Elämän pienemmät ilot

Kävin ostamassa laatikollisen Arnoldsin donitseja :tongue:

Päivät pitenevät, ja olen jo yli kuukauden voinut sanoa: tänä vuonna Uimastadionilla. Toivo keväästä kantaa talven yli.

Tänään vielä töihin ja sitten alkaa loma. Univelkaa on kertynyt viimeisen puolen vuoden aikana sen verran, että taidan keskittyä pelkästään nukkumiseen.

Käytiin aamupuhteina keittiönkaapit läpi pitkästä aikaa kunnolla. Tyhjennettiin kaikki tavarat pois kaapeista ja pohdittiin jokaisen kohdalla tarvitaanko me niitä ja jos halutaan säilyttää jotain, niin minne ne laitetaan. Hämmästyttävän paljon saatiin tavaraa joko pois tai siivottua siistimmin kaappeihin, jolloin käyttökaappeihin tuli ihan valtavasti tilaa. :)

On kai tämäkin ilon aihe, kun sain vihdoin ja viimein kirjoitettua sen hakemuksen, ja lähetin sen. Nyt vain odotellaan jännityksellä, miten käy. :smile:

NOVA-kisakutsu ilmestyi viimein. Ajattelin jo joutuvani käyttämään oivan :grin: ideantynkäni muualle menevään tuotantoon, mutta Novaan taidan sen virtuaaliraketein lähettää ...,joskun saan jutun kirjoitettua ennen määräaikaa.

Kävin tänään hammaslääkärissä, ja vaikka se itsessään ei ollutkaan mukava tapahtuma, en voisi olla tyytyväisempi löytämääni hammaslääkäriin. Yksi paikattava reikä löytyi ja huomattuaan, että kurtistelen kulmiani vihlomisen takia paikkausprosessin alussa, hammaslääkäri lopetti ja ehdotti puudutuspiikkiä. Minä en edes tiennyt, että se on mahdollista (ei ole koskaan aiemmin puudutettu paikkauksen takia), mutta olin kyllä niin iloinen, että suostuin siihen. Pitkäänhän se oli sitten puutunut, mutta hoitoprosessi ei sattunut yhtään. Todennäköisesti puudutuksen tarjoaminen oli myös hammaslääkärin etu, mutta muistelen kauhulla niitä synnyinkotipaikkakunnan hammaslääkärikäyntejä, joissa hammaslääkäriä ei voinut vähempää kiinnostaa sattuiko paikkaus vai ei...

^ Mitä, mua on aina puudutettu, aina. Paikkausta varten, hammaskiven poistossa, koko naama kun visurit leikattiin irti. Vain ja ainoastaan tarkastus onnistuu ilman piikkejä. En tiedä olenko kipuherkempi kuin muut vai kohdalle sattunut vain puudutusta kannattavia lekureita, mutta kukaan ei ole koskaan ehdottanutkaan, että hammasoperaatioista pitäisi selvitä ilman.

^   Sama itsellä, aina hampauden paikkauksen yhteydessä on tarjottu puudutusta ja varsinkin viisaudenhampaiden poistossa siitä on ollut hyötyä. Viisaudenhampaiden kanssa lekuri vielä kysyi puolessa välissä operaatiota, että vaikuttaahan se puudutusaine edelleen.   Luulin, että se on ihan perusasia niiltä ehdottaa puudutusta.

Mä luulen, että viisaudenhampaiden poistossa puudutus on ihan selvä juttu, mutta tosiaan, mulle ei ole koskaan aiemmin edes ehdotettu paikkauksen yhteydessä puudutusta. Olen asiaa myöhemmin pohtiessani tullut siihen tulokseen, että synnyinkotipaikkakuntani hammaslääkäri oli joko sadisti tai sitten sitä ei vaan kiinnostanut (koska tarjolla ei ollut kovin montaa hammaslääkäriä, niin ei häneltä ei asiakkaat loppuneet). Olen saanut kyllä useammankin trauman juuri tuosta hammaslääkäristä, enkä enää yhtään hämmästele lievää hammaslääkäripelkoani. Tosin se tuntuu nyt pienentyneen reilusti tämän positiivisen käyntini seurauksena. :)

Nyt o todella pieni ilo mutta tärkeä.   Ette uskokkaa kuin hyvältä Pepsi Max maistuu 40 km lenkin jälkeen. Samal istuu sohval ja nautiskelee siittä vikasta lasillisesta ihan rauhassa.   Sit tietää et on viel elämänsä kovimmassa kisa kunnos. Nyt voi hyvin mielin lepäillä ja valmistuu olympianäyttöö.

On kiva olla taas UK:ssa hyvinkin pienistä syistä. Kaupasta saa tuttuja tuotteita, joita ei Suomesta saa, kuten yhtä tiettyä kirsikkajugurttia, tonnikalapastaa, halpaa juustokakkua ja mustikkajuomaa, jota tosin just tuli Ärrälle myyntiin (kauhean kovaan hintaan). Muutama suosikkikahvilani on täällä, samoin pari pikaruokaketjua, joita ei ole vielä Suomessa, erityisesti Five Guysin hampurilaiset ja Chipotlen burritot. Ja se yksi sushipaikka, jonka nimeä en ikinä muista. Metrolla tai junalla pääsee joka paikkaan, joten voin lukea matkalla, toisin kuin bussissa Helsingissä (tulee matkapahoinvointia). Viihdyn. :heart:

^   Ne halvat juustokakut on kyllä aivan mahtavia. Ja kun ne on juuri sopivan kokoisia, ettei tule ähky, mutta ei jää kaipaamaan lisääkään. Voi kun niitä saisi täältäkin, nyt alkoi tekemään mieli, kun aloin ajattelemaan niitä.   Se on kyllä jännä juttu, että metrossa pystyy lukemaan kirjaa, mutta bussissa ei. Itsekin nimittäin kärsin matkapahoinvoinnista, enkä millään bussimatkoilla voi keskittyä kuin musiikin kuunteluun ja maisemien katseluun (tai siis yleensä siinä tien lähellä olevien maisemien katseluun, muuten tulee taas huono olo). Lontoon aikoinani sen sijaan luin metrossa kirjan jos toisenkin eikä koskaan tullut paha olo, vaikka metrossa olisi ollut huono ilma, ahdasta tai matka töyssyinen.

[quote=Diara]Ne halvat juustokakut on kyllä aivan mahtavia. Ja kun ne on juuri sopivan kokoisia, ettei tule ähky, mutta ei jää kaipaamaan lisääkään.[/quote]   Ainakin Tescosta ja Sainsbury'siltä saa myös kokonaisia sellaisia, ei pelkkiä paloja. Maksaa jotain kolme puntaa per kakku. Riittää muutamaksikin kerraksi, jos pystyy hiukan hillitsemään itseään. :grin:

[quote="Dyn" post=44128]Ainakin Tescosta ja Sainsbury'siltä saa myös kokonaisia sellaisia, ei pelkkiä paloja.[/quote]   Täytyykin pitää mielessä seuraavalla visiitillä, minä kun aina eksyn ostamaan vain paloja. Ei nekään kalliita ole, mutta tuleehan ne suhteessa kalliimmaksi kuin ostaa koko kakku kerralla.

Sen 1/8 tai 1/6 palan hinta on jotain 1-2 puntaa, kun taas koko kakku on 3-4 puntaa. Joten joo, suosittelen. :wink: Tosin sitä kokonaista ei saa pienimmistä kaupoista, pitää mennä vähän isompaan, ja siinä on rajatumpi makuvalikoima. Itse tykkään siitä ihan maustamattomasta versiosta, mutta joskus ostan paloja, jos on kirsikkahillollista (ainakin M&S:ltä saa sitä).

[quote="Emelie" post=43959]Kävin tänään hammaslääkärissä, ja vaikka se itsessään ei ollutkaan mukava tapahtuma, en voisi olla tyytyväisempi löytämääni hammaslääkäriin. Yksi paikattava reikä löytyi ja huomattuaan, että kurtistelen kulmiani vihlomisen takia paikkausprosessin alussa, hammaslääkäri lopetti ja ehdotti puudutuspiikkiä. Minä en edes tiennyt, että se on mahdollista (ei ole koskaan aiemmin puudutettu paikkauksen takia)[/quote]   Pakko miunkin kommentoida tähän, että miun on pitänyt erikseen nimenomaan kieltää puuduttaminen paikkauksen yhteydessä, kun vihaan sitä puolen pään puutumista. Tosin kokemusta on tasan yhden reiän paikkaamisen verran, ja sekin YTHS:llä, että sinänsä ei kovin laaja otanta...

^ Se on kieltämättä inhottava tunne, se kun naama puutuu. Minulla paikkaus oli onneksi ylähampaassa, joten se pystyttiin puuduttamaan melko paikallisesti. Toista se olisi ollut, jos olisi alaleuan hammasta pitänyt paikata... Mutta puudutuspiikin paikka oli melkoisen kipeä pitkään.   Mutta oman elämän pikku iloihin lukeutuu se, että nyt keksin miten saan itseni näyttämään harteikkaammalta. :cheesy: Vastaus on ostaa miesten huppari. Tykkään käyttää töissä huppareita, ne kun saa tarvittaessa kiinni, jos on kylmä tai voi pitää auki, jos on sellainen semilämmin, muttei kuitenkaan tarkene ottaa poiskaan. Olen pitkään etsinyt uusia huppareita, mutta mitään hienoja ei ole tullut vastaan. Marssin sitten vaateliikkeessä miesten osastolle ja siellähän oli vaikka mitä hienouksia. Ja otti kuinka pienen miesten hupparin tahansa, siinä on silti paljon enemmän hartiatilaa kuin mitä minä pystyn omillani täyttämään. Tuloksena on harteikkaampi minä (vaikka se onkin harhaa). :P

Kestän meiluummin puutumista kuin kipua... molemmat ovat toki ohi pian, mutta kärsimys puudutuksesta tuntuu vähäisemmältä. Ehkä mielipidekysymys. :smile:

[quote="Dyn" post=44371]Kestän meiluummin puutumista kuin kipua... molemmat ovat toki ohi pian, mutta kärsimys puudutuksesta tuntuu vähäisemmältä. Ehkä mielipidekysymys. :smile:[/quote] Joo, luultavasti. :P Miusta se kipu on jotenkin aina ollut siedettävämpää (jos nyt ei mistään juurihoitoakselista puhuta) kuin se puudutuspiikki ja puutuneisuus. Se puudutuspiikin pistos vielä jää miulla yleensä kipeäksi pitkäksi aikaa.

Kuvien skannaaminen kirjastomme uusin laittein ja järjestelmin tuntuu sujuvammalta kuin entisin keinoin. Tai sitten olen vuosien myötä oppinut aiempaa sujuttavammaksi. Niin tai näin, olen tyytyväinen, kun ns. ´kurani` muuttamiseen paperisesta sähköiseksi ei enää kulu tolkuttomasti aikaa.

Lakaisukoneenkuljettaja kävi lakaisemassa pyörätiet puhtaiksi. Pääsin kotiin ilman että hiekka rahisee hampaissa!

Hukkasin lapaset, ja kun kävin H&M:ssä tarkistamassa jäivätkö sinne, joku oli laittanut ne mun sovituskopista pöydälle mistä kivasti keräsin ne. Mummun kutomat lapaset <3 Sain nämä tilaustyönä kun heitin edellisten lapasten toisen parin vahingossa rekkalavalta tielle vuosi sitten, olis ollut katkeraa menettää nääkin.

Ihanaa, piristi tieto siitä että Vael sai lapasensa takaisin. :smile: Lapaset ja muut hanskat unohtuvat niin herkästi minne sattuu, mutta varta vasten saatuja ja tehtyjä ei soisi hukkaavansa, menetys on niin paljon isompi kuin joku Seppälästä tms ostettu halpislapanen.

Saippuakoteloni katosi - se, jonka vuosi, pari sitten noukin eräältä omintakeisen toimijan pitämältä kesäkirpparilta. Se oli niin söpön lohenpunainen ja sopivan pikkuinen ja minihintainen, ja sain sen niin nappaavin tarinoin höystettynä, että halusin ehdottomasti pitää sen tallessa. Tällä viikolla huomasin, että se on kadonnut, jäänyt jompaankumpaan niistä uimahalleista, joissa harjoittelemme. Yhdestä hallista jo kysyin - ei ollut siellä - toisen vuoro tulee viikonloppuna. Varsinainen pulme syntyi kuitenkin siitä, että ... saippuakoteloita ei näköjään enää myydä monessakaan paikassa, ei ainakaan lähikaupassamme tai -kirppiksillämme. Tänään astelin lähitavarataloon, seikkailin siellä inhokkejani, pölynimureita, tutkaillen ja tietokoneisiin päin vilkuillen, haeskellen tietäni kohti pesutarvikeosastoja. Telineistä, jotka esittelivät saunatarvikkeita ja -tekstiilejä, äkkäsin ilokseni nipun pesukintaita. Niitäkin minun on tapana kylvää julkisaunoihin, ja uusia on ollut hankalahkoa löytää. (Käsityömessuilta olen ostanut, mutta aina ei niilläkään juuri tuota tuotetta esitellä.) Nyt tiedän, mistä kintaani saan, jos en viitsi ruveta virkkaamaan niitä itse...) Seikkailin tavaraviidakossa edelleen, väistelin minua kohti kurottuvat superhypertarjousliaanit ja katse opasteita pyyhkien suunnistin kohti haluamaani. Löytyi! Ja valikoimissa oli peräti kolme eriväristä vaihtoehtoa. Noukin mukaani yhden jokaista, ja ylen tyytyväisenä marssin kohti kassaa. Ei tarvinnut edes jonottaa eikä maksaa kukkaroa tyhjäksi. Joskus onnistaa!