Mitä kirjoja kesken tällä hetkellä?

Olen muiden lukemisten ohella taas myös tutustumassa lanuosastoon, Eva Frantzin lasten kauhukirja [i]Osasto 23[/i] on melkein luettu. Ja hui kun tämä on jännä, myös aikuislukijalle. Voin vain kuvitella, millaisia viboja kirja olisi aiheuttanut jos olisin lukenut sen lapsena. Veikkaan että olisi jäänyt mieleen niin vahvasti, että muistelisin tätä vielä aikuisena ja miettisin uskaltaako lukea uudestaan etteivät mene lapsuusmuistot pilalle.

Perinteisen kolmen kirjan sijaan, minulla on kesken tällä hetkellä kaksi kirjaa. Kij Johnsonin Fudoki on ollut kesken jo kuukauden, luen sitä muutamia sivuja kerrallaan. Vetaisin viime viikonloppuna 24h lukumaratonin, jossa sain luettua yli 800 sivua, mutta kesken jäi Alan Mooren Vartijat-sarjis, kun aika loppui. Molemmat ovat tällä hetkellä ensisijaisella lukulistalla, vaikka kirjaston eräpäivä hoputtelee aloittamaan sitä kolmatta yhtä aikaa.

Minulla on kesken [b]Mark Lawrence[/b]n [url=https://www.risingshadow.net/library/book/49526-red-sister]Red Sister,[/url] takana on noin puolet kirjasta.   [img size=325]https://2.bp.blogspot.com/-pTrrse1MBmY/WJ1xNVkLrlI/AAAAAAAAIh4/ItD1cSbHfm8RKhxstWk0jtkiE9MWjiGAwCLcB/s1600/RS%2Bcover%2Bvoyager.png[/img]   Red Sister avaa [i]Book of the Ancestor[/i] -fantasiatrilogian, jonka osat ilmestyivät vuosina 2017–19. Ostin hyväkuntoisen kovakantisen kirjan SPR:n Kontista parilla eurolla. Olen lukenut Lawrencen kaksi aiempaa trilogiaa sekä novellikokoelman [i]Road Brothers[/i], ja olen kirjailijan fani. Mutta kaiken olen lainannut kirjastosta, eli Red Sister oli ensimmäinen hankinta omaan hyllyyn.   Tähän asti olen tykännyt Punaisesta sisaresta erittäin paljon, ja varmaan annan sille enkkupuolen tietokannassa neljä ja puoli tähteä viidestä. Mutta katsotaan, miten kirjan jälkipuolisko toimii. Lawrence sanoi julkaisun aikoihin, että hänen kumpikin kustannustoimittajansa (amerikkalainen ja britti) olivat sitä mieltä, että Red Sister on miehen paras kirja siihen mennessä.   Red Sisteristä löytyy Lawrencen tutut vahvuudet. Teksti on kaunista ja helppolukuista, juoni etenee nopeasti ja päähenkilöstä todella välittää. Lawrence osaa lukijan tunteisiin vetoamisen – vastaan on tullut useampi ns. sydäntäsärkevä kohtaus. Kuten aiemminkin, on kerrontaan kätketty elämänviisauksia. Tapahtumat keskittyvät tällä kertaa nunnaluostariin, jossa noviiseille opetetaan taistelutaitoja sekä taikuutta. Tilasin jo Adlibriksesta trilogian seuraavan osan [i]Grey Sister[/i], ja noudin sen tänään Postista.   Lawrence oli tähän asti käyttänyt kirjoissaan minä-muotoa, mutta Red Sister on kerrottu kolmannessa persoonassa. Tämä ei kuitenkaan tuntunut suurelta muutokselta, koska ensimmäisen persoonan ohella aiemmissakin sarjoissa on nähty jonkin verran "normaalia" kerrontaa. Siitä nostettiin ennen julkaisua hypeä, että sankari on nyt tyttö, kun Lawrencen edellisten trilogioiden päähenkilöt olivat miespuolisia. Mutta en itse pidä tätä isona muutoksena.   Suurin ero aiempaan tulee mielestäni siinä, että Book of the Ancestor sijoittuu täysin uuteen maailmaan, mannerjäätiköiden uhkaamaan Abethiin. Kaksi aiempaa trilogiaa kun tapahtuivat samassa paikassa, tulevaisuuden Euroopassa. Maailma on erittäin kiinnostava, ja tapahtumaympäristössä on taas vahvat scififiilikset. Book of the Ancestorista puhutaan eeppisenä fantasiana, mutta tähän asti lukemani perusteella sarjan voisi luokitella myös fantasian ja scifin yhdistelmäksi.   Aiempien trilogioiden päähenkilöihin verrattuna kymmenvuotias Nona on helpommin pidettävä hahmo, ja esimerkiksi [i]The Broken Empiren[/i] antisankaria Jorgia kavahtaneet saattaisivat tykätä Punaisesta sisaresta. Synkkää sisältöä on mielestäni aiempaa vähemmän. Nuoresta päähenkilöstä huolimatta Red Sister ei ole young adult -kirjallisuutta, kuten ei ollut Lawrencen esikoisromaani [i]Prince of Thorns[/i]. Tulossa olevaa kirjaa mainostettiin näin vuonna 2015: [quote]In a bold move, RED SISTER features Mark’s first ever female protagonist, Nona; a girl with a mysterious past and a dangerous future. There are rich evocations of [i]The Wizard of Earthsea[/i] and [i]The Name of the Wind[/i], alongside Mark’s trademark grit and violence: Nona is being trained to kill, and dark political forces will seek to use her wild natural magic to their own advantage.[/quote]   Sitten kun saan Book of the Ancestorin loppuun, eivät seikkailut Abethissa ole ohi. Lawrencen uusi trilogia [i]Book of the Ice[/i] nimittäin sijoittuu samaan maailmaan. Avausosa [i]The Girl and the Stars[/i] julkaistaan huhtikuussa, ja Lawrence sanoi alkuvuodesta haastattelussa, että kolmas kirja on jo puoliksi valmis. Mies kirjoittaa kuin kone! Pitäisi jossain välissä ehtiä lukea Lawrencelta [i]Impossible Times[/i] -scifitrilogia, jonka kaikki osat ilmestyivät viime vuonna.

Muijan synttärilahjaksi ostamaa [i]Lovecraftin lähteillä[/i] nyt tavailen. Robert Blochin kirjoittama kokoelman kärkitarina oli jotenkin nolo, mutta siitä se tarinoiden taso on kyllä huomattavasti parantunut. Tuntuu (suomennoksen perusteella kylläkin), että kirjoittaja on perinyt esikuvaltaan aihepiirin lisäksi myös tämän välillä ontuilevan kirjoitustyylin ja tämän toistamat fraasit. Kirjat ovat tietysti kaikki "madonsyömiä" ja talojen katot "Yrjön aikaisia", heh. Mutta joo, kynänjälki parani, kun tuosta pääsi yli. [i]Amundsenin teltassa[/i] -tarina oli jo oikeasti aika hyytävä. Sijoittuihan tuo napa-alueelle, mutta siis muutenkin.   Tämän jälkeen odottaisi sitten [i]Kannibaalien keittokirja[/i]. Odotushorisonttini on sen suhteen toiveikas.

Useampi kirja tällä hetkellä kesken, enkä varsinaisesti tykkää lukea montaa yhtä aikaa, koska tuntuu ettei mitään saa luettua sillä tavalla loppuun. Lääkitsin ongelmaa ottamalla taas yhden kirjan lisää.   Eli juuri eilen aloitin kirjastosta lainassa olevan Kiekkomaailma-kirjan Vartiosto valmiina palvelukseen, jatkoa Vartijat hoi! -kirjalle. Olen innostunut lukemaan Pratchettia kuluneen vuoden aikana, mieluummin englanniksi koska tuntuu että humoristiset tarinat toimivat paremmin alkukielellä jos sitä vain ymmärtää, mutta hyviä suomennoksetkin ovat olleet.   Tietokirjallisuuden suhteen on helpompi pyörittää useampaa kirjaa samaan aikaan, ja tällä hetkellä onkin kesken Andrew Robertsin massiivinen Churchill-elämäkerta. Painavaa asiaa ja äärimmäisellä yksityiskohtaisuudella kerrottua, mutta ei koskaan tukahduttavassa määrin, vaan teos on myös todella viihdyttävä.   Hitaasti olen myös lukenut paria kirjaa uudestaan, Ajan pyörän ekaa osaa Eye of the Worldia, jonka luin alun perin viitisen vuotta sitten, ja Thomas Pynchonin mahtavaa Mason & Dixonia, jota uskaltaisin väittää suosikikseni miehen tuotannosta (tosin Painovoiman sateenkaari pitäisi lukea myös uudestaan).

Traditionaalisesti: H.P. Lovecraft: [i]Dunwichin hirviö ja muita kertomuksia[/i].   Nimitarinan lueskelin joskus 15 vuotta sitten ja englannin kielellä. Tarinan päätapahtumat olivat edelleen pääpiirteittäin muistissa, mutta mielikseenhän tämän uudestaan luki. On Lovecraftia kiistattomasti paremmasta päästä. Muistakin tarinoista on hentoisia muistijälkiä. [i]Ulkopuolinen[/i] -tarinassa olen tällä hetkellä menossa.

Voi monia, niin monia. En edes halua laskea, montako kirjaa minulla on tällä hetkellä kesken.. Tänään aamusella sain kuitenkin yhden opuksen lukaistua loppuun asti: Marko Hautalan Torajyvät, minkä perään aloittelinkin jo uutta: Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia.:wub: :lol: Olisipa enemmän aikaa lukemiselle. Opinnot vievät tällä hetkellä kaikki mehut (u_u) kesällä siht!

Lovecraft tahkottu. Nyt Stephen Kingin [i]Uinu, uinu, lemmikkini[/i] äänikirjana menossa. Alkupuoli on taas täynnä sitä Kingille tunnusomaista arkisten asioiden kuvailua, mikä on monesti saanut jättämään herran tuotokset kesken, mutta pikkuhiljaa alkaa tapahtua. Täytyy myöntää, että jotain kummaa vetoa tässä kuitenkin on. Ehkä liian aikaista vielä sanoa mitään ratkaisevaa. 8. luku vasta menossa.

Justina Irelandin zombisarjan toinen osa Deathless Divide ja Edgar Allan Poen novellikokoelma.

Matt Haig: [i]Keskiyön kirjasto[/i]. Ainakin tähän asti olen tykännyt, mutta katsotaan mihin tämä tästä kehittyy.

Tällä hetkellä olen palannut Dragonlance -sarjaan n. 15 vuoden tauon jälkeen, ja luen uudelleen käytännössä kaikkia suomennettuja kirjoja. Viides Aika -trilogian keskimmäinen osa Myrsky Nousee (Jean Rabe) meneillään. Hieman tökkii kun ei ole ihan yhtä hyvää tekstiä kuin Margaret Weissilla, mutta pakko lukea jotta pääsee etenemään erinomaiseen Sielujen sota -trilogiaan.

Philip Pullmanin [i]Ruusunmetsästäjät[/i]. Lyran kirjojen edellisestä osasta on hypätty 20 vuotta eteenpäin eli alkuperäisen trilogian jälkeiseen aikaan. Jo kirjan alku veti mukaansa, vaikka huomaan etten muista [i]Maagisen Kaukoputken[/i] tapahtumista kaikkea mikä liittyy tämän kirjan alkutilanteeseen, vaikkei kirjojen edellisestä lukemisesta nyt niin kauaa ole.

Marko Hautalan Pimeän arkkitehti ja Pierce Browning Dark Age. Kauhua ja scifiä siis.

Pääsin viimein Murakamin [i]Tanssi tanssi tanssin[/i] puoliväliin ja tein päätöksen, että lakkaan kiduttamasta itseäni tämän hepun kirjoilla. Tykkäsin niistä ennen, mutta jo aika kauan niihin on tullut tartuttua jostain velvollisuudentunteesta. Jos vaikka sittenkin uusi kirja osoittautuisi yhtä hyväksi kuin joskus muinoin. Mutta ei. Ne ovat niin samakaltaisia keskenään, että ärsyttää. Poistin lukulistaltani siellä ilmestymisestään asti roikkuneen [i]Komtuurin surman[/i]. 800+ sivua tätä samaa häröyttä, ei kiitos enää.   Saattaa kyllä käydä joskus vielä niin, että unohdan nykyiset tuntemukseni ja tartun [i]Komtuuriin[/i]. Ennustan, että tulen muistamaan hyvin nopeasti miksi se jäi välistä.

Tavoilleni uskollisena minulla on taas useampi teos luvussa yhtä aikaa, mutta yleensä vain yksi kirja samaa genreä sentään.   - Noituri-sarjan aloitin vihdoinkin ja nyt olen toisen osan eli [b]Kohtalon miekan[/b] puolivälissä. Todella nautittavan herkullista kerrontaa!   - Cassandra Claren [b]Keskiyön valtiatar[/b] eli Varjometsästäjät 1. Claren eka sarja jäi kesken (tuntui vain niin tylsältä), mutta annan tälle trilogialle mahdollisuuden.   - Neil deGrasse Tyson: [b]Tähtitiedettä kiireisille[/b]. Tykäistyin Tysoniin huippuhyvässä tv-sarjassa Cosmos - kaikki elämästä ja tämä on eka kirja, jota häneltä luen.   - Antti Holma: [b]Kaikki elämästä(ni)[/b]. Holman huumori vain yksinkertaisesti iskee minuun. Ja kuvaa yllättävän tarkkanäköisesti erilaisia elämän ilmiöitä. Ja koskettaa.   - Delia Owens: [b]Suon villi laulu[/b]. Tätä kirjaa ei ole turhaan kehuttu, todella kaunista luontokuvausta, rakkautta, vähän murhatutkimusta ja sydäntäsärkeviä juonenkäänteitä. Vähän kaikkea siis.

Tällä kertaa on taas vaihteeksi kesken tietokirja, mutta liippaa tällä hetkellä lähempää spefiaihetta: nimittäin Miikka Tammisen [i]Keskiajan hirviöt[/i]. En ole ehtinyt vielä lukea edes puoliksi, mutta on ollut mielenkiintoinen ja mukana on minulle paljon uuttakin asiaa.

[quote]Pisania kirjoitti: Pääsin viimein Murakamin [i]Tanssi tanssi tanssin[/i] puoliväliin ja tein päätöksen, että lakkaan kiduttamasta itseäni tämän hepun kirjoilla. Tykkäsin niistä ennen, mutta jo aika kauan niihin on tullut tartuttua jostain velvollisuudentunteesta. Jos vaikka sittenkin uusi kirja osoittautuisi yhtä hyväksi kuin joskus muinoin. Mutta ei. Ne ovat niin samakaltaisia keskenään, että ärsyttää. Poistin lukulistaltani siellä ilmestymisestään asti roikkuneen [i]Komtuurin surman[/i]. 800+ sivua tätä samaa häröyttä, ei kiitos enää.[/quote]   Minä en ole ennestään lukenut yhtään Haruki Murakamin kirjaa, mutta uutuuskirjojen listalla ollut [i]Vieterilintukronikka [/i]vaikutti kiinnostavalta. Laitoin kirjastoon varauksen, kirja saapui ennen joululomaa. En ollut tarkistanut sivumäärää mistään, joten varaushyllyssä odottanut 872 sivun mötikkä oli jonkinmoinen järkytys. [img]/media/kunena/emoticons/rs_stare.png[/img] Olen nyt menossa sivulla 385. Ihan rattoisasti ovat joulupyhät kuluneet, kun on  [spoiler]yritetty itsemurhaa,  nähty eroottisia unia, nyljetty ihminen elävältä, tultu jätetyksi ja tehty abortti. Tapaninpäivä vietettiin kaivon pohjalla. [img]/media/kunena/emoticons/rs_thinking.png[/img] Koska henkilöhahmot ovat japanilaisia, kaivoepisodissa oli kyse mietiskelystä ja itsetutkiskelusta. Suomeen sijoitetussa tarinassa kyse olisi ollut ihan vain mököttämisestä. [/spoiler]   En tosiaan pysty vertaamaan tätä kirjailijan muihin teoksiin, esimerkiksi onko kuinka samankaltainen. Mielestäni teksti on edennyt ihan sutjakkaasti. Tuon häröilyn voin kyllä allekirjoittaa, mutta ei ole toistaiseksi ärsyttänyt. Mielenkiinto on säilynyt, kun tapahtuu kaikenmoista omituista. Tai odotetaan, mahtaisiko kohta tapahtua jotain, esimerkiksi puhelin soida, mikä sekin on ollut ainakin toistaiseksi ihan koukuttavaa.    Minulla on kesken myös Madeline Millerin [i]Kirke, [/i]josta loppui kertaalleen laina-aika, mutta kävin lainaamassa uudelleen. Olisi hyvä jatkaa loppuun joskus lähiaikoina, kun tähänastinen tarina on vielä hyvin muistissa. Sen kanssa tosin pääsi käymään niin, että laina-ajan huvetessa vilkuilin myös kirjan tulevia tapahtumia. Lukuinnolle ei tee hyvää sellainen kurkistelu, kun ei sitten enää ole niin mielenkiintoa saada selville, mitä mahtaa tapahtua. [img]/media/kunena/emoticons/rs_sad.png[/img]    Omassa hyllyssä on kesken Smithin [i]Zothique, [/i]mutta koska se on novellikokoelma, ei lukemisen keskeneräisyys tunnu niin... keskeneräiseltä. Eduard Verkinin [i]Sahalinin saari [/i]on myös omana ja kesken, ollut nyt jo yli vuoden. Tykkäsin lukemastani, mutta lukeminen oli muistaakseni melko hidastempoista ja vaati keskittymistä. On tarinoita, jotka imaisevat mukaansa, mutta miksi nimitetään sellaisen vastakohtaa... Sanotaan vaikka, että tarina sillä hetkellä vastusteli luetuksi tulemista. Aion silti lukea loppuun. Täytyy varmaan myös alku silmäillä uudelleen. 

Huh.   Olen vajaat pari viikkoa rämpinyt [url=https://www.risingshadow.fi/library/author/1189-hermann-hesse]Hermann Hessen[/url] [url=https://www.risingshadow.fi/library/book/2772-lasihelmipeli]Lasihelmipeliä[/url] läpi. Somessa kirjasta bongasin kerran ylistävän arvostelun, joka sai minut houkuteltua ansaansa. Ainakaan vielä en ymmärrä, miksi tätä usein tituleerataan yhdeksi 1900-luvun merkkiteoksista. Säännöllisesti olen ollut valmis jättämään leikin kesken, mutta jostain syystä luovuttaminen tuntuu vielä vaikeammalta kuin jatkaminen. Erityistä hankaluutta ovat tuoneet lähes puolen sivun mittaiset virkkeet ja välistä ontuvat lauserakenteet. Tiedä sitten onko vika Hessessä vai kääntäjässä. Joka tapauksessa en arvosta tällaista kerronnan tyyliä.   Viimeinen kolmannes eli sellaiset 150+ sivua jäljellä. [i]You didn't come this far to only come this far...[/i]

Luen Kersi Juvaa TSH:ssa mentoroineen Eila Pennasen esseekokoelmaa "Luettua, läheistä" vuodelta 1990 ja olen hyvin hämmentynyt. Välillä Pennanen kirjoittaa lähes referaatteja kirjoista, välillä pääsee pintaan analyysiakin, ja silloin se on terävää ja hyvää. Mutta vilkuilen varmaankin loppuun, ja luen lähinnä niiltä osin kunnolla, joilla silmäilylukeminen antaa osviittaa että voisi olla jotain lukemisen arvoista.

Luen tällä hetkellä Kerstin Gierin Unien kirjat -trilogian toista osaa, Valaa. Kesken on myös Fida Kettusen kirja Vintage & secondhand - luovuutta kestävään tyyliin, jota en lue kovin aktiivisesti, koska ei ole kaunokirjallisuutta. Lisäksi en ole vielä saanut loppuun kesällä aloittamaani Huispaus kautta aikojen, koska en ole mikään urheilun ystävä, joten yksityiskohtaiset selitykset siitä eivät tahdo kiinnostaa.

Bookbeatin kokeilusta loppui tunnit kesken, joten kirja on oikeastaan tällä hetkellä paussilla kunnes saan sen lainattua kirjastosta, mutta luen Ursula K. Le Guinin Osattomien planeettaa. Olen nähnyt anglosfäärissä tätä kehuttavan paljon, mutta en lukemista aloittaessani edes tajunnut, että aa niin [i]tää [/i]on se The Dispossessed mistä kaikki puhuu. :tongue: Yllättävän raskasta tekstiä, lähinnä siis sisällöllisesti. Kerrontahan etenee soljuvasti kuten Le Guinilla aina.

Minulla on viime vuodelta useampi kirja kesken, mutta ne ovat tiiliskiviä ja alkuvaiheissa, joten meinaan aloittaa ne kokonaan alusta. Tällä hetkellä keskityn Ylen Muumi-lukumaratoniin, joka alkoi tänään. Olen tutustunut Muumeihin nolottavan vähän, mutta nytpä maratonin myötä tulee kuunneltua ja samalla seurattua myös tekstinä 9 kirjaa.  Koska en osaa lopettaa lukemista sovittujen kellonaikojen mukaan, luen välillä keskeneräistä tietokirjaa, Mirkka Lappalaisen Smittenin murhaa. Siinä on varmaan välipaloiksi koko viikonlopuksi ja jos ei riitä, voisin kokeilla kytyn aiemmin mainitsemaa [color=#111318][size=3][font=system-ui, -apple-system, "Segoe UI", Roboto, Inter, Arial, sans-serif]Eva Frantzin lasten kauhukirjaa [/font][/size][/color][color=#111318][size=3][font=system-ui, -apple-system, "Segoe UI", Roboto, Inter, Arial, sans-serif]Osasto 23. Ennen kuin siirryn tiiliskiviini.[/font][/size][/color]