Uhrimenot
Raahaten villikoiraa sen kaulaan sidotusta lieasta Jore ja Kake astuivat esi-isien temppeliin. Ennen kuin Ilmomutosdemoni oli tuhonnut esi-isien kulttuurin, esi-isät olivat palvoneet temppelissä Tiedesjumalaa. Jos Jore ja Kake olisivat osannet lukea, he olisivat tienneet, että temppelin nimi oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Koronasdemoni oli taas vienyt parin heimolaisen hengen, joten Tiedesjumalan lepyttämiseksi tarvittiin uhri. Jore ja Kake kävelivät autioita käytäviä temppelin Kaikken Pyhimpään. Siellä esi-isätkin olivat suorittaneet uhrimenonsa.
Jore ja Kake avasivat oven, jossa luki Koe-eläinlaboratorio ja astuivat sisään. Jore ja Kake alkoivat potkimalla ja kepeillä hakkaamalla kiduttaa koiraa kuoliaaksi, aivan kuten esi-isätkin olivat kiduttaneet eläimiä, jotka he uhrasivat Tiedesjumalalle.
----
Väitöstilaisuus
Heimo oli kokoontunut temppelin auditorioon. Jos joku heimolaisista olisi osannut lukea, hän olisi edelleen nähnyt sisäänkäynnillä esi-isien kyltin ''Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.'' Osa auditorion penkeistä oli aikojen saatossa särkynyt, joten puolet heimosta istui lattialla.
''Olemme kokoontuneet Tiedesjumalan silmien eteen väitöstilaisuuteen'', heimonvanhin aloitti. ''Jore on kertonut, että hän haluaa olla väittelijä.''
Jore meni salin eteen ja huusi: ''Kale on pannut minun vaimoa!''
''Haluaako Kale olla itse vastaväittäjä?'' heimonvanhin kysyi.
Kale meni salin eteen ja huusi Jorelle: ''Itse olet pannut Kataa!''
Jore syöksyi Kalen kimppuun. Parivaljakko paini ja löi toisiaan, kunnes Kale makasi tainnoksissa.
''Tiedesjumala on puhunut'', heimonvanhin julisti. ''Kale tuomitaan avionrikkojana.''
----
Elovuutio
Heimo oli temppelin auditoriossa. Esi-isät olivat kutsuneet temppeliä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseksi ja suorittaneet siellä Tiedesjumalan palvontamenojaan. Temppelin nimi oli aikojen saatossa unohtunut.
Heimonvanhin aloitti Tiedesjumalan palvontamenot huutamalla: ''Me uskomme elovuutioon!''
Pikku-Repa mietti, mikä se elovuutio oli. Hänen kysyttyään isältään tämä oli vastannut: ''Se on öö… semmonen tosi tärkee juttu.''
Sitten hän oli kysellyt naapureiltaan ja saanut ristiriitaisia vastauksia. Yhden mukaan elovuutioon uskominen oli sitä, kun Tiedesjumala täytti sydämen. Toisen mukaan elovuutio oli aavikolla asuva haltia, joka kuolisi, jos häneen ei uskottaisi.
Yhtä kaikki, elovuutioon uskominen oli tosi tärkeää. Masa oli kivitetty kuoliaaksi, kun tämä ei ollut uskonut tarpeeksi elovuutioon.
----
Papereita
Samppa nosti viiran paperimassaa ja vettä sisältävästä ammeesta. Hän tasoitteli viirassa olevan paperimassan ohueksi, tasaiseksi pinnaksi, ja samalla vesi valui pois viiran kangaspohjan läpi. Massasta syntyisi kuivuttuaan vaaleanharmaa, hiukan nukkapintainen paperi.
Samppa oli vastikään viettänyt viikon esi-isien kaatopaikalla etsien heidän jätepaperiaan. Sitä hän tarvitsi omien papereidensa raaka-aineeksi.
Samppa oli heimonvanhimman poika, joten pian hän alkaisi harjoitella Tiedesjumalan palvontaseremonioiden ohjaamista, eräänlaisena pappiskokelaana. Ja Tiedesjumalan palvontamenoja sai pitää vain, jos oli tehnyt 200 paperia. 132 arkkia hänellä oli jo valmiina.
Kirjoitustaito oli aikojen saatossa unohtunut, joten kukaan ei enää tiennyt, mihin paperia käytetään. Silti paperinvalmistustaito oli kulkenut isältä pojalle Tiedesjumalan pappien keskuudessa.
----
Lämpömittari
''Kauheaa, ei ennen näin kuumaa ollut'', Kata sanoi.
''Minun lämpömittarini näytti vähemmän kuin eilen'', Ansku vastasi.
Kun lämpömittari näytti enemmän kuin edellisenä päivänä, kuului vastaantulijoita tervehtiä kuten Kata oli tehnyt. Se piti Ilmomutosdemonin loitolla.
''Et kai ole ilmokepsukko!'' Kata kauhistui.
Ilmokepsukot olivat Ilmomutosdemonin kätyreitä, jotka olivat aikoinaan mananneet Ilmomutosdemonin maailmaan, ja tämä oli tuhonnut esi-isien kulttuurin.
''No en!'' Ansku puolustautui. ''Minun lämpömittarini vain toimii eri tavalla kuin muiden. Esi-isien kaatopaikalta sekin on, Tiedesjumalan esi-isille antama, Ilmomutosdemonin torjuntaan.''
Ansku oli huomannut, että hänen lämpömittarinsa ei reagoinut kuumuuteen ja kylmyyteen, vaan siihen, oliko tulossa sadetta vai kirkas sää.
''No hyvä'', Kata helpottui.
----
Koneet
Make kulki esi-isien kaatopaikalla katsellen kaikkea rojua. Ei hän edes tiennyt useimpien käyttötarkoitusta. Make nosti esineen käteensä. Siinä oli kaksi suorakaiteenmuotoista levyä saranoilla kiinni toisissaan. Alemmassa oli nappuloita, joissa oli jotain symboleja. Ylemmässä oli musta tasainen pinta.
Make heitti esineen pois. Ei hän sellaisesta ollut kiinnostunut. Hän etsi koneita. Tiedesjumala oli antanut koneita esi-isille, ja koneista esi-isät olivat saaneet mahtinsa. Make ei tiennyt, miltä koneet näyttivät, mutta hienolta niiden piti näyttää.
Make olisi halunnut löytää tietokoneen. Tietokoneessa oli kaikki salattu tieto demoneista ja jumalista. Sekä tietysti koneen, joka olisi tehnyt hänestä lähes Tiedesjumalan kaltaisen: Yleiskoneen, jolla pystyi tekemään mitä tahansa.