thatgamecompany

[img size=500]http://thatgamecompany.com/wp-content/themes/thatgamecompany/_include/img/journey/journey-game-screenshot-9-b.jpg[/img]   Vuonna 2006 perustettu pelifirma halusi tehdä jotain erilaista ja tuoda markkinoille hyvinkin mielenkiintoisia pelejä. He ovat tähän mennessä julkaisseet neljä peliä ja seuraava on vaiheessa. Heidän ensimmäinen pelinsä, [url=http://thatgamecompany.com/games/cloud/]Cloud[/url], oli valmis ennen firman pystyttämistä. Sivuilla he sanovat, että Cloud oli peli, josta lähti liikkeelle keskustelut siitä, ovatko video pelit taidetta.   Seuraavat julkaisut nauttivat sitä perinnettä, josta Cloud lähti liikkeelle. FlOw, Flower ja Journey ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia kokonaisuuksia. Toisaalta näiden pelien julkaisu on ollut hyvin rajoittunutta: ne ovat ainoastaan saatavilla Playstation 3:lle.   Mutta puhunpa nyt sitten yhdestä näistä pelistä hieman enemmmän eli:   [b]Journey[/b]   Pelissä pelaaja törmää satunnaisesti muihin pelaajiin ja he matkaavat yhdessä kohti pelin lopussa häämöttävää vuorta. Tässä piilee juju, sillä minkäänlaista kommunikointia ei pelaajien välillä ole. Anonymiteetti tuo peliin oman mielenkiintoisuutensa, sillä se vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, miten pelin näkee, tai toisin sanoen kokee.   Tämä peli on erityisesti kokemus. Se on matka, jonka varrella on esteitä, joiden yli on mentävä, ja paikkoja, joita haluaisi tutkia pitempäänkin. Se on kauniisti tehty, juonellisesti erittäin koskettava ja niin merkityksellinen, että jokainen kerta on oma kokemuksensa.   Ensimmäisen kerran kun pelasin ja pääsin tarinan loppuun minä itkin. Se on lyhyt, kyllä, mutta sillä ei ole mitään merkitystä sen kanssa miten hieno tämä peli on. Se, millainen jälki näissä peleissä on antaa hyvän lupauksen sille, että tgc:n uusin peli jatkaa samoilla linjoilla.

Oi kyllä, Journey on ehdottomasti ollut yksi koskettavimmista pelikokemuksistani ikinä. Idea on aivan loistava ja toteutus on taideteos <3 Lyhyt tuo kyllä oli, mutta minusta se oli vain hyvä koska kaikkein parhaimmillaan tuo on kerralla alusta loppuun pelattuna kun tunneskaala elää etenemisen mukaan ja siihen tuo on juuri sopivan mittainen. Itsekin liikutuin täysin päästyäni loppuun samoin kuin puolisoni ja siskonikin kun sain heidätkin kokeilemaan peliä. Huomasin myös, että on ihan loistavaa kun pääsee seuraamaan jonkun toisen ensimmäistä kertaa Journeyn parissa :P On oikeastaan kiehtovaa tarkkailla toisessa niitä samoja reaktioita joita itse koin ja koen pelatessani. Minusta se kertoo siitä, että pelin tekijät ovat onnistuneet vangitsemaan peliinsä hyvin universaaleja tunnetason elementtejä jotka koskettavat useimpia ihmisiä. Ja kun tässä pelissä ei ole oikeastaan mitään turhaa mikä harhauttaisi huomiota sivuun syntyvästä elämyksestä. Tykkään.