Truuners95

Tämä oli positiivisesti erillainen Potter-kirja kuin edelliset, koska tämä oli näytelmäkäsikirjoitus. Mietin paljon miten erikoisefektit saadaan mukaan näyttämöllä. Pidin ajankääntäjä teemasta. Arvasin kylläkin heti kuka on todellinen konna kirjassa, kun hän tuli mukaan tarinaan.

Voin vain sanoa että ahdisti niin paljon, että en tiedä jaksanko lukea kolmatta osaa. Eniten häiritsi Teresan kaksinaamaisuus ja jopa uhkaava käytös, että rupesin vihaamaan koko tyttöä. En kuitenkaan ole varma siitä puhuiko hän totta, kun yritti selittää tekonsa.

Tässä osassa päästään vihdoin eeppisyyden pariin. Lyran ja Wilin matka kuolleiden maahan ja sieltä palaamisen jälkeinen taistelu oli runsasta ja palkitsevaa. Pidin tästä kirjasta sarjasta eniten, vaikka en ihan ymmärtänyt sen naisen matkaa sinne pyörillä kulkevien otusten maahan ja Lyran ja Wilin rakastuminen tapahtui vähän yhtäkkisesti. Mutta kirjan muut tapahtumat korvaavat nämä kaksi esimerkkiä.

Pidin aluksi kirjassa väitettyjä haamuja vain lasten mielikuvituksen tuotteena, mutta aloin uskoa, kun yksi imee yhden Serafina Pekkalan noidan mielen tyhjäksi. Ja kaiken huipuksi kirjan naisvihollinen pystyy kontrolloimaan näitä paholaisia. Leen ja Hesterin kuolema oli kirjan toinen surullinen kohta.

Kiintoisa ajatus, että ihmisen sielu olisi erillään ruumiista eläimen hahmossa. Tämä oli hyvä kirja, mutta siitä en pitänyt, kun Lyran Pantalaimon meinattiin leikata.

Tätä lukiessa hirvitti niin paljon vallan sokaisema ja mielipuoli Jim Rennie ja hänen värväämät apulaispoliisit, että harkitsin Barbaran pidätyksen kohdalla lukemisen lopettamista. Lopun Inferno oli todella elävästi kuvattu.

Tässä kirjassa raivostutti Carrien äidin kiihkoileva hihhulointi. En ole oikein koskaan sietänyt kiihkouskovaisia, mutta tässä on jotain kieroutunutta jumalkatsomusta. Lopun täystuho oli erittäin viihdyttävää.

Mahtava selvinneiden kertomuksista koostuva kirja. Mieleen jäi parhaiten sokean japanilaisen kertomus.

Koko kirjasarjan paras osa! Vastaukset saadaan kaikkiin kirjasarjan aikana tulleisiin kysymyksiin. Pimeys laskeutuu Velhomaailmaan ja taikaministeriö kukistuu aika kirjan alussa. Mutta ihmekkös tuo, kun Velhomaailmassa käytännössä kaikilla on ase. Roadtrip tyylinen etsintäretki tekee hallaa kolmikon välisille suhteille, mutta vaarojen keskellä ystävyys voimistuu. Viimeinen taistelu tuo karmeita menetyksiä. Tämä on koko sarjan verisin kirja. Kaikkein pahinta minun mielestäni oli se kun Fred kuoli. Hän oli Georgen ohella minun lempihahmoni. Epilogi jää vähän vaisuksi