Lohikäärme jatkoi piehtarointiaan. Y tajusi jäävänsä rutistuksiin ellei siirtyisi pois alta. Hän nytkytti vaivaloisesti, kunnes pääsi lohikäärmeen ja sammion välistä, ja ujuttautui verkon silmästä; onneksi silmät olivat tarpeeksi isoja pojanruipelolle.
Y juoksi lohikäärmeen pään viereen. Lohikäärme yritti puraista häntä, mutta verkko oli sotkeutunut sen hampaisiin. Se hönkäisi jäleen tulta. Siltä näytti kuitenkin loppuvan puhti: tällä kertaa liekit olivat enää oranssinvärisiä. Ne sammuivat ennen kuin ulottuivat Y:n kasvoihin.
"Kauneuden kylväminen. Hyvät ystävät. Hyvä mieli. Hyvät teot. Ei pelkästään hyvä ullkonäkö. Z teki virheitä, mutta lopulta hän puolusti ystäviään. Siksi hän oli sankari. Minä korjaan asiat kuntoon, ja minusta tuntuu, että äiti on minun puolellani. Haluatko ottaa asiasta selvää?" Q:n silmät menivät kieroon hänen katsoessaan alaviistoon W:n tikarin terään.
Kului sekunti. Sitten toinen. W ei ollut millänsäkään. Hän oli täysin tyytyväinen ja itsevarma. Sen täytyi näkyä hänen hymystään.
W huomasi X:n eturivissä Å:n vieressä. Y oli lähellä. Hän istui rotevan näköisten leiriläisten seurassa moukaria esittävän teräksenharmaan lipun alla. Nuotion edessä hillui kuusi leiriläistä kädessään kitaroita ja oudon näköisiä vanhanaikaisia harppuja - lyyroja?
Jos kerran Siivetön lohikäärme ei halua ottaa vuoroaan minä voisin viedä hänen vuoronsa.
Oli yksi niistä harvinaisista öistä, jolloin tähdet lähtivät kiertoradoiltaan ja kieppuivat niin alhaalla taivaan poikki, että tuntui kuin niitä olisi kuin niitä olisi ylettynyt koskemaan. Sellaisia öitä oli harvoin, ja ne enteilivät aina jotakin isoa tapausta. Hyvää vai pahaa? Sitä ei tiennyt kukaan. Sitä ei tiennyt edes veli X, joka tarkkaili tapahtumia [paikan] linnoituksen korkeimmasta tornista.
[Jonkin lajin*]äiti ei tiennyt, eikä asia häntä kiinnostanutkaan. Hän makasi huohottaen aloillaan ja toivoi, että joku tulisi auttamaan, sillä synnytys oli pitkä ja rankka. Mutta hän oli täällä muukalainen eikä tuntenut ketään. [Jokin laji*] oli kotoisin kaukaiselta saarelta, mutta hän ei ollut uskaltanut jäädä sinne. Tästä jälkeläisestä oli näet lausuttu ennustus.Hän tulee kukistamaan mahtavan hallitsijan. Jos sanat olisivat kantautuneet kuninkaan korviin, hän olisi tappanut vastasyntyneen häikäilemättä. [Jokin laji*]äiti oli siis piiloutunut ensimmäiseen mahdolliseen kauppalaivaan ja paennut.
[Jonkin lajin]äiti oli toivonut että laiva menisi [paikkaan]. Hän oli kuullut paljon hyvää salaisesta saaresta, jonka kuningas hallitsi linnoituksessa korkealla kalliolla ja jossa [neljä eläintä] elivät ja työskentelivät yhdessä.
Saari oli hyvä ja turvallinen paikka, ja suojaava taikausva ympäröi sitä kuin viitta. Juuri taikojen takia vain harvat laivat poikkesivat saarelle, mutta tämä laiva oli poikkeus.
Seuraava kirja, pidempää vihjettä huomenna jollei tästä oikeaa arvausta:
1. Pitäisikö hänen ymmärtää kansan kummia tapoja? Eikö hän koskaan saisi tanssia tiellä, puhua vuohille, nauraa hautajaisissa, laulaa yöllä? Miksi? Mitä varten ilo oli olemassa, jos se kerran piti kätkeä?
