Mitä kirjoja kesken tällä hetkellä?

Aloitin eilen illalla kaksi kirjaa, joista en ole päässyt vielä kovin pitkälle. Ensimmäinen on Laura Restrepon romaani [i]Intohimon saari[/i], joka ainakin takakantensa ja aloituskappaleensa perusteella on kuin minua varten kirjoitettu. Kirja perustuu tositapahtumiin ja sijoittuu syrjäiselle Tyynenmeren atollille, jossa tapahtuu kauheita. Rakastan tämmöisiä, toivottavasti odotukseni eivät osoittaudu liian korkeiksi.   Toinen aloittamani on Chris Ryallin (ym.) sarjis [i]Dirk Gently's holistic detective agency - The interconnectedness of all kings[/i]. En huomannut tuota alaotsikkoa, joten kuvittelin alunperin että tämä olisi sarjisversio Adamsin romaanista. Eipä sitten ole, vaan ihan oma tarinansa jossa seikkailee Dirk Gently. Ekan osan luettuani en ole varma tykkäänkö tästä. Piirrostyyli, ja kaikki muukin oikeastaan, tuntuu niin amerikkalaiselta eikä yhtään adamsmaiselta. Sen ainakin olen jo päättänyt, että vaikken saisikaan tätä sarjista luettua loppuun täytyy ainakin lukea [i]Dirk Gently[/i] uudestaan. Edellisestä (ja ainoasta) kerrasta on hillittömän kauan.

Minulla on kesken Naomi Novikin [url=https://www.risingshadow.net/library/book/45930-uprooted]Uprooted[/url] vuodelta 2015, olen suunnilleen puolessavälissä.   [img size=300]https://images-na.ssl-images-amazon.com/images/I/819N52u579L.jpg[/img]   Kirja sai viime vuonna valtavan määrän palkintoehdokkuuksia ja voittikin useita, esimerkiksi Nebulan ja Locuksen. Pokkarin alkuun on kerätty ylistyksiä useilta tunnetuilta kirjailijoilta kuten Robin Hobbilta, Patrick Rothfussilta, Lev Grossmanilta ja Ursula K. Le Guinilta. Suomennosta ei silti saatu. [i]Uprooted[/i] on yksittäinen fantasiaromaani, se ei kuulu mihinkään sarjaan.   Tähän asti lukemani perusteella Uprooted on kehujen ja palkintojen arvoinen. Jotenkin kirjassa toimii kaikki.Se sijoittuu keskiaika-tyyliseen fantasiamaahan, jossa nimet tuovat mieleen Puolan, ja on kerrottu minä-muodossa nuoren naisen näkökulmasta. Romaani on kuitenkin suunnattu aikuisille, se ei ole young adult -kirjallisuutta. Teoksessa saavutetaan vanhojen satujen tunnelma: mukana on mahtava velho, joka kerran kymmenessä vuodessa ottaa uuden 17-vuotiaan tytön vangiksi torniinsa, pahan taikuuden saastuttama metsä, joka yrittää levittää turmelustaan ja peittää koko maailman, prinssi, jonka äiti on ollut vuosia vangittuna elävän puun sisään jne.   Tarina ei kuitenkaan pohjaudu mihinkään oikeaan satuun, vaan Novik on ymmärtääkseni keksinyt kaiken itse. Uprootedissa käytetään paljon sivuja taikuuden kuvaamiseen, mitä on todella kiehtovaa lukea. Taikuuden kieli tuo mieleen suomalais-ugrilaiset kielet, olen tunnistavani välillä sanojen merkityksen. Kirjan henkilönkuvaus on vahvaa, teksti kaunista ja vaivatonta lukea ja toimintakohtauksetkin jännittäviä. Koko ajan tekee mieli jatkaa eteenpäin. Olen lukenut Novikilta aiemmin vain [i]Temeraire[/i]-sarjan kaksi ensimmäistä osaa, ja puolen kirjan perusteella Uprooted on paljon parempi.   Jos taso säilyy samana loppuun asti, on Uprooted yksi tämän vuoden lukuelämyksistäni.

Tällä hetkellä kesken:   Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia. Tätä kotimaista fantasiaromaania on ollut nautinto lukea.   Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaani. Vanhan ajan goottilaista tunnelmaa ah.   Katherine Dunnin Geek Love. Mutantteja!   Ei näistä yksikään kyllä kesken jää.

Tällä hetkellä kesken: - James Hayman: The Chill of Night. Ihan ok perusdekkari. Kuuntelen luureista työmatkoilla ja lenkillä. Äänikirjojen valikoima on vielä valitettavan suppea. - Antonio Hill: Kuolleiden lelujen kesä. Lukuhaastetta varten (Popsugar 6. A book with one of the four seasons in the title). Luen e-kirjana vaikka löytyy kovakantisena kirjahyllystäni :shock: . Olen ihan alussa enkä osaa sanoa vielä mitään sisällöstä. - Steinbeck: Helmi. Tämäkin on lukuhaastetta varten, mutta myös henk.kohtaista klassikkohaastetta varten. Tässäkin olen vasta alussa, mutta vaikuttaa hyvältä. - Anne Leinonen: Metsän äiti. Tämänkin aloitin, kunnes kirjaston laina-ajat pakottivat siirtämään tämän sivuun, kunnes saan erääntyvät ensin luettua. - Sherman Alexie: The absolutely true diary of a part-time Indian. Tämä on pakko mainita, vaikka sain se jo eilen illalla loppuun. Hulvattoman hauska (tai oikeastaan tragikoominen) kuvaus nuoresta intiaanista nykyamerikassa.

Tällä hetkellä kesken Pratchettin [i]Täyttä höyryä[/i], jonka luin jo englanniksi. Huomaa ettei kirja vedä ihan täysillä, sen surullisen syyn takia, mutta ei sitä huonoksikaan voi edelleenkään haukkua. En kuitenkaan suosittelisi ensimmäiseksi Pratchettiksi.   Löysin myös henkiselle tasolleni sopivaa kesälukemista, nimittäin Betty Ren Wrightin nuorten kauhuromaanit. Tällä hetkellä kesken [i]The Dollhouse Murders[/i] vuodelta 1983. Juuri sitä mitä nyt kaipasin, mukavan kotoisaa perinteistä kummitusjuttua jonka lukee nopeasti, ja nostalgisesti käytetään lankapuhelinta ja etsitään tietoa kirjastosta. Olisin pitänyt näistä pienenä jos näitä olisi suomennettu.   Kolmantena kirjana kesken on Jennifer Ackermanin [i]Viisaat linnut[/i], joka tietokirjana menee siinä välissä. Paljon itselle tuttua asiaa, mutta mukava silti lukea uudestaan. Tosin kirjassa ei taideta tuoda selvästi esiin lintujen paikkaa dinosaurusten sukupuussa. Tiaisten salaisessa elämässä tehtiin hyvin selväksi, että tiaiset ja muut linnut eivät pelkästään kehittyneet dinosauruksista, vaan ne ovat niitä.

Hain Helena Wariksen [b]Linnunsitojan[/b] kirjastosta tänään. Yllätyin kirjan litteyttä. No, tuleepahan ainakin varmasti luettua loppuun.   Alkoi nolottaa, etten ole koskaan lukenut Jane Austenia, joten [b]Ylpeys ja Ennakkoluulo[/b] on pian puolivälissä (ja ah, käännös vuodelta 1949; paljon kuvia, kääntäjän avuliaita huomioita brittiläisestä kulttuurista alamarginaalissa, nimien ääntämisopas ja muuta ekstraa!)   Tolstoin [b]Anna Kareninaa[/b] on nyt tullut luettua 267/999 sivua. Vaikuttaa kuitenkin pahasti sille, että kesken jää. Rehellisesti sanoen romaanin laatu heittelee turhan paljon minun makuuni.

Minulla on kesken Aldissin Helliconia ja Hofstsdterin Gödel, Escher, Bach. Olen aina pitänyt periaatteena, että kerrllaan kesken saa olla vain yksi fiktiokirja, non-fiktiota saa olla kerrallaan kesken enemmänkin.   Helliconian olen lukenut varhaisteininä, ja nyt on menossa uusintaluku englanniksi. Uudehkosta kevyestä englanninkielisestä kirjallisuudesta ymmärrän yleensä kaikki sanat, mutta Aldiss kirjoittaa niin rikasta englantia, että melkein joka sivulla on sana, jota en tunne. Kärrillä kuitenkin pysyy, vaikka ihan joka sanaa ei tuntisikaan. Jotenkin ikävä ilmiö, että mitä köyhempää englanninkielinen teksti on, sitä enemmän siitä saa irti. Helliconian kohdalla joutuu lisäksi arpomaan, onko kyseessä sana jota en tunne vai Aldissin itsekeksimä Helliconialainen sana.   Gödel, Escher, Bach on kirja, joka käsittelee älykkyyden luonnetta ja tekoälyn mahdollisuutta käyttäen Bachin musiikin, Escherin kuvataiteen ja Gödelin matematiikan itseensäviittaavuutta apuvälineenä. Tähän mennessä ollaan käsitelty lähinnä logiikan kehitystä viime vuosisadan alussa, mikä on mulle tuttua peruskauraa sekä klassisen musiikin rakennetta, mikä on mulle vierasta. Gödelin tunnen, toivottavasti se riittää kirjan ymmärtämiseen, kun kuvataidetta tai klassista musiikkia tai yleensäkään musiikin teoriaa en hallitse.

Mary Robinette Kowalin [url=https://www.risingshadow.net/library/series/5240-the-glamourist-histories]Glamourist Histories[/url] on kesken, odottelen kakkososaa kirjaston varausjonosta. Historiallishenkistä fantsua, yleensä kuvailtu kai "Jane Austenia magialla" mikä osuukin ihan kohdalleen. Kevyttä, mutta sopii mun tämänhetkiseen fiilikseen.   Karen Millerin [url=https://www.risingshadow.net/library/series/339-godspeaker]Godspeaker[/url] osui kirjastossa käteen, ensimmäinen osa kesken. Fantasiaa vähän rajummasta päästä, melko väkivaltaista ja raadollista tekstiä, en ole ihan varma miten paljon pidän - toisaalta tarina on melko koukuttava omalla erikoisella tavallaan.

Philip Pullmanin [i]Vedenpaisumus[/i]. Kirja on samalla tavalla epämääräisesti pelottava kuin Universumien tomu-trilogiakin, jonka lukemisesta itselläni on tosin sen verran aikaa että en ole enää varma kaikista henkilöhahmoista ja näiden osuudesta aiemman trilogian tapahtumiin. No, eipä se paljoa haittaa...

Andrew Taylor: The Ashes of London. Jännittävä rikos- ja mysteeriromaani, joka sijoittuu Englantiin vuoden 1666 Lontoon suurpalon jälkeen. Jos C. J. Sandomin Shardlake-romaanit ovat iskeneet, tämäkin varmasti.

Aurinko paistaa ja helle ahdistaa. Minun lukemiset muuttuvat synkkääkin synkemmäksi. Tai melkein. Luettavana ovat tällä hetkellä Joe Abercrombien First Law -maailmaan sijoittuvien novellien kokoelma Sharp Ends, jolla tauotan Glen Cookin Mustan komppanian rosoista tiiviyttä enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Toistaiseksi Abercrombie vetää enemmän. Kumpikaan kirjoista ei ole mikään tiiliskivi, joten saatan selvitä vähillä fyysisillä vammoilla. Henkisistä en osaa sanoa vielä.

Onneksi ei ole enää 34 astetta. Minulla lukuinto on tällä hetkellä vähän hukassa. Kesken on vaikka kuinka monta kirjaa - häiritsevää, mutta parempi kuitenkin lukea oikeaa kirjaa oikeaan aikaan.   Jari Tammen Kalevan solki - järkälemäisyydessään jäänyt jo pidemmäksi aikaa holdiin, vaikka hyvä kirja on ollutkin- saanut paikoin nauraa melkein ääneen.   Toinen järkäle T. H. White: Muinainen ja tuleva kuningas on aika alussa. Arveluni osoittautui oikeaksi, ettei teos osu ihan omalle mukavuusalueelle. Tullee sen loppuun lukeminen kestämään tovin. Aikomus on lukea kuitenkin kokonaan.   Shirley Jacksonin novelleja luen eri kokoelmista sitä mukaa kun luen tosi pitkään kesken ollutta elämäkertaa Shirley Jackson: A Rather Haunted Life   Neil Gaimanin novellikokoelma Trigger Warning   Jussi Raittisen elämäkerta Muistan vielä vuonna 56   Maarit Verrosen Kirkkaan selkeää on sopivan lyhyt, mutta ei oikeen sekään jaksa innostaa. Pitänee se kuitenkin lukea loppuun tässä ekana.   Olikohan vielä jotain muuta....

Tällä hetkellä kesken on kaksi kirjaa, molemmat fantasiaa: [i]Fritz Leiberin[/i] [b]The Second Book of Lankhmar[/b], joka on kaksiosaisen kokoelman jälkimmäinen osa ja sisältää Leiberin mainioita Fafhrd ja Harmaa Hiirestäjä -tarinoita. Nämähän ovat miekan ja magian klassikoita.   [i]Samuel R. Delanyn[/i] [b]Flight from Nevèrÿon[/b], joka on Nevèrÿon-saagan neljäs osa. Kyseessä on hyvin aikuinen fantasia, jonka pääteema on orjuus.   Molemmathan ovat siis varsin mainioita teoksia.

Olen lukemisen suhteen vähän liemessä tällä hetkellä. Olen hidas lukija, ja lueue-listani pitenee nopeammin kuin luettu-lista lyhenee. Suunnilleen joka viikko löytyy viisi uutta kiinnostavaa kirjaa. Toivottavasti tulen elämään vielä ainakin 150 vuotta niin ehkä sitten tulen ehtimään kaiken... Nykyään en pysty lukemaan useaa kirjaa yhtäaikaa joten siinäkin mielessä tulee kiirus.   Tällä hetkellä minut on periaatteessa huijattu lukemaan Sinuhe egyptiläistä (ei sillä, etteikö se olisi ollut luelue-listallani jo valmiiksi), jonka takia minun piti jättää Maria Jotunin Huojuva talo kesken luettuani siitä vasta ensimmäisen luvun. Enkä pääse jatkamaan Huojuvaa silloinkaan kun Sinuhe loppuu, koska heinäkuussa lähden leirikouluun, johon mennessä minua on pyydetty lukemaan Daniel Besacen Valtameri. Luojan kiitos se ei ole paksu, muuten tulisin luultavasti hulluksi. En uskalla jättää Valtamerta luettavaksi leirikouluun, vaikka meille sitäkin mahdollisuutta tarjottiin, koska pelkään, etten ehtisi lukea sitä loppuun. Kirjojen jättäminen kesken on ihan kamalaa.   Valtamerenkään jälkeen en ole varma, tuleeko Huojuvasta mitään, koska mieleni tekisi lukea sen jälkeen Pentti Haanpään Noitaympyrä. Se sopisi luullakseni hyvin Valtameren jatkoksi, koska idea on aika lailla sama, ainakin kuvauksen perusteella. paksuuskin on lähes sama, joten ehkä Huojuva talo olisi sen jälkeen realistinen idea.   Tietenkin minulla on myös meneillään tietokirja Elävä Kivi. Se on totisesti raskasta settiä, niin raskasta, etten luultavasti voi palata sen pariin ennen kuin saan Sinuhen päätökseen. Ei sillä, etteikö Kivi olisi kiintoisa aihe.   Tuli vaahdottua vähän muustakin kuin vain kesken olevista kirjoista...

Mackenzi Leen [b]The Gentleman's Guide to Vice and Virtue[/b] jäi piinallisesti kesken 10-20 sivua ennen loppua, juuri kiinnostavimpaan kohtaan! En siis huvikseni keskeyttänyt, vaan e-kirjan laina-aika loppui kesken lukemisen, käänsin sivua ja tuli ilmoitus, ettei enempää voi lukea. Argh! Nyt pitää odotella min pari kuukautta, että kirjan saa uudestaan käsiin. Voin muuten lämpimästi suositella, aivan hulvaton kirja! Eppu Nuotion [b]Myrkkykeiso[/b] on puolessa välissä. Olen yrittänyt tutustua kotimaisiin kirjailijoihin ja kun Nuotion kirjassa päähenkilön nimi on Ellen Lähde, ajattelin että tämäpä voisi olla hauska. Ei ollut. Mieleen tulee naapurin suulas vanhapiika, jonka elämässä ei tapahdu mitään, mutta haluaa silti kertoa IHAN kaiken sille onnettomalle, joka sattuu rappukäytävässä vastaan. En tiedä saanko kirjaa loppuun asti. Louise Penny taas kirjoittaa oikein mukavasti. [b]Glass Houses[/b] on dekkari, jossa Chief Inspector Armand Gamache ratkoo murhaa Three Pines -pikkukylässä Kanadassa. Ja vielä Salla Simukan [b]Punainen kuin veri[/b] on luvun alla. Olen lukenut jo kertaalleen aiemmin, mutta trilogian muut osat on lukematta ja eka osa haihtunut mielestä, siispä eka osa uusiksi.

[i]Stephen King, Musta torni - 5 Callan sudet[/i] alle puolessa välissä.   Kesken trilogioista on Justin Croninin viimeinen kirja [i]Peilikaupunki[/i], jonka sain joululahjaksi koska sitä toivoin ja nyt olen toistaiseksi hukannut sen :D

[quote="Eija"]Minulla lukuinto on tällä hetkellä vähän hukassa. Kesken on vaikka kuinka monta kirjaa - häiritsevää, mutta parempi kuitenkin lukea oikeaa kirjaa oikeaan aikaan.[/quote]   Sama juttu. Keskeneräisten kirjojen pino on taas kasvanut huolestuttavan suureksi. Syynä on se, että en joko erityisesti pidä jostakin kirjasta, jolloin sen lukeminen on hidasta tai kirja on mainio, mutta hetki ei tee sille arvoa.   Jatkoin tänään pitkästä aikaa Patrick Rothfussin [i]Name of the Windiä[/i]. Voi olla, että odotuksen olivat turhan korkealla, mutta vielä 170 sivun jälkeen en ole kokenut mitään euforista lukuiloa. En oikein pääse yli siitä, että taas luen fantasiakirjaa, jossa päähenkilö on orpo. No, ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu.   Kesken on myös mm. Anne Ricen [i]Veren vangit[/i], jossa olen jo ehtinyt yli puoleenväliin. Pakko sinnitellä loppuun – vaikka veren maku suussa. :P   Mihail Bulgakovin [i]Saatana saapuu Moskovaan[/i] on aivan loistava, ja voisin jo melkein tässä vaiheessa julistaa sen yhdeksi uudeksi lempparikseni. Ei kuitenkaan sovi luettavaksi väsyneenä tai bussissa, joten kesken edelleen.   Dostojevskin [i]Valkeat yöt[/i]- kokoelman kanssa on vähän sama tilanne. Meneillään on varsin kiehtova kohtaus, jossa hautausmaalla harhaileva henkilö kuuntelee haudattujen ihmisten keskustelua.   Sitten on kasa kirjoja, jotka ovat olleet kesken jo sen aikaa, etten tiedä, pystynkö edes palaamaan niiden pariin aloittamatta alusta.

Olen todella ylpeä itsestäni. Sain viimein luettua loppuun Ajan pyörän! Se on ollut melkeinpä ikuisuusprojekti, kun tuntui niin vaikealta poimia uusia kirjoja käteen kun en muistanut enää missä mentiin, Sarja on niin mittava, etten uskaltautunut lupautua uppoutumaan siihen sen vaatimaksi ajaksi. Mutta nyt tein sen! Kahden viikon sisään ahmin kaikki kirjat englanniksi, ja tulipahan elettyä vielä kerran läpi koko saaga! Todella haikea olo kun e-readerin 36000+ sähköistä sivua jäivät taakse... samoin kuin todella tutuksi tulleet hahmot. Jordanin kuvailupainotteista kieltä toisaalta ei tule ikävä.

Hommasin kirjastosta pokkareina tuon J. R. Wardin viskitrilogian, jos saisi vaikka aloitettua.

[quote="Dyn" post=57431]Hommasin kirjastosta pokkareina tuon J. R. Wardin viskitrilogian, jos saisi vaikka aloitettua.[/quote]   Jos Dynastia ja Dallas ovat olleet aikanaan suosikkeja, niin tämä uppoaa varmasti! :grin:

[quote="HourglassEyes" post=57433]Jos Dynastia ja Dallas ovat olleet aikanaan suosikkeja, niin tämä uppoaa varmasti! :grin:[/quote]   Ei ole olleet, mutta kevyt porn... viihdekirjallisuus uppoaa näin kesälomalla. Olettaen, että Ward ei ole näissä siis radikaalisti muuttanut tyyliään.

Niin.   Aloitin sitten sen Besacen Valtameren, mistä puhuin jokin aika sitten. En luovuta vielä Sinuhen suhteen, mutta jotain oli pakko tehdä, muuten en välttämättä ehdi Valtamerta loppuun deadlineen mennessä. Kesätöissä lounastauoilla yritin lukea suomennettuja Vänrikki Stoolin tarinoita, mutta jumituin kolmanteen runoon. Pilven veikko on aivan kamala (anteeksi Runeberg), mutta sen jälkeen tulevat ovat ihan mukavia, vaikken normaalisti perustakaan runoista, varsinkaan käännetyistä.

Aloitin TALON-saagan ja tykkään kovasti mutta en osaa laittaa omistamani kirjat luetut ja keskeneräiset ylös

^ Hei Rea. Pystyt merkitsemään kirjat omistetuiksi, luetuiksi ja keskeneräisiksi samasta paikasta kuin olet ehkä merkinnyt kirjoja Lukulistalle. Eli kirjan omalta sivulta.   Ensin kirjaudu sisään.   Sitten esimerkiksi tätä Lohikäärmeet-kirjaa koskevat merkinnät pystyt tekemään kyseisen kirjan kirjasivulta eli tältä sivulta: https://www.risingshadow.fi/library/book/7861-lohikaarmeet   (Kirjoja eli kirjojen kirjasivuja pystyy hakemaan esim. Kirjaston etusivulla olevasta [b]Hae kirjatietokannasta[/b]-kentästä: https://www.risingshadow.fi/library)   Siellä kirjasivulla on ne siniset nappulat. Kun painat niitä, Kirjahyllyysi tulee merkinnät: [b]Luen nyt[/b]: kirja on sinulla kesken (Tämän jälkeen pystyt omasta kirjahyllystäsi sen syntyneen merkinnän kohdalta myös Määrittämään lukuprosessin eli merkitsemään, paljonko olet jo lukenut, jos tahdot.) [b]Lukulistalla[/b]: aiot/tahtoisit tulevaisuudessa lukea kirjan [b]Omistan[/b]: sinulla on kirja omana [b]Hankintalistalla[/b]: aiot/tahtoisit tulevaisuudessa omistaa kirjan [b]Suosikkini[/b]: kirja on yksi suosikkikirjoistasi (Jos tahdot merkitä suosikeiksi kirjailijoita tai sarjoja, samanlainen Suosikkini-nappula löytyy myös niiden sivuilta) [b]Kirja-arvioni[/b]: (tästä pääset kirjoittamaan oman arvion kirjalle, kunhan olet ensin merkinnyt sen luetuksi)   Kirjan merkitseminen Luetuksi eli että olet lukenut kirjan: Anna kirjalle [b]arvosana[/b] eli klikkaa/paina kirjasivulla näkyvää valkoista eli tyhjää tähtiriviä, niin monennen tähden (0 - 5) kohdalta kuin mitä haluat antaa kirjalle arvosanaksi. Voi antaa myös puolikkaita tähtiä. Jos et tiedä, mitä antaisit arvosanksi, valitse Anna tyhjä arvosana.   Täällä kirjatietokannassa ja kirjahyllyssä näkyy vain suomenkielisiä kirjoja. Jos haluat merkitä kirjahyllyyn englanninkielisiä kirjoja, joita ei ole suomennettu, voit rekisteröityä englanninkieliselle Risingshadow-sivustolle ja tehdä sinne oman kirjahyllyn vastaavalla tavalla.   Kysy, jos jokin jäi yhä epäselväksi. :smile:

Minulla on kesken Naomi Novikilta kesällä ilmestynyt [url=https://www.risingshadow.net/library/book/55424-spinning-silver]Spinning Silver[/url], vielä on reilut sata sivua jäljellä. Ihastuin viime vuonna Novikin [i]Uprootediin[/i], ja tähän mennessä SS on ollut samaa tasoa. Tietenkin heikko lopetus laskisi pisteitä. Uprooted joko voitti tai sai ehdokkuuden kaikkiin merkittäviin fantasiakirjallisuuspalkintoihin, ja SS:lle voisi kuvitella vastaavaa menestystä ensi vuonna.   Uprootedin tapaan [i]Spinning Silver[/i] on yksittäinen romaani, ja kirjat eivät sijoitu samaan maailmaan. Uprooted tapahtui selkeässä fantasiamaassa, johon oli otettu vaikutteita keskiaikaisesta Puolasta. Mutta SS:n luokittelu on vaikeampaa. Ehkä sitä voisi verrata Philip Pullmanin [i]Universumien tomuun[/i] siinä, että kyseessä on jonkinlainen vaihtoehtoinen versio meidän maailmastamme, jossa taikuus ja yliluonnolliset olennot ovat todellisia. Novikin kirjassa ei ole karttaa, joten ei näe, vastaako maantiede oikeaa Eurooppaa.   Spinning Silver tapahtuu keskiaikaisessa Lithvas-nimisessä kuningaskunnassa, jonka oletin olevan Liettua. Kirjassa käytetään termejä "juutalainen" ja "tataari" ilman mitään kiertoilmauksia, ja valtakunnan pääuskontona on kristinusko. Pohjoisessa sijaitsee Svetia (Ruotsi?), ja idän suurkaanikin mainitaan. Novik sanoi haastattelussa:   [quote]Spinning Silver begins with the story of Miryem, a moneylender’s daughter, who lives in a kingdom called Lithvas, loosely inspired by a mix of Lithuania and Poland and Russia — not so much the real places, but those places as they existed in my imagination as a child, growing up with the fairy tales and family stories my parents told me.[/quote]   Sain viimeksi loppuun 19. luvun, joka oli todella hienosti kirjoitettu ja romaanin paras tähän mennessä. Spinning Silverissä on erikoinen kerrontapa: näkökulmahenkilöitä on kuusi, ja koko ajan käytetään minä-muotoa. Aina kun näkökulma vaihtuu, menee hetki, ennen kuin näkee, kuka hahmoista on kyseessä. Tärkeimmät ovat kolme nuorta naista – pienemmässä roolissa ovat poikalapsi, vanha nainen ja nuori mies. En muista ennen lukeneeni kirjaa, jossa on näin paljon kertojahenkilöitä ensimmäisessä persoonassa.   Lithvasin uhkana ovat pitenevät talvet, jotka aiheuttaa haltioita muistuttava, staryk-nimellä kutsuttu kullanhimoinen kansa. Nämä jäiset olennot saapuvat välillä omasta maastaan kuolevaisten maailmaan ryöstöretkille. Spinning Silverin inspiraationa oli kuulemma Tittelintuure-satu. Novik kertoi, että on mahdollista, että hän kirjoittaa joskus uuden romaanin SS:n maailmaan. Mutta sekin olisi yksittäinen teos.