Alkuteos ilmestynyt 1990. Suomentanut Ville Viitanen. Kannen kuva: Sami Saramäki. Sidottu.
Kaukaisessa maassa, Ingarysta etelään, asuu Abdulla. Päivisin hän on tavallinen mattokauppias, jolla on huolenaan yli-innokkaat sukulaisensa. Heidän vaatimuksiaan hän pakenee päiväuniin. Unelmissaan Abdulla on prinssi, joka rakastaa ihanaa prinsessaa.
Eräänä päivänä salaperäinen muukalainen myy Abdullalle nukkavierun maton. Maton taikavoimien myötä nuoren miehen unelmat alkavat käydä toteen, mutta niin alkavat painajaisetkin. Hän pääsee prinsessansa luokse, vain nähdäkseen kuinka ilkeä džinni sieppaa tämän ja kiidättää öiselle taivaalle.
Abdulla päättää pelastaa rakkaansa, kunhan vain ensin löytää hänet. Avukseen hän saa oikukkaan mattonsa lisäksi ynseän pullonhengen, jonka toteuttamilla toiveilla on ikävä kyllä epämieluisia sivuvaikutuksia…
Leijuva linna sijoittuu samaan maailmaan kuin vuonna 2005 ilmestynyt, Hayao Miyazakin piirroselokuvanakin tunnettu Liikkuva linna, ja tapaamme jälleen myös Sophien ja velho Howlin.
Uusimmat keskustelut
| Aloita uusi keskustelu tästä kirjasta | Näytä kaikki keskustelut |
Tietoa kirjailijasta :: Diana Wynne Jones
Diana Wynne Jones (Britannia, 1934-2011) oli monipuolinen kirjailija, jonka tuotannossa sekoittuvat komediallinen fantasia ja tummasävyinen draama. Hänen kirjansa ovat löytäneet tiensä kaikenikäisten lukijoitten sydämiin. Vuonna 2007 Jones sai World Fantasy -palkinnon elämäntyöstään.
Diana Wynne Jones syntyi Lontoossa. Sodan vuoksi Diana ja hänen sisarensa olivat välillä sijaisperheessä Walesissa. Oudot maisemat ja kieli tekivät vaikutuksen. ”Luulen että kirjoitan sellaisia kirjoja kuin ne ovat siksi, että maailma muuttui oudoksi, kun olin viisivuotias.” He kokivat myös Lontoon pommitukset ja muut sodan pelot. Sittemmin perhe asettui Thaxtediin Essexiin.
Vanhemmat olivat saitoja ja jättivät ... (lisää)
Muita kirjoja joista saatat pitää
 |  |  |
Kirja-arvioita (9) |
|---|
Luin tämän kirjan yksinomaan rakkaudesta ”Liikkuvaan linnaan”, mutta jouduin himpun verran pettymään Toiminta oli hajanaisempaa, eivätkä henkilöt, saati romantiikan laatu viehättäneet minua yhtä paljon kuin ensimmäisessä osassa. Abdullalta ja Kuunsirpinkukalta yksinkertaisesti uupuu särmä, joka teki Sophiesta ja Howlista niin valovoimaisia. Yllätyksiä ja vilpitöntä huumoria kuitenkin riittää.
Jones tulee jonkin verran toistaneeksi edellisen Linna-kirjansa tematiikkaa ... (lisää)
|
|
Leijuva linna oli pettymys. Odotin sen olevan yhtä hyvä kuin Liikkuva linna, mutta sain niellä karvaan pettymyksen.
Abdulla oli varsin valju ja pahvimainen, hän ei ollut niin räiskyvä kuin Sophie tai Calcifer Liikkuvassa linnassa. Kirjassa lisäksi pyöriteltiin paljon Liikkuvasta linnasta tuttuja asioita ja itse en pitänyt siitä että koko Ingaryn maailmaa hallitsee jokin enkelin ja dzinnin välimuoto. Sophie oli taattu itsensä ja myös Howl ja Calcifer olivat yhtä hauskoja. Kirja ... (lisää)
|
Leijuva linna sijoittuu samaan universumiin Liikkuvan linnan kanssa, mutta kirja alkaa kaukaisesta maasta, Zanzibin kaupungissa, Ingarystä reilusti etelään. Pääosassa on Abdulla, hyvän tahtoinen ja sukulaistensa sortama mattokauppias, joka haaveilee prinsessoista ja suurista seikkailuista. Abdullan saatua haltuunsa lentävän maton, poika huomaa pian elävänsä päiväuniaan, niin mukavia kuin pelottaviakin. Alkaa suuri seikkailu...
Vaikka kirjaa toista kertaa luinkin, mieleeni ... (lisää)
|
|
Luin tämän, koska olin lukenut Liikkuvan Linnan ja pitänyt siitä. Se jäi kuitenkin ainakin minun mielestäni hieman huonommaksi kuin sarjan muut kirjat. Abdullahin tyhmyys oli hyvin viihdyttävää, mutta en pitänyt Kuunsirpinkukasta sitten lainkaan. Hänellä ei ollut luonnetta juuri lainkaan, ja mitä hänellä oli, oli hyvin ristiriitaista ja säröistä. Pidin kuitenkin siitä, miten Abdullah säntäili ympäriinsä kuin päätön kana. Ihan hyvin kasipuolen arvoinen kirja.
|
|
Kirja oli hyvä niin kuin edellinenkin sarjan osa. Sen hykerryttävine kohtauksineen kirjassa oli makua. Sophie, Howl ja muut tutut seikkailevat tässäkin kirjassa vaikka sitä ei aluksi huomaakkaan.
Mielestäni ensimäinen osa, Liikkuva linna on mielenkiintoisempi.
Suosittelen kirjaa niille, jotka pitävät magiasta.
|
Odotin kirjalta paljon enemmän. Juoni oli idealtaan hyvä, mutta toteutusta olisi voinut vielä hioa. Kirjan alkupäässä ei tapahtunut juurikaan mitään, ja lopussa kaikki tapahtui lähes yhdellä kertaa. Olisin myös toivonut enemmän Howlia ja Sophieta kirjaan mukaan. Iso plussa Jonesin humoristisesta kirjoitustyylistä, Abdullan mielistelyille ei voinut olla hymyilemättä.
|
Luin kirjan, koska Liikkuva linna on ehdottomia lemppareitani. Tämä kirja lähti vähän hitaasti käyntiin ja yli puolet kirjasta meni odotellessa, että ensimmäisen kirjan henkilöt tulevat mukaan tarinaan. Vähän ennen tätä tapahtumaa (eli aika kirjan lopussa) kerronta alkoi luistaa ja loppu olikin aivan timanttista. Tykkäsin kirjasta, vaikka en niin paljon kuin Liikkuvasta linnasta. Korulauseet olivat inspiroivia! |
|
Hyvä kirja. Alku oli aika pitkäveteinen, mutta loppua kohti kirja parani. Mielestäni ensimmäinen osa oli kyllä parempi.
|
Leijuva linna on kohderyhmälleen eli nuortenkirjana oikein hyvä, mutta muuten kirja on tavanomainen. Alkuperäiset Tuhannen ja yhden yön tarinat vievät voiton, vain Abdullahin ylenpalttinen kohteliaisuuspuhe mattokauppaa tehdessä ylittää satujen perinteet.
|