Mitä kirjoja kesken tällä hetkellä?

Taru kolmesta miekasta, Kuolemanportti ja Kiekkomaailma ovat sarjoja, joita luen nyt aktiivisesti. Myös Deverry Series (Deverryn taru) olisi kesken (englanniksi), mutta siitä on yksi osa kadonnut kokonaan Helmetistä, enkä ole jaksanut tilata sitä netistä.  Ja totta kai, Tulen ja jään laulusta odottelen seuraavaa osaa kirjailijalta, Noiturista odottelen käännöstä ja Kuninkaansurmaajan Kronikalle saisi tulla jo jatkoa... Mutta niitähän on nyt aina.

Kesken nyt on, kuin Tiimalasisilmillä ylempää, Kausaalienkeli (suomennos sattui käteen kirjastosta). Väillä ketuttaa lukea nykyscifiä, nanobotteineen kvattilaskentoineen sekä tekoälyineen. Kirjat muistuttavat niin paljon toisiaan että välillä ei tiedä lukeeko Banksia, Vingeä vai Reynoldsia. Ja mokomat ovatkin lähempänä fantasiaa kuin 'tieteiskirjallisuutta'. Esim. tämän hetken "macrorobotit" eivät pysty siihen mihin yksittäisten nanobotien pitäisi, esitellyt "kvanttitietokoneet"* ovat olleet värinkäsityksiä tai suoranaisia huijauksia, rautatason hermoverkkoja ei ole olemassa* ja simuloidut ovat jossain torakan ja hiiren välimailla. (Tai olisivat siis laskentatehon puolesta, kukaan vaan ei tiedä miten hiirenaivot toimivat todellisuudessa niin on hankala myöskään mallentaa niitä...)   Niinpä tämän vastapainona lueskelen John D. Clarkin Ignitioninia (Sytytys: Nestemäisten rakettipolttoaineiden epävirallinen historia). Kirjan alkusanat on muuten kirjoittanut eräs Isaac Asimov. Lainaus:   [i]"Now it is clear that anyone working with rocket fuels is outstandingly mad. I don't mean garden-variety crazy or a merely raving lunatic. I mean a record-shattering exponent of far-out insanity.   There are, after all, some chemicals that explode shatteringly, some that flame ravenously, some that corrode hellishly, some that poison sneakily, and some that stink stenchily. As far as I know, though, only liquid rocket fuels have all these delightful properties combined into one delectable whole.   Well, John Clark worked with these miserable concoctions and survived all in one piece. What's more he ran a laboratory for seventeen years that played footsie with these liquids from Hell and never had a time-lost accident."[/i]   Seuraavaksi voisi kokeilla Nick Bostromin Superintelligenceä taikka fiktion puolelta Andy Weirin Marsilaista (the Martian).   *kaupallisia + toimivia.

Sain eilen loppuun Varjojen leikin, Shadowmarch-sarjan toisen suomennetun osan. Olin lukenut suomennokset jo toissa keväänä, mutta en silloin saanut kolmatta, alkukielistä osaa käsiini, ja paljon muita kirjoja oli jonossa.   Mutta nyt Shadowrise on valmiina hyllyssäni, puolentoista vuoden jälkeen. Tätä on odotettu.   Sitten kun olen lukenut sen ja viimeisen osan, Shadowheartin, vuorossa on Valtaistuinpeli.

Nyt pyörii pöydillä [i]Running the Show[/i], Stephanie Williamsin historiateos brittien koloniaalikuvernöörien elämistä. Tuli selattua erästä coniesitelmää varten kesällä, nyt luetaan kunnolla loppuun. Lisäksi, lainassa kohta vuoden ja satakunta sivua edennyt on Henryk Sienkiewiczin [i]The Deluge, Part I[/i] (suomeksi julkaistu nimellä [i]Vedenpaisumus[/i]). Puolalaista historiallista eeppistelyä ja todella kovaa kamaa, mutta kirja on fyysisenä esineenä niin järkälemäinen, että sitä on vaikea lukea.   Vessan hyllyssä on kesken Wendy Wagnerin [i]Skinwalkers[/i], roolipelifantasiaa. Se ei oikeastaan ole niin huono että varsinaisesti tuonne kuuluisi, mutta ehdin sen siellä aloittaa.   Sähkökirjana kulkee tällä hetkellä loppusuoralle päässyt Max Gladstonen [i]Three Parts Dead[/i]. Poikkeuksellisen laadukasta urbaanifantasiaa, jonka varmaan pistelen tässä päivän mittaan loppuun.   Lisäksi ikuisuusprojektina [i]Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann[/i]. Etenee todella hitaasti. Nokkelimmat arvaavatkin syyn.

Miulla täl hetkellä kesken: Game of trhones 1 enkuks ja mukavana vastapainona suomenkielinen Locke Lamoran valheet<33 ON pitkään pitänyt lukea kirja, mutta en oo sanau aikaseks. Pitkälle en oo päässy mutta koukussa ollaan! Lisäks Potter 6:nhan siel hyllys oottelee päiviä, kun en jaksa mitään uutta vaan haluan käpertyä turvalliseen seuraan;)) <3

Nyt on kesken 2 kirjaa, toisesta on kuitenkin luettu vain muutama sivu, joten sitä en oikeastaan kunnolla laske. Nyt luen ASOIAF4: A Feast For Crows. Toinen kirja on Tanssi Auringon ympäri, Raimo Lehdeltä. Tätä olen tosiaan lukenut sen muutaman sivun ja siirtänyt syrjään odottamaan ASOIAF-projektin päättymistä. Kirja kertoo siis Kopernikuksen ja Keplerin elämäntyöstä, sekä aurinkokeskisen tähtitieteen synnystä. Vähän erityyppistä lukemista siis :smile:

Saatoin mennä kirjastoon lainaamaan yhtä kirjaa ja palata neljän kanssa. :tongue:   Mutta juuri nyt kesken Stieg Larssonin Pilvilinna joka romahti ja toivottavasti myöhemmin pääsen aloittamaan myös Nancyn (kirjailijan nimeä en juuri nyt muista mutta valtaosa tunnistanee silti teoksen).

[quote="Ageha" post=22615] Mutta juuri nyt kesken Stieg Larssonin Pilvilinna joka romahti ja toivottavasti myöhemmin pääsen aloittamaan myös Nancyn (kirjailijan nimeä en juuri nyt muista mutta valtaosa tunnistanee silti teoksen).[/quote]   Dephorah Spungen. Olen lukenut kirjan joskus ja kiinnostaisi tietää, mitä ajatuksia se muissa herätti. Muista sitten kirjoittaa siitä mitä olet viimeksi lukenut-ketjuun. :wink:   Minulla on kesken useampikin kirja, mikä ei ole lainkaan tapaistani. Aktiivisesti luen Darwinin Lajien syntyä ja Tuire Kaimion Koiran käyttäytymistä.

Jacqueline Wilsonin Salainen siskoni. Än äs lohturuokaa, vaikka en tätä nimenomaista olekaan lukenut. Hyvä on ollut puoleen väliin asti, tuttu ja turvallinen.   Sara Shepardin Valehtelevien viettelijöiden Uusinkirjajonkanimeätainumeroaenkuollaksenikaanmuista. Ennen jaksoin nauraa, nyt vain ärsyttää.   Maggie Stiefvaterin Väristys. Uusintaluku.   Erin Morgensternin Yösirkus. Jos joskus saisi vaikka luettuakin.   Tolkienin Hobitti. Yleissivistykseni on ollut heikolla tolalla.   Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Koulua varten. Olisi parempi, ellei tarvitsisi lukea väkisin osissa silloin kun ei kiinnosta ja vastata pistareihin koirien nimistä. (Killi ja Kiiski. Pistarista tuli 2,5/10.)   Carlos Ruiz Zafonin Tuulen varjo, koska sitä nyt vaan tulee aina luettua silloin tällöin.   Tässä siis vain aktiivisessa luvussa olevat.

Minä jo vähän pelkäsin että olen ainoa jolla on kymmeniä kirjoja kesken samaan aikaan. Nyt en kyllä muista niistä muuta kuin Metro 2033'n ja Duudsonien Härmästä Hollywoodiin. Ai niin ja Kuinka kuolleita käsitellään, Supersäikeet ja Yhdeksän oivalluksen tie, viimeisimmän tosin uskon jättäväni kesken ainaiseksi.

Theo Lawrencen Mystic Cityn kakkososa eli Pimeä sydän.   Mahtavan koukuttava ja jännittävä kirja! En vaan uskalla avata kirjaa ja jatkaa lukemista, sillä pitäis opiskella... :lol: Mulla on tapana lumoutua lukemistani kirjoista niin paljon, että luen muutaman tunnin putkeen, enkä malta lopettaa... :roll:

Hulluuden historia.

Aloitin isoimpia lukemis urakoitani.   Kalle Päätalon tuotannon lukemisen. Vielä olen vasta Iijoki sarjan Täysi tuntiraha kirjassa joten 3 takana 22 edessä. XD   Myös samalla Shelock Holmesin muistelmat, Anthony Beevorin Toinen Maailmansota, Reijo Mäki Moukanpeli (aloitin Varekset alusta), George R.R. Martin Kuninkaiden Koitos ja Eoin Colferin Artemis Fowl Opalin Kosto   Ehkä tuossa menee tovi kun nuo saa luettu varsinkin tuo Päätalo.

Nyt on kesken - tuttuun tapaan - vain yksi kirja. Aloitin vihdoin Robert Jordanin Ajan pyörän alusta, mutta tällä kertaa englanniksi. Eli kesken on ensimmäinen osa The Eye of the World. Suunnilleen ensimmäinen puolisko luettu nyt, eikä sarjan viehätys ole kadonnut vuosien varrella mihinkään. Jossain vaiheessa homma alkaa hieman junnata paikallaan, mutta tarkoitus olisi päästä sinne Sandersonin lopetukseen saakka. Ja alkuhan sarjassa on yksi fantasian koukuttavimmista. Ei Tulen ja jään laulukaan pärjää sillä saralla.

Minulla on tällä hetkellä kesken Terry Pratchetin Viemärin valtias -kirja ja seuraava ja tänä vuonna viimeinen kirja, jonka aion lukea on sitten Walter Moersin Uinuvien kirjojen labyrintti -kirja ja näistä kahdesta kirjasta kirjoitan vielä siis tänä vuonna arvostelut ja sitten on tämä vuosi arvosteluiden ja kirjojen osalta lopussa.   Kunhan olen saanut nämä kaksi kirjaa luettua niin päätin, että seuraavaksi koko joulun ajan luen pelkästään sarjakuvia joista en siis kirjoita arvosteluita. Minulla on tapana aina puolen vuoden välein lainata kirjastosta iso kasa uusimpia ja niitä joita en ole vielä lukenut sarjakuvia ja viettää iloisia hetkiä niiden parissa.   Sen verran "tähdellisempää" lukemista aion vielä harrastaa tänä vuonna, että luen vielä kaikki tänä vuonna ilmestyneet Kirjailija -lehdet läpi ja niistäkään en kirjoita arvosteluita.   Aurelia

Syksyllä on tullut luettua vaikka kuinka paljon kirjoja, mutta en ole saanut kovin montaa syksyn alussa kesken ollutta kirjaa loppuun.   Kesken on edelleen [b]Donna Tarttin[/b] [i]Tikli[/i] ja [b]Robin Hobbin[/b] [i]Fool's Assassin[/i]. [b]Stephen Kingin[/b] [i]Callan sudet[/i] jouduin jo palauttamaan kirjastoon, kun lainojen uusimismäärä meni umpeen.... Muita kesken olevia kirjoja on [b]Peter Franzenin[/b] [i]Tumman veden päällä[/i] ja [b]Enrique Morielin[/b] [i]Ajattoman kaupungin varjot[/i]. Sarjakuvista kesken on [b]Neil Gaimanin[/b] [i]Sandman vol 6[/i] sekä [b]Alan Mooren[/b] [i]The League of Extraordinary Gentlemen: Century 1910[/i].

Aktiivisista mulla on kesken edelleenkin Radcliffen [i]Udolpho[/i], vaikka se oli tarkoitus saada päätökseen tämän vuoden puolella – ei taida onnistua. Sitten on Caitlin R. Kiernanin [i]The Drowning Girl[/i] loppusuoralla. Tarina on liian pitkä sisältöön nähden ja paikoin liikaa jaaritteleva, mutta hyviä hetkiä sisältää myös, lopullinen hyvyys selviää kohta.   S.T. Joshin Lovecraft elämäkerta [i]I Am Providence: The Life and Times of H. P. Lovecraft[/i] tulee olemaan kesken pitkään. Käsittämättömän yksityiskohtainen elämäkerta, meikäläiselle vähempikin riittäisi ja osa kirjan asioista on mennyt hiukan selailun puolelle. S. T. Joshi on selvästikin suuri Lovecraft fani kun näin tarkan elämäkerran on jaksanut kyhätä – työtä sen tekemisessä on varmasti ollut paljon. Luen samanaikaisesti Lovecraftin novellituotantoa kirjoitusjärjestyksessä. Suurimman osan novelleista olen lukenut aiemmin, mutta usean tarinan lukemisesta on kulunut parikymmentä vuotta joten ajattelin että nyt on aika udelleenluvulle. Olen vasta alussa ja päässyt Lovecraftin elämässä vuoteen 1918 ja novelleissa ohitettu vasta [i]Polaris[/i]. Myöskään Vaskikirjojen julkaisua [i]Unennäkijän muistikirjaa[/i] en ole vielä saanut päätökseen. Lovecraft ”projekti” kestänee ensi vuoden. Luen tarinan silloin ja toisen tällöin – ei kiirettä.   Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisempänä on luvun alla vastikään suomeksi julkaistu Robert W. Chambersin [i]Keltainen kuningas[/i]. Oikein hyviä tarinoita tähän asti.

Suosituksesta ja vinkistä ( = naurettavan halvalla kirjamessujen "pois tai makulointiin" -laarista) tartuin [b]Tero Niemen ja Anne Salmisen [/b][i]Nimbus ja tähdet[/i] -kirjaan. Tämä on siinä mielessä poikkeuksellista, että (avaruus)scifi ei ole yleisesti ottaen ollenkaan oma juttuni. Ihan varauksetta en vielä ole hurmaantunut, mutta yllättävänkin kiinnostuneena tätä lukee.

Tällä hetkellä kesken ovat Conn Igguldenin Trinity ja Robert Lyndonin Imperial Fire. Molemmat ovat historiallisia romaaneja, jotka käsittelevät itselleni rakkaita ajanjaksoja, eli sydän- ja myöhäiskeskiaikaa. Näistä kahdesta Lyndonin matkaseikkailu on selkeästi vahvempi ja eläväisempi teos, joka on pitänyt tiukasti otteessaan. Sen sijaan Igguldenin Ruusujen Sota-sarjan toinen osa on hyppinyt yli suuria ajanjaksoja, tiivistänyt ja/tai muuttanut historiallisia tapahtumia (niin että ajanjaksoon perehtynyttä kiukuttaa) ja jättänyt henkilöhahmoja jokseenkin ontoiksi, keskittyen lähinnä kuvaamaan taisteluita. Iggulden kirjoittaa toki viihdyttävästi, mutta ei onnistu sarjan toisessa osassa luomaan tarinaa, jota voisi kutsua ehyeksi kokonaisuudeksi oikein muuten kuin hyvällä tahdolla ja silmät kiinni. Nämä kaksi kirjaa tulee plärättyä läpi varmaankin viikon sisään.   Vaan onneksi yliopisto alkaa hiljalleen luovuttaa siimaa joulun lähestyessä, antaen taas tilaa ja aikaa fiktion lukemiselle enemmän kuin normaalisti. Joululomalla aion käpertyä takan ääreen ja lukea (jälleen) uudelleen lävitse TSH:n, tällä kertaa alkuperäiskielellä. Viimeinen Hobitti-elokuva tuntuu sulkevan jonkinlaisen ympyrän ja palauttavan mieleenmuistoja teinivuosista, kun Tolkienin kirjat ja Jacksonin alkuperäiset elokuvat saivat nuoren pojan uppoutumaan Keskimaahan varsin vahvalla intesiteetillä. Samoin, nyt kun joululoma kestää melkein kuukauden, olisi loman aikana tarkoitus uppoutua Martinin A World of Ice and Fire:n pariin, sekä lukea uudelleen Mika Waltarin Johannes Angeloksen. Jos aikaa jää, saatan viihdyttää itseäni myös parilla William Kingin vanhalla Warhammer-novellilla.   Aiheeseen liittymättä, täytyy näin lopuksi vielä huomauttaa että tämä on ensimmäinen viestini Risingshadowiin sitten vuoden 2007. Vanha acconi Gilaelin on kadonnut jonnekin ajan hämäriin sähköposteineen ja salasanoineen, joten jouduin tekemään uuden. Mutta tästä se aktiivinen kirjoittelu toivottavasti taas alkaa.

Lars-Henrik Olsenin [b]Erik ihmisenpoika[/b]. Toistaiseksi lukemani perusteella nimittäisin tätä hyväksi vanhaksi perinteiseksi fantasiaksi. Sellaiselle, jolle Eddan jumaltarusto ei ole tuttu, saa tästä hyvän käsityksen jostain perinteisistä tarinoista Thor-jumalan Erik-pojalle kertomana. Muuten kirjoittaja on luonut oman tarinansa ja omantakeisen Asgardinsa, lisäten sinne omia hahmojaan, mm. Thorin tyttären Trudin. Mielestäni kirjassa on potentiaalia ja tämä on juuri tälläinen hyvin perinteinen lapsuuden tarina. Ehkä tunnelma saisi olla vahvempi, mutta ainakin nauraa on saanut ääneen tätä lueskellessa.

Kysymys heille, jotka tietävät:   Tarttui kirjaston hyllystä käpälään Margaret Weissin ja Tracy Hickmannin Kesätulen lohikäärmeet. Kaipasin nimittäin jotain kevyempää luettavaa, kun on tullut viime aikoina luettua lähinnä vähän raskaampaa kirjallisuutta. Sain kyllä ensimmäisen sadan sivun perusteella juuri sen mitä halusin, eli helppolukuista ja vauhdikasta fantsua, vaikka nuorempana muistankin ihmetelleeni sitä Dragonlance -kirjojen hehkutusta, mitä jotkut kaverini harjoittivat. Siis, aloitinko seikkailuni Dragonlancen maailmaan ollenkaan oikeasta kirjasta? Olisiko pitänyt ottaa tämän sijaan joku muu? Kirjastossa oli noista kirjoista sellainen runsaudenpula, että oli vähän vaikea valita, kun ei sen paremmin tiennyt. Jos tämä Kesätulen lohikäärmeet ei ole se oikea aloituskirja, niin mikä sitten? Danks vaan jo etukäteen, jos viitsitte vastata tyhmälle.

Itse en kuulu heihin jotka ovat lukeneet Dragon Lance kirjoja, joten en ole aiheen ekspertti. Googlaamalla kylläkin löysin esim. suomenkielisisestä wikipediasta [url=http://fi.wikipedia.org/wiki/Dragonlance#Suomeksi_julkaistut_teokset_ja_suositeltava_lukuj.C3.A4rjestys]suositeltu lukujärjestys[/url].   Itselläni kesken ensi kertaa luettavana Ajan Pyörän 13. osa Towers of Midnight. Loppu häämöttää jo, ja eiköhän vikakin osa tule heti perään lukaistua.

[quote="MannhaiKotka" post=25245]Jos tämä Kesätulen lohikäärmeet ei ole se oikea aloituskirja, niin mikä sitten?[/quote]   Ei se tietämättömyys tarkoita, että tyhmä olisit, noita kirjojahan on ihan älyttömästi :smile:   Mutta asiaan, mun mielestä ehkä helpoin tapa päästä maailmaan sisälle ja ymmärtää mitä tapahtuu on Syyshämärän lohikäärmeet (Weiss & Hickman) ja lukea se Kronikat sarja (jonka eka kirja toi Syyshämärän lohikäärmeet on). Näköjään toi Kesätulen lohikäärmeet on osa Legendat-sarjaa (ja vielä vika osa :tongue: ), joka ainakin mun mielestä on mukavampi lukea tuon Kronikoiden jälkeen kun muistaakseni sijoittuu ajallisestikin sinne niiden jälkeen.   Ja tosiaan, itsekin tietämättömänä aloitin Dragonlancen ihan muualta ja myöhemmin löysin "oikean" järjestyksen :cheesy:   E: Katohan, joku ehti ensin.

Ookoo, kiitti tosi paljon teille kummallekin. Tosta Wikipedian artikkelista on varmaan vielä joskus hyötyä. Täytyy tarttua siihen Syyshämärän lohikäärmeisiin sen jälkeen, kun on saanut ensin tämän Kesätulen luettua. Toimiihan tämä aika hyvin näköjään itsenäisestikin. :wink:

Kesken eräisiä kirjoja... Mitä nyt niit o...   Päätaloissa yhä puksutetaan eteenpäin. Hitaasti mutta varmasti :D Tällä hetkellä Iijoki sarjassa ollaan Tammerkosken Sillalla nimisessä kirjassa.   Tuntemattoman Sotilaan aloitin ja kyllä se on aina yhtä hienoa luettavaa. Kannan mielipidettä että JOKAISEN suomalaisen kuuluu tämä kirja lukea kerran elämässään.   Fantasia puolelta olen Terry Pratchettin Valkoparta Karjupukissa jo valitettavasti näin aikasin joulua jo loppu puolella.   Joululuku haasteessa tuli mutkia matkaan ja jouduimmen valitettavasti vaihtamaan kummipojan kanssa kirjaa. No Lohikäärme Puff on meillä menossa ja molemmat on aivan täpinöissään (ikä: 1,5 v XD )   Ja lasten jutuilla jatketaan. JOulun alla jokaisen ikähän laskee se 20 vuotta (ainakin minulla) joten kaivelin itselleni Viiru ja Pesosen Joulutarinan :D Siin on sopivasti se 24 lukua ;)