Mikä stressaa sinua tällä hetkellä?

Tuntuu siltä, että olen unohtanut ison osan aiemmin oppimastani ja hallitsemastani tietomöhkäleestä. Nyt en osaa juuri mitään. Joskus lähimmäiset siitä huomauttavat, ehkä ilkeästikin. Mutta kuinkahan moni häijy huomauttelija on olemassa vain minun epävarmassa mielessäni?

Verokarhu :D Tein yhden todella tyhmän sopimuksen sillä ymmärsin väärin erään yhtiön asianlaidan (sanoisin että huijasivat elleivät olisi itse niin auttamattoman pihalla). Minun täytyy valita kahden väliltä ja molempien vaihtoehtojen supertyhmyysmahdollisuudet ovat 50 %. Joskus ennakkoverot ovat yhtä itsemurhaa. Etenkin kun tulot ovat seuraavalta tilikaudelta 0 tai monta eikä mitään väliltä. Tulta päin sanoi puliukko kun öljyisenä nuotion näki.

Ensi päivien kokeet :roll: Olen ihan ulkona uskonnosta, historiasta ja kemiasta. Fysiikka menee jotenkin. Eikä aika tahdo riittää millään, mihinkään. Stressaa.. ._.

Pitäisi saada aikaan työhakemus. Taas kerran. Olen vääntänyt niitä sen verran, että olen alkanut inhota omaa ilmaisuani. En osaa kehua itseäni tai "valehdella" (tyyliin "voi tietysti rakastan asiakaspalvelua"). En vaan keksi miten saisin aikaan kiinnostavan ja erottuvan hakemuksen. Pitäisi kertoa miksi olen kiinnostunut juuri tästä paikasta mutta syyksi ei varmaankaan riitä "Koska mulla ei oo töitä". Tuloksena on vaan sekavaa horinaa, joka ei ole poikinut haastatteluja ainakaan palkallisiin töihin. Äh...

No ei varsinaisesti stressaa, mut ärsytti todella paljon aikaisemmin. Pyöräilijät ketkä ei tiedä liikennesääntöjä. Pyöräilijä tuli samalla puolella tietä, kuin minä, mua vastaan. Kattelin siinä maisemia, odottaen tietysti että ei ihan heti, kukaan idiootti, tule samaa kaistaa vastaan. No sieltähän tuli joku idiootti melkein päälle, joku pari metriä ennen törmäystä kerkesin väistämään, se vaa menee ohi ja vilkaisee. Jos olisin nähnyt saman jätkän sanotaan siinä kymmenen minsan sisään uudestaan, olisin kyllä joutunut opettaa liikennesääntöjä. Painoin kyllä naaman mieleen. Ei jumankauta. Se on sellanen juttu, että evoluutio on joittenkin kohdalla kyllä pysähtynyt tohon apinan tasolle. Anteeksi apinat, se oli loukkaus. Ameeban tasolle.

Ulkona sataa ... ja juuri nyt, kun minun pitää lähteä ulos keikalle. Onhan tässä jo nautittu syyssäiksi kohtuullisista ilmastonosasista mutta silti minua riepoo lähes aina, jollei ole vähintään pilvipoutaa, kun minun on lähdettävä ulos. Jos ei keikkoja olisi, niin happanisinko syystalvialkukeväisin sisälle? Jo kysymyskin tympii.

Elämä yleensä. On niin paljon velvollisuuksia. Eikö saisi välillä olla vain rauhassa.

Oli menny sulake. Jääkaappi sulana/lämpimänä. Ihmettelin hajua, selkis.

Kesälukiossa kaksi kurssia. Kakkosvuonna kolmekymmentäviisi kurssia. Abivuonna seitsemäntoista kurssia.   Tähän pitäisi vielä ympäri vanhojen tanssit. Mutta kun italiafysiikkakemiafilosofia on niin kivaa.

Tuntuu siltä, etten kerkiä puuhastamaan Piihemmon (a.k.a. tietokone/kompuutteri...) ääressä sitä, mitä tulin tänne kirjastoon tekemään jo toissapäivänä ja eilen. Sekunnit haukkaavat toisiaan ja kello konkreettisesti raksuu, kun minä seikkailen ns. naamakirjan syövereissä antaakseni valistuneet kommenttini noin jok`ikisestä kuvasta. Ja näin syysluonnon aikaan otoksia pulppuaa kuin pisaroita sadataivaalta.   (Huokaus)- materiaali, jota minun piti tänään tutkiman, on vielä tältä päivältä koskemattomana etämuistissani. (Huokaus) - iltapäiväksi minulla on muuta tekemistä. (Huokaus) - iltapäiväksi olisi [i]toistakin[/i] muuta tekemistä. Tässä istun ja valitan. Se stressaa. Miksei aikaa voi siirtää löhöpäivistä ruuhkahetkiin!

[quote="Piru Naiseksi" post=22023]Tuntuu siltä, etten kerkiä puuhastamaan Piihemmon (a.k.a. tietokone/kompuutteri...) ääressä sitä, mitä tulin tänne kirjastoon tekemään jo toissapäivänä ja eilen. Sekunnit haukkaavat toisiaan ja kello konkreettisesti raksuu, kun minä seikkailen ns. naamakirjan syövereissä antaakseni valistuneet kommenttini noin jok`ikisestä kuvasta. Ja näin syysluonnon aikaan otoksia pulppuaa kuin pisaroita sadataivaalta.   (Huokaus)- materiaali, jota minun piti tänään tutkiman, on vielä tältä päivältä koskemattomana etämuistissani. (Huokaus) - iltapäiväksi minulla on muuta tekemistä. (Huokaus) - iltapäiväksi olisi [i]toistakin[/i] muuta tekemistä. Tässä istun ja valitan. Se stressaa. Miksei aikaa voi siirtää löhöpäivistä ruuhkahetkiin![/quote]   Olipas se kauniisti kirjotettu jotenkin. " Sekunnit haukkaavat toisiaan ja kello konkreettisesti raksuu, kun minä seikkailen ns. naamakirjan syövereissä antaakseni valistuneet kommenttini noin jok`ikisestä kuvasta. Ja näin syysluonnon aikaan otoksia pulppuaa kuin pisaroita sadataivaalta."   Iha vaa tälläsen vetäsit sitten huomaamattas? :lol: :heart:

Huomenna palautetaan hissan kokeet joka meni varmasti päin persettä. :huh: En muistanut vuosilukuja, nimiä tai valtioita ollenkaan. Jos edes kutonen tai seiska tulisi.

Nyt rupes stressaa opinnot ihan huolella... näköjään mulla on viikolla 51 4 tenttiä, joista 2 on samana päivänä putkeen. Ne on vielä hemmetin vaikeita ja pitkiä kursseja (toinen 5 op, toinen 7 op). Näiden lisäksi on vielä ohjelmoinnin lopputyön haastattelut samalla viikolla, millä ihmeellä mä noi vedän läpi :huh:

Vanhemmat ostivat ensimmäisen oman talon. Iloinen asia muuten, mutta saivat puolet halvemmalla kun remonttia on niin paljon. Tänään kävin siellä ekaa kertaa ja tuli kurkku kipeäksi. En halua heille siihen vielä hometta riesaksi, kun muutenkin elämä risainen >_<

Jäähalliimme rakennettiin kolmas jää, joka saadaan piakkoin toimintakuntoon. Uusi jää pisti aikataulut täysin sekaisin ja tällä hetkellä kaikki harjoitukseni menevät päällekkäin joko näytelmäharkkojen ja japanin tunnin kanssa. Miten saa kaiken toimimaan, kun oikein mistään ei voisi luistaa?

Työ heresi tökähtelemään eikä urakka siis ota valmistuakseen. Muutama päivä on aikaa ja tiedän, että yleensä saan työni tehdyksi määräaikaan mennessä ja pomo auttaa mutta olen kai auttamaton huolehtija. Joudun liikkumaan ulkona, joten sääkin stressaa. En pidä sitten niin yhtään syksytätalvestaalkukeväästä!

Millä piristät ihmistä, joka on kokenut kouluhommissa niin paljon vastoinkäymisiä, ettei viitsi enää edes yrittää, koska mikään ei kuitenkaan onnistu (mikä on itseään ruokkiva noidankehä)? Jotenkin voimaton olo kun ei tiedä mitä voisi tehdä toisen hyväksi :sad: , muuta kuin koittaa saada edes vähäsen opiskelemaan ja auttamaan toista opinnoissa parhaansa mukaan, ettei opinnot menisi täysin penkin alle. Varsinkin kun tietää, että nämä opinnot on kuitenkin niitä mistä hän on haaveillut.

Pelottaa. Itkettää. Ensimmäisen kerran yli 7 vuoteen joudun viemään kanin aamulla eläinlääkäriin. Se ei ole koskaa aiemmin sairastunut ja ikää tulisi tammikuussa jo täysi 10 tauluun. Vaikuttaa päälisinpuolin ihan pirteältä, mutta olen silti huolissani... :sad:

[quote="HourglassEyes" post=23313]Pelottaa. Itkettää. Ensimmäisen kerran yli 7 vuoteen joudun viemään kanin aamulla eläinlääkäriin. Se ei ole koskaa aiemmin sairastunut ja ikää tulisi tammikuussa jo täysi 10 tauluun. Vaikuttaa päälisinpuolin ihan pirteältä, mutta olen silti huolissani... :sad:[/quote]   Voih, otan osaa. :/ Toivottavasti sen vointi paranee ennalleen...   Itseäni stressaa tuohon nähden aika pieni asia, pitäisi uskaltaa laittaa viestiä yhdelle ihmiselle. Ja järjestellä kaikki viralliset asiat, aikuisuus huoh.

Strato: hetken jo ajattelin, että ootkohan mulle yliopistolta tuttu, mutta ei, ei me taideta varsinaisesti tuntea.   Mulla on ollut vuosikausia tuo kuvailemasi tila. Olen opiskellut tai usein ollut opiskelematta haaveideni ja sydämeni alaa. Se on edelleen se, mistä olen kiinnostuntu kaikkein eniten, ja mikä olisi ehdottomasti jotain, jota haluaisin tehdä, jos vain...   Mutta onneksi päädyin vahingossa sivariin kolme ja puoli vuotta sitten, ja tajusin, että koska musta ei selvästi näillä opiskelemisella tule ammattilingvistiä ja tutkijaa (ainakaan seuraaviin vuosiin), vaikka kuinka haluaisinkin, voin sillä välin opiskella itseni kirjastonhoitajaksi, ja tehdä loistavaa työtä ammatissa, joka on yhtä lailla tärkeä, ja vaikka ei kolmen kaikkein suurimman unelmani joukossa, ihan hyvin neljäntenä tai viidentenä.   Mutta koska yhteiskunta ja sen ilmapiiri, "loputtomiin ei voi elää velaksi" vaikka Suomi ei ole juurikaan veloissa verrattuna muihin ja koska ne, joilla on valtaa, eivät arvosta kirjastoja, mun stressinaihe onkin, että missä mä saan tehdä niitä töitä. Oon kesäkuusta lähtien hakenut jokaiseen kirjastovirkailijan ja kirjastonhoitajan hakuilmoitukseen kaikkialla maassa (paitsi Inarissa, koska sinne haluaisin liikaa). Kolme haastattelukutsua on sinänsä ihan hyvin, varsinkin kun kaksi niistä tuli paikkoihin, joista en ennestään tuntenut ketään, mutta kyllä tää työttömyys nyt stressaa tosi pahasti, kun mistään ei saa rahaa eikä ees oo sellainen fiilis, että sitä vielä joskus sais töitä, koska virkoja vähennetään koko ajan.

Ei niinkään stressaa, mutta suruni on suuri. Mun rakas pupuni poistui eilen tästä maailmasta. Jokainen rasahdus ja heinän tuoksu... :sad:

[quote="HourglassEyes" post=23541]Ei niinkään stressaa, mutta suruni on suuri. Mun rakas pupuni poistui eilen tästä maailmasta. Jokainen rasahdus ja heinän tuoksu... :sad:[/quote]   Voi ei... : / Otan osaa, juuri eilen mietin että mitenköhän se voi... Lemmikin menetys on varmasti raskasta.   Itseäni stressaa (ironisesti) psykan stressikurssi. Sain kuulla opettajalta yhden lauseen liikaa siitä miten kurssi menee katki kohta näillä poissaolomäärillä enkä olettanut kuulevani siitä juuri nyt ja jotenkin tämä yksi lause onnistui hetkellisesti rikkomaan uskoni siihen että kykenen pitämään asiani kasassa (vaikka tiedän että tämä ei ole iso juttu eikä tarkoita ettenkö kykenisi). Nyt tuntuu siltä että ihan turhaan menen enää koko kurssin tunneille jos se on kohta kuitenkin katki plus että niillä tunneilla tehdään usein juttuja joihin en ahdistukseltani pysty niin ei se opettaja varmaan päästäisi lävitse kuitenkaan. Tulee sellainen olo että ihan turhaan yritän. Ja se harmittaa koska mielestäni olen pitänyt tarkkaa kirjaa siitä että yhdenkään kurssin poissaoloraja ei ylity vaikka joudun käymään sekä terapiassa että psykologisissa testeissä eli aikoja pitää sovittaa kolmelle kohdalle viikkoa, mutta tämän poissaolomäärät ovat jääneet sitten huomaamatta ja on vielä se antoisin kurssi, mutta kai se on sitten päästettävä menemään poikki jos on mennäkseen...

[quote="HourglassEyes" post=23541]Ei niinkään stressaa, mutta suruni on suuri. Mun rakas pupuni poistui eilen tästä maailmasta. Jokainen rasahdus ja heinän tuoksu... :sad:[/quote]   Myötätuntoni! Suru lemmikin menetyksestä lienee hintana sille, että saa iloita lemmikin seurasta. Useimmiten seuraeläimet kuolevat ennen ihmiskumppaneitaan, vaikka eläisivät huomattavasti vanhemmiksi kuin luonnossa asustavat lajitoverinsa. Kenties lemmikin poismeno saa ihmiskumppanin paitsi suremaan menetystä myös olemaan kiitollinen siitä, että lemmikki oli. Muistot jäävät.

Mikä stressaa sinua tällä hetkellä?   Ei mikään.

Eikä! Kirjastot on supertärkeit ja nii mutta täälä meidän lähistöllä haettiin joku aika sitte kirjastoautonkuljettajaa :grin: