Koulussa alkoi kotimaisen kirjallisuuden kurssi ja siellä luetaankin sitten kyseistä kirjallisuutta 50-luvulta nykypäivään. Maanantaiksi pitäisi olla luettuna Jorma Korpelan Tohtori Finckelman, joka on kyllä ihan hyvin edennyt, vaikka välillä kerrontatyyli hieman häiritsee toistojensa vuoksi.
Toinen kirja, mikä on odottamassa lukemista, on Paavo Rintalan Sissiluutnantti, mutta sitä nyt ei vielä maanantaiksi tarvitse lukea.
Minulla on kesken lukupäiväkirjaa varten viitisen kirjaa rituaalitutkimuksesta - ne ovat kaikki niin mielenkiintoisia, etten oikein etene yhdessäkään, koska en osaa päättää, minkä lukisin ensin.
Tänään aloitin myös Arundhati Royn The God of Small Thingsin. Se on kirjoitettu varsin värikylläisesti, pirstaleisesti ja pieniin yksityiskohtiin pureutuen - siis juuri sillä tyylillä, josta kovasti nautin. Intia miljöönä on myös kiehtova, koska olen lukenut varsin vähän sinne sijoittuvia kirjoja, ellei joitakin matkakertomuksia oteta lukuun. Myös päähenkilöpari, kaksoset, vaikuttaa varsin kiintoisalta. Katsotaan, pitääkö positiivinen ensivaikutelma kutinsa.
Ulla-Lena Lundbergin Jää, Finlandia-voittaja, joka on hurmannut monet. En olisi varmaan tullut tarttuneeksi kirjan ellei se olisi luettavana eräässä lukupiirissä. Kolmasosan lukeneena voin todeta, että ei kyllä ole kirja minun makuuni. :neutral:
Jaarittelu milloin lypsämisestä, milloin heinänteosta ja ylipäänsä papin ja "pastorskan" pienestä ja tylsästä elämänpiiristä ei kiinnosta. Päähenkilöt ovat typeriä. Kerronta, jota on kuvattu "kirkkaaksi, kuin tunturipuro" on minusta lähinnä naiivia. Ilmesesti viimeisessä kolmanneksessa on äksöniä ja tragediaa, että sitä odotellessa.
Kuninkaiden koitos. Tähän mennessä Tulen ja jään laulu on mielestäni vähän jännä sarja, koska se on hyvin kirjoitettu, paikat, hahmot ja historia ovat hyvin luotuja ja mielenkiintoisia, mutta se ei silti aivan iske. Ehkä siitä puuttuu se tietty jokin. Parasta kirjoissa on politikointi, mikä on ihan hyvä asia ottaen huomioon tarinan aiheen.
Aloitin juuri spontaanisti lukemaan Ajan pyörää uudestaan alusta. Yllätyin siitä, kuinka hyvin se taas nappasi mukaansa. Kolmessa päivässä olen lukenut lähes 200 sivua Vaarojen taivalta. Tässä sarjassa ehdottomasti on se jokin. Aloitus on hidas, hitaampi kuin muistin, ja onhan sarja juoneltaan etenkin alussa tuttua perusfantasiaa. Mutta tunnelma on täydellisesti kohdallaan. Eiköhän sarja mene läpi tämän vuoden aikana, ennen kuin Wheel of Time Companion ilmestyy marraskuussa. Sitä odotellessa.
Pasi Ilmari Jääskeläisen kokoelma Taivaalta pudonnut eläintarha on yhtä novellia vaille luettu. Kiehtovia ideoita. Lumikko ja yhdeksän muuta on päässyt lukulistalleni.
Sitten on vielä Gilgamesh. Äikän kurssilla sai valita, lukeeko sarjakuvateoksen, runokokoelman vai näytelmän. Suurin osa luonnollisesti valitsi Aku Ankkaa, Karvista ja muuta vastaavaa, joten kaipa maailman vanhimman eepokseen lukemisesta saa sitten vähän lisäpisteitä.
Rick Yancey'n Ääretön meri ja Stephen Kingin Cujo. Sitten tietenkin Hugleikur Dagsson'in Huumorin musta kirja ja joku aforismeja sisältävä kirja :3 Ihmeellisen vähän kesken tällä hetkellä owo
Edelleenkin ne kaksi ikuisuusprojektiani, Arthur ja Necronomicon... Päälukemisena Dean Koontzin ensimmäinen Odd Thomas - Hiljaisten kaupunki ja työmaan ruokatunteja viihdyttämään aloitin tänään Lauri Eirolan ennakkokappaleen Assurin kehrä; vaikuttaa alun perusteella ihan mielenkiintoiselta historialliselta romaanilta.
Erin Morgensternin Yösirkus edistyy todella hitaasti. Kirjan alku oli hyvä ja tarina omaperäinen, mutta puolen välin jälkeen meno on lopahtanut rakkaustragediaksi, josta minun on vaikeaa kiinnostua.
George R. R. Martin: Valtaistuinpeli Sain viimeinkin aloitettua tämän ja jäin kyllä heti totaalisesti koukkuun Martinin kirjoitustyyliin! Todellista nautintoa tämän lukeminen ainakin tähän mennessä...
J. R. R. Tolkien: Taru sormusten herrasta - Sormuksen ritarit Risingshadow:n lukupiirikirjana. Jospa kolmas kerta toden sanoo ja saisin tämän vihdoinkin luettua myös loppuun asti!
Tove Jansson: Taikurin hattu Vähän vastapainoa eeppiselle fantasialle...
Ajan Pyörä odottaa alottamistaan sängyn vierellä. Odotan sopivaa iltaa et voin sen alottaa. Terry Pratchettin Kiekkomaailman kirjojen luku järjestyksessä loistavan kirjailijan poismenon vuoksi. Muistoissa sininen maa on scifi puolella luvussa. Sitten Toinen Maailman Sota Anthony Beevorilta ettei vain fantasiaa ja scifiä pelkästää.
Viime aikoina on tupannut olemaan useampi kirja kesken, erilaiset mielentilat vaativat erilaista kirjaa...
Terry Pratchett: The Long Mars Alussa vasta, kaksi edellistä osaa oli ihan viihdyttäviä.
Best of Judge Dredd: Classic Strips from the Galaxy's Greatest Judge Vähän pettymys, pidemmät tarinat katkeavat kesken ja viittaavat jatkamaan toisissa kokoelmaniteissä.
Richard Overy: The Bombing War: Europe 1939-1945 Alkanut hyvin, mielenkiintoista analyysia englannin pommitusten vaikutuksista. Harmillisesti pienemmät pommituskampanjat (esim. Helsingin pommitukset) ovat tainneet jäädä kirjasta kokonaan puuttumaan.
Christopher Clark: The Sleepwalkers: How Europe Went to War in 1914 Raskas alku, sata sivua Serbian sisäpolitiikasta 1900-luvun alkuvuosina uhkasi puuduttaa. No, taustoitukset lienevät kohta takana, sitten päästään käsittelemään sodan välittömiä syitä.
Yöpöydällä odottaa Neil Gaimanin ja Terry Prachettin Good Omens: The Nice and Accurate Prophecies of Agnes Nutter, Witch, jonka sain parin vuoden jahkailun jälkeen kysyttyä kaverilta lainaan. En ole mikään suuri Gaiman tai Prachett -fani, mutta jostain syystä Good Omensiin olen törmäillyt internetin ihmeellisessä maailmassa sen verran paljon, että se jäi jotenkin vaivaamaan. Kansien lukemista pidemmälle en ole vielä päässyt, enkä varmaan muiden kiireiden vuoksi pääsekään ennen ensi viikkoa, mutta josko sitä huhtikuussa tarttuisi tuohon opukseen.
Patrick Süskindin Parfyymi on nyt kesken. Kauniisti kirjoitettu teos, jossa tärkeässä osassa olevat tuoksut ja hajut on osattu ilmaista myös sanallisesti elävästi. Pariisi ja 1700-luku tuovat mieleeni ehkä yllätyksettömästi Victor Hugon Kurjat, mutta mielestäni myös Süskindin tyylissä on samaa kuin Hugolla. Ehkä se on tarkoituksellista.
Ensimmäistä kertaa lukiessani tapahtumat sijoittuvat mielessäni joidenkin kohtausten osalta teatterin näyttämölle. Eivät tosin kaikki. Onko kenelläkään muulle käynyt jonkin kirjan kanssa siten että jokin siinä saa ajattelemaan että seuraakin näytelmää? Kummallista.
Pidän kyllä kirjasta ekan neljänneksen perusteella. Ehkä voisi katsoa siitä tehdyn leffankin.
Puuh, kesken olevia kirjoja on edelleen iso vino pino.
Vieläkin on kesken Donna Tarttin Tikli, Robin HobbinFool's Assassin (tämä on erityisen noloa, sillä minun piti lukea tämä jo joululomalla... Säästelen kirjaa, koska tiedän sen olevan hyvä, mutta samalla olen kyvytön jatkamaan siitä mihin jäin) ja Robert GalbraithinKäen kutsu. Peter FranzeninTumman veden päällä kirjan kanssa luovutin. Alku oli lupaava, mutta se typistyi nopeasti laahaavaksi angstitarinaksi. Steph SwainstoninKuolemattomien kaartikin jäänee lukematta, laina on uusittu jo 5 kertaa. Pitää palauttaa ja yrittää uudelleen myöhemmin.
Uusi keskeneräinen kirja on Kitty KelleynOprahin elämänkerta. Pitkään kesken ollut, mutta jota en koskaan muistamut mainita, oli Neil GaimaninUnohdetut jumalat. Sen sain luettua viikonloppuna loppuun. Kun pääsi alun juonen irtonaisuudesta eroon, kirjan luki nopeasti loppuun.
Skie
Yöpöydällä odottaa Neil Gaimanin ja Terry Prachettin Good Omens: The Nice and Accurate Prophecies of Agnes Nutter, Witch, jonka sain parin vuoden jahkailun jälkeen kysyttyä kaverilta lainaan. En ole mikään suuri Gaiman tai Prachett -fani, mutta jostain syystä Good Omensiin olen törmäillyt internetin ihmeellisessä maailmassa sen verran paljon, että se jäi jotenkin vaivaamaan.
Minulla on tämä kirja varauksessa kirjastosta. Olen myös törmännyt tähän kirjaan viittaaviin juttuihin, joten on ihan pakko lukea viimeistään nyt (kun varaukseni lopulta päätyy kirjastoon).
Monta kirjaa päällekkäin XD ei ehk fiksuinta mutta hauskaa.
Fantasia Sir Terry Pratchett lukuhaasteessa olen päässyt Vartiosto valmiina palvelukseen. Kaveri porulalla aiotaan lukea Sir Terryn tuotanto kokonaan läpi.
R.A. Salvatore: Puolituisen kivi. Tykästyin uusimpaan joten luen Drizzti legendan alusta uusimpaan.
Game of thrones. Olen jo tovin miettinyt lukevani nämä alkukielellä. Paikallisen kirjakaupan alesta kaikki ilmestyneet 15 e joten mukaan tuli ja tässä ollaan.
Kohtalon miekka. Noiturilta tuli uusin osa ja myönnän etten muista mitä edellisissä on tapahtunut. Hyvä syy lukea alusta.
Kotimainen Matti Yrjänä Joensuu Harjunpää ja rakkauden lait. Mummuni tuputti yhden Harjunpään eteeni ja suositteli. Hyvä dekkari ja kesä <3
Siinä ne tais ol. Muutama siis menos jos sais joskus sellase tilantee et olis vain yksi kesken.
Syksyä pukkaa. Joskohan nyt saisi luettua niitä kesken olevia kirjoja?
Listassa on edelleen Donna TarttinTikli ja Robin Hobbin Fool's Assassin. Vanhoista keskeneräisistä kirjoista luovutin Robert GalbraithinKäen kutsun ja Kitty KellynOprahin elämänkerran kanssa. Käen kutsu ei napannut yhtään ja Oprahin elämänkerta ei edennyt minnekään ekan 100 sivun jälkeen.
Uusia jo hetken verran kesken olevia teoksia ovat T.M. FrazierinKing, Jennifer Greenen Ain't Misbehaving ja R.S. GreynThe Design.
Aloitin myös lukemaan (tai yritän aloittaa) Joss Whedonin sarjakuvaversiota Buffyn 8. kaudesta. Ennen kuin niitä albumeja voi lukea, pitää lukea jokunen muu ensin (lähinnä Angeliin liittyvää tavaraa).
Tilannekatsaus; eli edelleen kesken Arthur ja Necronomicon, mutta edelleenkin aion kyllä lukea nämä loppuun!
Töissä menee erikoistapaus, Tapio Koivukarin Unissasaarnaaja. Tätä lukiessa tulee eittämättä tyylistä mieleen Linnan Tuntematon, aikakausi on sodan jälkeistä suomea ja juuri eilen pisti tekstistä silmäään häpeilemätön Rokka -kopio....
Kotioloissa taasen loistavalta vaikuttava uutuus, Siri Pettersenin Odininlapsi. Todella jouhevaa tekstiä ja mukaansatempaava fantasiatarina norjalaiskirjailijalta. Toivottavasti jatkuu samanlaisena! Kerrassaan kiehtova!
Metro 2033 on menossa tällä hetkellä. Luettuna on noin kolmasosa ja olen nauttinut jokaisesta sivusta suuresti. Tavallaan kirja on aika raskasta luettavaa, mutta samalla myös helppoa ja sujuvaa. Johtuneeko hyvästä suomennoksesta vai itse tarinasta, luultavasti molemmista. Kunhan saan tämän loppuun, voisi pelata sen pelin uudelleen läpi ja verrata tapahtumia keskenään.
Satu Waltarin Viides harharetki. Täytyy sanoa että kirjasta tulee lähinnä hämmentynyt olo. Pidän Hämärän matkamiehistä kovasti, mutta tämä ei iske yhtä lujaa.
Toinen kesken on tietokirja eli Jukka Annalan Salmiakki. Mukavasti historiaa ja tietoa. Ja alkaa kovasti tehdä mieli salmiakkia. Harmittavasti olen kohta lopussa ja tuntuu että lukisin aiheesta mieluusti pidemmänkin kirjan.
Sivustomme käyttää evästeitä takaaksemme parhaimman käyttökokemuksen.