Lerppu

Vaikka "Torajyviä" mainostetaankin kauhuromaaniksi, oli se teoksena enemmän jännitykseen tukeutuva kuin kauhuelementeillä mässäilevä. Tämä ei tosin ole missään nimessä huono asia. Romaani imi minua puoleensa tästä huolimatta ja pidinkin lukuelämystä mukavan virkistävänä. Kyllä Hautala osaa kirjoittaa. Juoni oli mielenkiintoinen ja siinä tuntui olevan juuri sopivasti sisältöä. Yksityiskohdat olivat balanssissa kirjan alusta loppuun asti. Miellyttävä teos.

Menevä romaani, joka on pullollaan mielenkiintoisia henkilöhahmoja. Tarina soljuu eteenpäin helposti ja varmoin ottein. Vaikka romaanissa on vivahteita jännäreistä ja yliluonnollisuuksista, luokittelisin "Tervetuloa Joylandiin" ennen kaikkea herkäksi kasvutarinaksi, jonka aikana päähenkilö Devin kasvaa pojasta mieheksi.

"Kaltaiseni koneet" jäi polveilevine juonineen häiritsemään minua. Romaanilla tuntui olevan kaikki tarvittavat palikat käsissään ollakseen tuore ja virkistävä lukuelämys,  mutta se jätti niiden käyttämisen puolitiehen. Virkistävän elämyksen sijaan romaani kallistui enemmän tönkköyteen. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että päätin tarttua teokseen, sillä se herätteli ajatustoimintaani. Tulevaisuus ja sen mukanaan tuomat koukerot ovat arvaamattomia. Ei sitä tiedä, vaikka androidit olisivatkin "se juttu" ajan porskuttaessa hieman eteenpäin.

Kaunistelematon romaani lihateollisuudesta ja metsästämisestä. "Voimakas kokemus" lienee yksinkertaisin tapa kuvailla tätä kirjaa. Vastaavaa lukuelämystä en ole aiemmin kokenut. Lähtökohdiltaan hyvin poikkeava dystopiaromaani, joka pistää ajattelemaan lihaa ja lihantuotantoa ihan uudelta kantilta. Jos Bazterrican maailma kävisi toteen, olisinko itse vaarassa joutua syödyksi vai sortuisinko ihmissyöjäksi? On samanaikaisesti hyvin mielenkiintoista ja pelottavaa pohtia asiaa. 

Perus fantasiaseikkailu, jossa yliluonnollisuus lomittuu sitkeästi henkilöhahmojen todelliseen maailmaan. Romaanilla on omat kultaiset momenttinsa, muuten kertomus ei ole kovin mukaansatempaava. Minua hieman kaduttaa, etten tutustunut Cooperin teoksiin nuorempana. Olisin saanut niistä varmasti enemmän irti esiteininä kuin nyt aikuisiässä. Aion silti lukaista koko sarjan loppuun asti, sillä olen kuullut viimeisten osien olevan helmiä ensimmäisiin opuksiin verrattuna.

Aika perus Kingi: hitunen yliluonnollisuutta, raakuuksia sekä tietenkin poliiseja. Ei omasta mielestäni erikoisen mieleenpainuva, mutta kertalukemisen arvoinen yhtä kaikki. Kingi-ihmisille, muille harkinnan mukaan.

Jokseenkin hidas ja makusteleva fantasiaseikkailu, jota lukiessa ei kuitenkaan ehdi tylsistyä. Tapahtumia riittää. Luin romaania pitempien taukojen kanssa, mitä en suosittele tekemään hahmokaartin laajuuden takia. On helpompi pysyä kärryillä, kun ei anna tarinan odotella liikoja.