Mikä stressaa sinua tällä hetkellä?

Stressaako jokin tällä hetkellä? Kerro tässä keskustelussa mikä stressaa sinua ja miksi, onko stressin aihe jokin, joka jännittää, pelottaa tai hermostuttaa?   Itseäni stressaa hirveä kiire. Olin suunnitellut lukevani koko kesän kirjoja ja näkeväni kavereita, mutta suunnitelmiin tuli maaliskuussa muutos kun täytyy (tietystä syystä jota en nyt jaksa selittää) muuttaa Helsinkiin. Oli myös sovittu koulussa, että tavattaisiin koko kaveriporukalla kesällä, mutta silloin kun kaikille muille sopii jokin päivä, joku on silloin toisella puolella maapalloa tai jossain päin Eurooppaa. Hirveän turhauttavaa, kun ei löydy yhtä ainoaa päivää jolloin kaikki kuusi olisivat yhtä aikaa samassa kaupungissa, ilman että jonkun täytyy olla treeneissä, vierailemassa joillakin puolitutuilla tai pakkaamassa matkatavaroita. Ja toinen stressaava asia on muutto. Täytyy kuljettaa asunnollinen tavaraa 600 kilometrin päähän. Ja hankkia jostakin järkyttävä määrä pahvilaatikoita tavaroille. Ja toinen vielä suurempi stressin aihe on saada kuljetettua KISSA lentokoneen matkustamossa yhden tunnin ajan, sillä kissallani on tapana ripuloida (kyllä luitte oikein, ripuloida) jo 5 kilometrin matkalla eläinlääkäriin autossa. Joten voin vain rukoilla, että kissani selviää tunnin lentokoneessa ilman omaan ulosteeseen pyörtymistä/aiheuttamatta suurta häslinkiä muille matkustajille.

Nyt, kun valintakokeet ovat neljännen kerran takana, stressaa ihan älyttömästi taas tuo sisäänpääsykysymys. Lisästressiä aiheuttaa tilanne, jossa minun ja tyttöystävän pitäisi muuttaa syksyllä yhteen... Mitä, jos päästään vain eri yliopistoihin?

Iso-G aka gradu. Tai siinä stressaa ehkä eniten se, että koska mulla ei ole suoranaisesti deadlinea, en saa aikaiseksi tehdä yhtään mitään asian eteen. Koko kevät on mennyt vain haahuillessa yliopistolla, eikä kiinnostus ole kasvanut niin suureksi että oisin saanu edes tutkimussuunnitelman tehtyä. Pahinta varmaan on että tiedän, etten tarvitsisi kuin about kuukauden reipasta työskentelyä gradun valmiiksi saattamiseksi, mutta kun ei niin ei.   Ensi viikolla alkaa kesätyöt ja viikonloppuna tiedossa paluu kotiseudulle, joten kesän ajaksi voin jälleen heittää hyvästit gradulle. Ensi syksynä taas uusin voimin...

Milloinpa minuu ei stressaisi jokin.. tai siis kaikki. "Kaikki" viittaa useimmiten opiskeluihin ja töihin. Kumpikaan ei varsinaisesti aiheuta sisällön tai laadun puolesta stressiä, vaan niitä nyt vain on yhteensä liikaa mahtuakseen samaan aikatauluun. (nimim. 81 op rekisterissä tältä vuodelta ja joulukuusta asti kokopäivätöissä)   Yksittäinen eniten stressaava asia on tällä hetkellä erään ohjelmointikurssin harjoitustyö, joka pitäisi saada jossain välissä tehtyä, että saisi sen kurssin pois alta. Niin ja toisen kurssin demot ovat myöhässä kolmisen viikkoa, ja nyt näyttää siltä, että tentti meneekin läpi hyvällä arvosanalla, niin joudun ehkä mankumaan lupaa palauttaa nekin myöhässä....   Gradu(i)sta en oikein enää edes jaksa stressata, kun tuntuu, ettei ensimmäistä ole koskaan aikaa tehdä loppuun eikä toista aloittaa.

Tämä ketjuhan on kuin mulle tehty. Onneksi näin kesän saavuttua ja valintakokeiden sun muiden jäätyä taa on stressitasokin edes hiukan laskemaan päin. Silti tuolla takaraivossa kummittelee tietoisuus siitä, että mahdollisimman pian pitäisi ottaa yhteyttä yliopiston opinto-ohjaajaan opiskeluasioiden tiimoilta ja saada muutama asia sovitettua yhteen. Epävarmuus koko jutun onnistumisesta tuottaa inhottavasti stressiä.

Minua ei stressaa nyt enää mikään. Kun luin mikä kaikki teitä stressaa, huomasin, että minulla onkin ihan rento meininki.

^ Äläs nyt, stressi ja ylikuormittuneisuuden tunne ovat aina yksilöllisiä ja subjektiviisia kokemuksia, joita ei voi suoraan johtaa tekemisen tai kiireen määrästä.   (Esim. miun tekemisten määrä on suht vakio jatkuvasti, mut silti välillä on kausia, etten stressaa oikeastaan ollenkaan ja välillä taas kaikki tuntuu kaatuvan niskaan, vaikka periaatteessa minkään ei pitäis olla eri tavalla.)

Kiusaannun siitä, että käyttöaikani tällä kirjaston tietokoneella tuntuu olevan todella hupaa ... verrattuna esimerkiksi aikaan, jota on hallussa silloin, kun odottaa jotain. Pitäisi keritä tutkimaan ja tekemään sitä tätä tuota ja vielä lukuisasti jotakin muuta. Onhan käytössäni nykyään toki kotikone-reppanakin, wanhahtavin käyttöjärjestelmin, mutta ei tämä mahdollisuus ole kirjastoajan niukkutta helpottanut. Ehkä en osaa riittävän hyvin hallita käyttööni kulloinkin uskottuja minuutteja, vaan aluksi käytän aikaa kuin sitä olisi miljoona maailmakaikkeuden elinikää ja myöhemmin joudun valitsemaan, mitä koneen ääressä puuhastan. Pitäisi oppia oikeaa ajankäyttöä, mutta miten ja missä?   Hiemen toiskymmenisenä koululaisena minulta loppui kokeessa aika kesken, koska en voinut tarkistaa sen kulumista mistään. Sen jälkeen minulle ostettiin mitä pikimmin rannekello. Nyt näen aikarautoja kaikkialla ja tietokonekin huomauttelee jäljellä olevasta käyttöajasta mutta en silti ole oppinut riittävästi hallitsemaan ajankäyttöäni.

Hampulääkäriin maanantaina. Ja hampulääkärini on itse Mengele. :sad: Samana päivänä alkaa myös erään ilmeisesti aika pienipainoksisen lehden tekeminen, joka vähän myös rassaa. Tuleeko siitä yhtään mitään?   Eli toinen asia, joka on äärimmäisen epämukava, mutta joka on pakko hoitaa, ja toinen asia, joka on enimmäkseen mukava, mutta jota ei olisi välttämättä mikään pakko hoitaa. Toivottavasti selviän kuitenkin kummastakin. Huutamatta ja itkemättä.

[quote="pihlajapuu" post=16345]Äläs nyt, stressi ja ylikuormittuneisuuden tunne ovat aina yksilöllisiä ja subjektiviisia kokemuksia, joita ei voi suoraan johtaa tekemisen tai kiireen määrästä. [/quote] Totta tuokin, mutta niin kutsutut ongelmansa voi myös nähdä ihan uudesta kulmasta jos huomaa, että muilla on hankalampaa. Minusta oli kiva yllättäen huomata, että olen nyt vain jostain syystä laiska eikä minulla olekaan mitään oikeaa hätää.

Käytännön toiminta eli suoritukset, joiden onnistuminen edellyttää tekijältään hitustakaan kätevyyttä, suunnittelukykyä ja tilan hahmottamista. Näinä päivinä minun on pitänyt valmistautua erääseen tilaisuuteen sinne tarvittavia hyödykkeitä valikoiden ja vähän pakatenkin. Ylikuormaa tulee aina, ja siltikin jotain [i]tarpeellista[/i] usein unohtuu. Toki stressiäni huojentaa se, että joudun retuuttamaan mainittua rekvisiittakuormaa vain lyhyehkön matkan ja tutussa ympäristössä - toisin kuin monesti aiemmin näihin tilaisuuksiin valmistautuessani. En ole aiemminkaan unohtanut kuin muutaman tavaran - niin paikalta kuin paikalle - mutten silti osaa rentoutua valmistautuessani.

Tuleva asumisharjoitteluviikko stressaa, ja paljon. Inhoan tällaisia "muuttoja", vaikka ainahan voisin olla kirjaimellisesti muuttamassa pois kotoa, hah hah..

Olen ollut lauantaista lähtien mystisesti kipeä. Ensin koko lauantai vatsataudissa ja sunnuntaina heräsin kädet ja jalat aivan turvoksissa ja iho täynnä allergialäiskiä. Lääkäri totesi vähän vaikeammaksi nokkosrokoksi ja antoi kortisonia. Yöllä lähdettiin sitten vielä sairaalaan, kun läiskät alkoivat muodostaa yhtenäisen lautan koko ihossa ja hengitys oli raskasta. Hengitys onneksi selvisi vain paniikiksi, mutta läiskille ei osattu tehdä mitään, annettiin lisää kortisonia. Eilen sain viikon sairaslomaa ja käskyn tulla ensi viikolla tutkimuksiin, jos ei ole parempi.   Tänään aamulla sitten koko iho kutisi aivan järjettömästi ja nauroin paniikissa kuin hullu. Lopulta istuin hanskat kädessä, etten raapisi ihoa rikki. Iltapäivällä ihotautilääkäri antoi vähän tujumpaa antihistamiinia ja nyt kortisonivoidetta. Jonkin tabletin sain tähän raskaaseen hengitykseenkin. Huomenna on sitten vihdoin labraan aika, mutta tutkittavat taudit ei ole mitenkään kivoja. Siellä vilahti muun muassa sanat maksavika, hepatiitti ja kilpirauhanen. Onneksi kokeet tehdään jo huomenna ja saan tietää tulokset perjantaina, joten odotus ei ole pitkä.   Mutta joo siis jos joku ei ole vielä osannut sitä päätellä, niin on stressiä, huolta ja paniikkia ilmassa. Perus flunssan sairastaminen on pikkujuttu tähän verrattuna, siinä sentään tietää, mikä on vikana ja koska on parempi olo. Nyt olen ehtinyt nähdä neljä lääkäriä ja kaksi sairaanhoitajaa, eikä kukaan osaa sanoa mitään. Jos verikokeista ei löydy mitään, niin sitten on suuntana kuulema sairaala ja laajemmat tutkimukset.

Gradu. Aihe ei ole mitenkään ylivoimainen, mutta kun en vain saa aikaiseksi, kun ei oikeastaan kiinnosta. Ja pakko olisi.

En tiedä, miksi sepitän täällä kaikkia asioita jota kukaan ei katso, tai lue! Mutta asiaan!   Minua stressaa se että lupasin mummolleni että lukisin ainakin 10 kunnon isoa kirjaa kesälomalla! Mutta kun nyt haluasin olla kavereitten kanssa enkä lukea koko kesää...! Mutta kai minä nyt jonkin verran kirjoja saan luettua.   Kiitos jos katsoitte vaikkei tässä olllut mitään kiinnostavaa :smile:

Väliaikaisesti kaukosuhteeksi muuttunut seurustelu. Eli tyttöystävä on kesän omalla kotipaikkakunnallaan töissä, joten ei ainakaan kovin usein päästä näkemään toisiamme livenä :sad: (välttämättä koko kesänä ~3kk jos aikataulut ei osu kohilleen). Kaukosuhteesta on aikaisempaakin kokemusta, enkä oikein koe että se sopii mulle, kaipaan vaan sitä fyysistä läheisyyttä niin paljon. Mutta ei se auta kuin sinnitellä kesän yli, sitten päästään taas samaan kaupunkiin.

Loputon työmäärä joka ei tunnu vähenevän vaikka kuinka tekee pitkää päivää. Lomaa odotellessa.

[quote="ShadowMoon" post=16535] Minua stressaa se että lupasin mummolleni että lukisin ainakin 10 kunnon isoa kirjaa kesälomalla![/quote]   Hienoa sentään, että mummo ainakin arvostaa lukuharrastusta. :smile: Jos hän arvelee, ettet lue tarpeeksi, voisit vaikka näyttää hänelle joskus täältä Risingin kirjahyllystäsi, kuinka paljon olet kirjoja lukenut (ja kirjoittanut jopa arvosteluja!). :wink: Sinullahan on pitkä lista luettuja kirjoja.

Elokuu ja koulujen alkaminen. Uusi paikkakunta ja uusi koulu :s Ja junamatkat tottakai, mielesssä jo kaikenlaiset kauhukuvat miten missaan junan tai muuta vastaavaa.. ja uusien ihmisten tapaaminen ennen kaikkea.

Merkitsin hotmailissa vahingossa viestin roskapostiksi, ja nyt stressaa, että toivottavasti systeemi ei blokkaa automaattisesti kaikkia häneltä tulevia viestejä. Haluaisin saada häneltä viestejä vastaisuudessakin.

[quote="Neferene" post=17868]Elokuu ja koulujen alkaminen. Uusi paikkakunta ja uusi koulu :s Ja junamatkat tottakai, mielesssä jo kaikenlaiset kauhukuvat miten missaan junan tai muuta vastaavaa.. ja uusien ihmisten tapaaminen ennen kaikkea.[/quote]   Hehheh :eek: Sama juttu täällä! Uusi paikkakunta, uusikoulu, uusi asuinalue (olen istunut sisällä kohta viikon ja en osaa kulkea missään. Pitäisi kai alkaa tutkia paikkoja...) Ja stressaa kamalasti myös se, että opinko ikinä kulkemaan täällä busseilla, junilla ja metroilla:S Plus kamala epäonnistumisenpelko, sillä aloitan uudessa koulussa kaksikielisellä luokalla (suomienglanti) ja stressaa kamalasti, että arvosanat laskevat ja että en ymmärrä fysiikan juttuja englanniksi.

Ropecon ja siihen liittyvät liikkumisjärjestelyt. Pääsisin Helsinkiin asti jo huomenna, mutta missäs sitten yöpyisin on iso kysymysmerkki (kyyditsijä jatkaa matkaansa, niin en voi hänen luonaan olla yötä).

Onhan Ropeconissa järjestetty myös lattiamajoitusta kauempaa tuleville. http://2014.ropecon.fi/kavijalle/majoitus/

Niin, mutta onko se majoitus jo torstaista lähtien vai vasta perjantaina? Se tässä on ongelma, kun sitä ei tuosta oikein saa selvitettyä. Muutoin majoitus ei ole ongelma, koska kuitenkin Ropeconissa nukun. Se on vain tuo torstai-perjantai välinen yö, jota mietin.

Iho pahenee kun stressaa -> stressaa kun iho pahenee. Hiton psori.   Edit. Ja lukiokirjat.