirja pisti silmääni kirjastossa ja tulipa se sitten lainattua ja luettua. Kirja oli todella koukuttava alusta alkaen! Kouluun piti itseni pakottaa, etten jäänyt vain tätä kirjaa lukemaan. Koko koulupäivänhän minä sitten mietin, että mitä seuraavaksi vosi tapahtua. Rakastan James Freyn luomaa kekseliästä juonta, mutta huonojakin puolia oli. An:in väristykset ja muut pakkoliikkeet olivat ärsyttävää luettavaa. Jouduin hyppimään iha hurjasti tekstiä. Myös tyhjät sivut missä ei ollut kuvia tai mitään isoa, mutta keskellä sivua kökötti pieni tekstin pätkä vihjeestä, mikä liittyy tähän kilpailuun häiritsi. Aluksi mietin, että mitä ihmettä ne oikein taarkoittavat tai miten ne edes liittyvät tarinaan. Luin niitä ja menin aina sekaisin kirjan vihjeiden ja tämän kilpailun vihjeiden kanssa. Ajan kanssa ymmärsin kummat, ovat liittyvät mihiinkin, niin alkoipahan taas lukeminen luistaa! Kokonaisuudessa kirja oli mielestäni loistava! Suosittelen lukemaan kaikkia, jotka pitivät edes hiukan Nälkäpeli-trilogiasta. :)

Hopeanuoli on koukutava sarjakuva, joka oli ihan pakko loppuun asti kerätä. Ensimmäisessä osassa on, jo raakaa luettavaa nuorille silmille. (Raakaa materiaalia on siis jatkossakin.) Kuvitus on upea ja juoni kekseliäs. Hahmo suunnittelu on hyvä, mutta Gin:in liika oikeudemmukaisuus ottaa päähän aina sillointällöin. Suosittelen ihmisille jotka pitävä eläin tarinoista ja mangasta muutenkin :)

Weed-mangasarjakuva on hyvää jatkoa Hopeanuoli-mangasarjakuvalle! Koirien päämäärää on sama, kuin Hopeanuolessa. Kerätä joukko koiria ja voittaa vihollinen. Olisin odottanut jotain muuta päämäärää, mutta ei päämäärän muuttumamttomuus vakava asia ole. Mangasarja oli silti hyvää luettavaa! Weedistä huomaa kenen poika tämä on. Hopeannuolen oikeudenmukaisuus on polveutun vielä isommalla mahdilla Weedille, mikä on tietenki ärsyttävää, mutta muut hahmot tasapainottavat asiaa. Esim. GB on realistisempi hahmo. GB ajattelee asioista huonoja puolia, eikä jätä niitä huomioimatta, mutta pystyy silti taistelemaan ja kasvattamaan Weediä. Suosittelen kaikille, jotka pitivät Hopeanuoli-mangasarjakuvasta.

Näin tähän kirjaan perustuvan elokuvan ja paloin halusta lukea tämän kirjan, vaikka olin lukenut kirja arvosteluita, joissa sanottiin, että tämä kirja olisi tylsä jne. Mutta rakkaus lohikääermeitä ja fantasiaa kohtaan helpotti kirjan aloittamista. Kirjan alku oli tosi tylsä, mutta pakotin itseni lukemaan ajatellen, että tämä kirja on paksu, joten sen pitää alustaa tarina tylsillä yksityiskohdilla, jotka saattava olla tärkeitä tarinassa. Mutta Saphriran munan löytyessä tarina alkoi kiinnostaa suuresti. Christopherin ajattelutapa on mielenkiintoinen ja taruolentojen, sekä taikamaailman luominen on täydellinen Kirja juoni oli minun mieleeni, vaikkei se ollutkaan hätkähdyttävä ja erinlainen. Arvotuksia ja salaisuuksia oli pähkäiltäväksi loppuun asti. Kirjan maailmaan pystyi uppoutumaan ja samaistumaan unohtaen hetkeksi mitä ympärillä tapahtuu, joka oli rentouttavaa. Christopher on suoritunut upeasti kirjan kirjottamisesta todella muorena, joka on aivan uskomatonta! Suosittelen fantasian ystäville ja nuorille aikuisille/teineille.

Taivaan avain oli loistava jatke Loppupeli-sarjalle! Juoni on mukaansatempaava, niin kuin kirjalta odotinkin! Kirjassa oli käännekohtia ja yllätyksiä. Kilpajuoksu taivaan avaimen luo oli kovaa ja suunnitelmat siihen käsiksi käymiseen, olivat joksiinkin monimutkaiset. Kun loppuratkaisun hetki oli käsillä jännityksen määrä oli huipussaan. Olin toddella tyytyväinen ratkaisuun! Hahmot, ovat pitäneet omat luonteensa, joka on hyvä asia, heihin pystyi samaistumaan ongelmitta. Kirjan lopputtua jäin koukkuun, haluten lukea lisää. Innoissani odottelen kolmannen, sekä viimeisen loppuhupennuksen julkaisua! Suosittelen lukemaan, jos pidit Loppelin ensimmäisestä osasta, sekä scifistä muutenkin ^^