Mikä sinua potuttaa nyt?

[quote="Gespenst" post=24247]Azukipaputahna oli hyvää, kunnes rupesi ajattelemaan että "hei, tää on tehty pavuista". Nyt sitten tässä pahaa oloa potiessa. En tiedä onko tämä vain minun ongelma, vai ällöttääkö jotakuta muutakin pavut O.o[/quote]   Muistaakseni Pythagoras varoitteli ihmisiä syömästä papuja. Olet siis samassa joukossa antiikin Kreikan filosofin kanssa :wink:

Sain matikan kokeesta 6-. :blush: Tiesin jo kyllä sitä tehdessäni, että ei tule menemään hyvin. No onneksi tammikuussa voi ymmärtääkseni korottaa sitä uusintakuulustelussa, jos haluaa.

Ruotsin opettaja ei vastaa sähköpostiin. Luulisi nyt hänen kerran vuorokaudessa postinsa tarkastavan, etenkin kun lähdetään Ruotsiin maanantaina ja ihmisillä on takuulla vielä tarkistettavia asioita. Etenkin kun ottaa huomioon tason jolla informaatio on koko ajan kulkenut... :evil:

Uusi sääntö, astuu voimaan tasan nyt ja takautuvasti: Jos kerrostalossa paistaa lettuja/vohveleita, täytyy niitä jakaa koko rapulle. Ainakin minulle. Kuolen näihin käryihin... :huh:

Koulu. :evil: Stressaa ja ärsyttää suunnattomasti, tällä viikolla kolmet kokeet peräkkäin, valinnais aineen vaihto ja yleinen väsymys :huh:

Tietysti opiskelijan on eduksi ammentaa tietoa vähän kerrallaan ja tallentaa se elimelliseen keskusyksikköönsä sen sijaan, että hän juuri ennen kokeita yrittäisi omaksua koko koealueen nopeasti. Mutta kokeisiin valmistautujan on silti työskenneltävä ahkerasti viimeistelläkseen tietovarastonsa sujuvasti käytettäväksi. Uuden asian sisäistäminen on kypsyttelyprosessi. Mietin, mikseivät opettajat ota tätä huomioon koeaikatauluja suunnitellessaan. Tuntuu siltä, että jokainen katederihirmu yhä pitäisi juuri oma ainettaan niin ylimpänä muihin nähden, että hän voi neuvottelematta määrätä kokeen pidettäväksi omaan aikatauluunsa mahdollisimman sopivasti. Pakosta puutteellisesti valmistautunut ja siksi odottamaansa heikomman arvosanan kokeesta saanut opiskelija voi lohduttautua sillä, ettei hän kiireen takia pystynyt parempaan. Todellista merkitystä asialla on silloin, jos tuo heikko arvosana jää kummittelemaan opiskelijan todistukseen, eikä sitä voi myöhemmin korottaa.   Eikö kouluissa voi neuvotella kokeiden ajankohdasta?

Näin yöllä jotain epämääräisen ikäviä unia, ja niistä jäi ikävä masentunut fiilis joka ei ole lähtenyt vieläkään. Tämä pimeys ei auta, tulisi jo lunta...   Ihmisten käytöskin alkoi taas ottaa päähän osuttuani tympeään nettikeskusteluun ja Fergusonin uutisointiin... mikä siinä onkin että mielen osoittaminen sinänsä hyvän asian puolesta johtaa niin usein silmittömään riehumiseen ja väkivaltaan, tulipalojen sysyttämiseen sekä ulkopuolisten omaisuuden ja liiketilojen tuhoamiseen? (Ehkäpä kirjakaupat sentään jäävät pystyyn, kuten brittien mellakoissa joku vuosi sitten.)

Oma tahaton tohelointini hippasen harmittaa:   Olen innokas ohjelma-avustaja. Siis kun töiltäni jää sopivaan kohtaan sopivasti aikaa, vastailen esimerkiksi ns. naamakirjasta löytämiini näyttelijä-, malli- ja avustajahakuilmoituksiin. Tällaisia tiedotteita tupsahtelee tuhtiin tahtiin alan FB-sivuille, joita poikii naamastoon yhä uusia. Yrittäjiä alalla riittää, vaihtelevan ammattilaisia. Hyvä niin kannaltani, saanhan täytettä muutoin keikattomiin kausiini. Viime viikolla taas bongasin muutaman uuden ilmokkeen ja vastasin sopiviksi päättelemiini. Olen sopinut muutaman keikan ja yhden jo tehnytkin. Ilmoittauduin myös kuvaukseen, jonka järjestää minulle entuudestaan pikkuisen tuttu tuotantoyhtiö entuudestaan pikkuisen tuttuun projektiin mutta jonka tuotto luovutetaan nyt hyväntekeväisyyteen, eräälle järjestölle. Tämänkertainen ilmoittautuminen kehotettiin tekemään kyseisen järjestön (eikä siis filmiyhtiön) osoitteeseen. Menettely on toki poikkeuksellista mutta ei soittanut hälytyskellojani. Tänään sain sitten mainitun yhdistyksen toimijalta kummeksuvan sähköpostiviestin: miten olin saanut tiedon kuvauksista, jotka oli tarkoitettu vain yhdistyksen jäsenille eli miten ilmoitus oli päätynyt Facebookiin kävijän kuin kävijän nähtäväksi. Järjestön kuvaus- yms. toimintaan minut toivotettiin tervetulleeksi mutta tosi outo maku jupakkaisesta jäi. Ns. naamakirja on kätevä paikka tämäntyyppiseen ilmoitteluun mutta siinä on riskinsä. Edes tuttu nimi toimijana ei takaa puuhan puhtautta kokonaisuudessaan.   Sattuuhan noita, väärinkäsityksiä, mutta minua kenkuttaa tuntea itseni tällä tavoin hölmöksi ja höynäytetyksi, tyypiksi, joka innoissaan häiritsee asiallisia toimijoita.

Elisalla koko maan kattavia nettiongelmia, joiden ansiosta suurin osa sivuista ei toimi ja loput toimivat nihkeästi.

Aijaa, ilmaskos netti ei toiminut aikaisemmin tänään...  Tosiaankin, tosi ärsyttävää semmoinen. Onneksi korjaantuivat (?) jo.

Matikan kakkoskurssin arvosanaksi ysi.   "Hyvinhän se meni..."   Olkaa hiljaa. Ei se mun tasolle mennyt hyvin. :sad: Ja kun kakkonen oli niin paljon helpompi kuin ykkönen...

[quote="The Big Bad Wolf" post=24757]Matikan kakkoskurssin arvosanaksi ysi.   "Hyvinhän se meni..."   Olkaa hiljaa. Ei se mun tasolle mennyt hyvin. :sad: Ja kun kakkonen oli niin paljon helpompi kuin ykkönen...[/quote]   Matematiikka on siitä inhottava lukioaine, että on mahdollista saada numeroa liian matala arvosana tekemällä kokeessa huolimattomuusvirheitä. (Ja jos kyse ei ollut holimattomuusvirheistä, ysi on tosiaan huono arvosana matematiikasta.)   Yliopistomatematiikka on lukiomatematiikkaa mukavampaa sinä suhteessa, että laskemista on vähemmän ja todistamista enemmän, ja todistustehtävissä ei ole niin helppoa tehdä huolimattomuusvirheitä.

^^Minullakin notkahtivat (pitkän) matikan arvosanat lukiossa ekan kurssin jälkeen. Meni monta kurssia, ennen kuin pääsin jyvälle siitä, miten hyvin niihin kokeisiin oikein kannattaa lukea. Loppupään kurssien hyvät arvosanat onneksi riittivät siihen, että päättötodistukseen tuli ihan kelpo numero.     [quote="punnort" post=24758](Ja jos kyse ei ollut holimattomuusvirheistä, ysi on tosiaan huono arvosana matematiikasta.)[/quote] Tämä taas on ilkeä ja tökerö kommentti, joka ei ota lainkaan huomioon sitä, että ihmisillä on eri vahvuusalueet. Hyh. (Ei sillä, että Sudenkaan kommentti ysin huonoudesta olisi kiva niille, jotka yrittävät tosissaan ja eivät vain onnistu. Jotain suhteellisuudentajua ja toisten huomioon ottamista nyt. Jos matikka olisi kaikille helppoa, ne kokeet olisivat vielä monin verroin vaikeampia.)

Omasta puolesta voin sanoa, että potutuksen aiheen nimenomaan oli se, etten yltänyt siihen parhaaseen, mihin pystyisin. Ei mitään tarkoitusta loukata niitä, joiden lahjakkuus sijoittuu johonkin toiseen suuntaan. :wink: On mullakin ongelmia esim reaalien kanssa, kun muisti ei toimi hyvin näissä asioissa.

^ Tuollainen vaikutelma mullekin Suden viestistä tuli. Kyllä musta on ihan ok harmitella sitä, jos ei omat odotukset/pyrkimykset täyttyneet, vaikka sama arvosana olisi jollekulle toiselle ollut erinomainen suoritus.   Mullakin btw tippuivat matikan ja kielten arvosanat lukioon siirryttyäni. Olihan se aluksi jonkinlainen shokki, kun oli tottunut parempia saamaan.   Arvostelun suhteen tuntuisi muuten olevan lukioissakin eroja. Mä menin lähikaupungissa sijaitsevaan lukioon ja siellä kokeista saadut arvosanat vastasivat aika tarkkaan sitä, mitä ylppäreistäkin sitten tuli. Mutta kotipaikkakunnallani sijaitsevasta lukiosta monen arvosanat säilyivät samoina kuin mitä he peruskoulussa saivat, mutta sitten ylppäreissä ne tippuivat numeron tai pari.

[quote="Rinja" post=24760] Tämä taas on ilkeä ja tökerö kommentti, joka ei ota lainkaan huomioon sitä, että ihmisillä on eri vahvuusalueet. Hyh.)[/quote]   Tämä kommentti puolestaan edustaa yhteiskuntaamme kummasti juurtunutta asennetta, että kaikista muista taidoista saa olla ylpeä, mutta matemaattista osaamista pitää häpeillä. Olen varma, että et olisi reagoinut yhtä vahvasti, jos kyse olisi ollut jonkun muun asian kuin matematiikan osaamisesta.

[quote="The Big Bad Wolf"]Omasta puolesta voin sanoa, että potutuksen aiheen nimenomaan oli se, etten yltänyt siihen parhaaseen, mihin pystyisin. Ei mitään tarkoitusta loukata niitä, joiden lahjakkuus sijoittuu johonkin toiseen suuntaan.[/quote]   Ymmärsin tämän. Koin vain, että pitää nyt sinunkin sanomisesi jollain tapaa huomioida tasapuolisuuden nimissä, kun kerran punnortillekin koin tarpeelliseksi ärähtää. Mielestäni on täysin ok valittaa arvosanoista, jotka eivät yllä omalle tasolle, mutta olisi ehkä kohteliasta olla erittelemättä, kuinka huonoja ne arvosanat lopulta olivat, etenkin jos ne eivät oikeasti olleet [i]huonoja[/i]. Sellaista yleistä toisten huomioimista ajoin takaa.     [quote="punnort" post=24764]Tämä kommentti puolestaan edustaa yhteiskuntaamme kummasti juurtunutta asennetta, että kaikista muista taidoista saa olla ylpeä, mutta matemaattista osaamista pitää häpeillä. Olen varma, että et olisi reagoinut yhtä vahvasti, jos kyse olisi ollut jonkun muun asian kuin matematiikan osaamisesta.[/quote]   Olet varma, vai? Minä taas voin kertoa, että olisin reagoinut yhtä vahvasti vaikka kyseessä olisi ollut mikä tahansa kouluaine. Olin itsekin matematiikassa keskimääräistä parempi, ja olen siitä kyllä ollut ylpeä, eritoten kun kuulin koko lukioajan eräältä opettajalta sitä viestiä, ettei tytöillä vaan ole matemaattisia kykyjä siinä määrin kuin pojilla. Sen sijaan en olisi reagoinut noin vahvasti sanomisiisi, jos olisit ilmaissut asiasi edes hitusen diplomaattisemmin.

Nyt voinkin tulla kertomaan että itseäni potuttaa kovasti se, että loistavasti alkanut jakso lähti jo ekan päivän puolivälissä kulkemaan alamäkeen. Alkoi ahdistaa enkä ole täysin varma miksi ja se sitten vain paheni ja paheni enkä selvinnyt ruokailusta enää takaisin tunnille. Jäin rappusissa muista jälkeen koska no ensinnäkin ahdisti ja melu ahdisti lisää ja toisekseen en päässyt niin nopeasti kuin ne joiden tahdissa olisin halunnut pysyä koska ahdisti, jo ruokalassa sitä ennen meinasi kävelytahti itse asiassa jäätyä täysin mutta jollain tahdonvoiman puuskalla sain itseni kävelemään eteenpäin. Jäin sitten pysähdyksiin ehkä 10-20 metrin päähän luokasta haukkomaan henkeäni (välissä oli kätevästi ovi niin edellä kulkevat eivät kuulleet ja sitten ne olivatkin jo luokassa) ja päädyin sitten vain siihen että voisi olla hyvä vain antaa itseni itkeä. Menin sitten kliseisesti vessaan itkemään, sain tosin itseni kasaan 10-20 minuutissa mutten tarpeeksi kasaan että olisin kehdannut vain pokkana kävellä tunnille edes siinä kohden kun en enää näyttänyt itkeneeltä. Kaiken lisäksi kyseisen kurssin opettaja on yksi suosikkiopettajistani ja olin odottanut innolla hänen kurssilleen pääsyä.   Menin sitten vain tunnin jälkeen hakemaan kamani sieltä ja lähdin seuraavalle tunnille. Hiukan häiritsee myös että lasken kaksi kurssilla olevaa ihan selvästi kavereikseni enkä puolitutuiksi, ja kumpikaan ei laittanut viestiä kysyäkseen että minne hävisin ja olenko kunnossa (kuitenkin tosiaan istuin tunnilla toisen vieressä ja olin syömässä samaan aikaan heidän kanssaan, tosin siinä oli kyllä iso kasa muitakin ihmisiä). Toisaalta taas tajuan kyllä että ei olla niin hirveän läheisiä ja kumpikaan ei ole sitä tyyppiä joka hössöttäisi muiden takia, mutta olisi kiva jos niitä kiinnostaisi. Toisaalta taas olen oppinut että minulla on koulussa ainakin yksi kaveri jota kiinnostaa ainakin joissain määrin, mikä lämmittää kyllä mieltä. Ja onneksi seuraavan (eli viimeisen) oppitunnin kanssa ei ollut mitään ongelmia. Kaipa sitä pitäisi vain olla kiitollinen että olen tarpeeksi hyvässä kunnossa ylipäätään käymään koulua.

[quote="Ageha" post=24769]Hiukan häiritsee myös että lasken kaksi kurssilla olevaa ihan selvästi kavereikseni enkä puolitutuiksi, ja kumpikaan ei laittanut viestiä kysyäkseen että minne hävisin ja olenko kunnossa (kuitenkin tosiaan istuin tunnilla toisen vieressä ja olin syömässä samaan aikaan heidän kanssaan, tosin siinä oli kyllä iso kasa muitakin ihmisiä). [/quote]   Tämä on niin ärsyttävää. Koko opiskeluajan olen pitänyt näitä kahta luokallani olevaa tyttöä kavereinani. He asuvat samassa solussa, mikä lähentää heitä paljon, mutta jättää minut aika ulkopuoliseksi. Aika harvoin heille tulee pyytää minua mukaan leffaan tai muuten ulos, vaikka tietävät, että minä lähden aina mielelläni mukaan. Ymmärrän, että on helppoa sopia keskenään asioista, mutta ei se tekstarin laitto ole niin hankalaa.   Olen tässä pikkuhiljaa alkanut epäillä, ovatko he oikeasti minun kavereita vai käyttävätkö he vaan minua hyväksi silloin kuin tarvitsevat (eli kun eivät osaa/jaksa tehdä läksyjä, toinen heistä ei tule kouluun joten jos minua ei olisi he joutuisivat olemaan yksin jne.) Eilen minulla oli vain 2 tuntia koulua ja päätin aamulla, etten nyt tämän kerran jaksa sinne mennä. Kumpikaan ei laittanut tekstaria, missä olen. Ei kiinnostanut pätkääkään, olenko kipeä tai onko jotain sattunut. On siinä minullakin kaverit.   Yritän nyt itse tässä opetella ottamaan heihin etäisyyttä. En mene heidän viereen tunneilla istumaan, kun minulla on muitakin kavereita. En kysele kuulumisia enkä varmasti tarjoa heille apua koulutehtävissä, joita he eivät jaksa tehdä. Vaatii vähän opettelua, koska yleensä autan mielelläni jos vain pystyn ja tuntuu ikävältä sanoa, että en halua auttaa. Mutta en minä kyllä jaksa sitä heidän hyväksikäyttöäkään, olen heidän ystävänsä vain silloin kun se heille sopii.   Todennäköisesti en tule pitämään heihin mitään yhteyttä, kun koulu loppuu.

Ageha ja Diara, voin lohduttaa sen verran, etten itsekään ole pitänyt mitään yhteyttä oikein kehenkään lukiokaveriini (tai niin sanottuun kaveriini) enää koulun päättymisen jälkeen. Yksi ystävä sieltä jäi, muut ovat vähitellen alkaneet poistaa mua fb-tutuistakin. Sosiaalinen suosio on jännä juttu, eikä sen tulemisia tai menemisiä oikein pysty järjellä selittämään. Ja se, että muut eivät välitä, on myös ihan yhtä yleistä. Olen joskus miettinyt, miten kävisi, jos saisin pahan allergiakohtauksen ollessani yksin syömässä jossain. Tulisiko kukaan avuksi? Tuttu, saati sitten tuntematon? Vaikea tietää. Ja kyllä, rinnastan nämä tapaukset 'joku menee yksin itkemään vessaan' ihan samaan kategoriaan kuin fyysisemmätkin avuntarpeet.

Ei minullakaan jäänyt lukiosta kuin yksi kaveri, hänen kanssaan pidetään tiiviisti yhteyttä edelleen, vaikka lukioajoista on jo kohta se 6 vuotta. Muita kavereita sieltä ei jäänyt, toisaalta koulukiusattuna ei minulla montaa kaveria ollutkaan.   Jotenkin olen aina ajatellut, että näin opiskeluaikoina saadaan niitä kavereita, joiden kanssa ollaan suunnilleen loppuelämä yhteydessä (naivia ehkä ajatella näin). Noiden kahden kanssa olen ollut hyvin läheisissä väleissä 3 vuotta ja olen kertonut heille todella arkoja asioita itsestäni. Olen siis todella pitänyt heitä kavereinani. Vaan en enää, kun tosiaan heitä ei koskaan kiinnosta minun elämä eivätkä he muista olemassaoloani kuin silloin kun se heille sopii. Ikävää tässä on myös se, että kun koulukavereista 95% on poikia (satun olemaan miesvoittoisella alalla), niin näiden muutamien tyttöjen seuran tärkeys vaan korostuu. Ei pojille voi kuitenkaan ihan kaikesta puhua, vaikka miten hyviä kavereita olisivatkin.   Opiskeluaika alkaa olemaan kohta ohi ja taas minulle on jäämässä yksi tai kaksi kaveria, joiden kanssa haluan pitää yhteyttä vielä ensi keväänkin jälkeen. On sen lisäksi kuitenkin se porukka, jonka kanssa tavataan toivottavasti kerran vuodessa saunailloissa. Jotenkin minusta on surullista, että niistä vähistä kavereista, joita minulla on ollut, jää vielä pari pois. Toisaalta tiedänpähän ainakin heistä, että he ovat todellisia ystäviä. Ei se määrä vaan laatu.

"Siivottiin viime viikonloppuna kaappeja. Kävin läpi vaatekaappisi ja vein UFFille jotain vanhoja alusvaatteita mitä et ole käyttänyt." .. No hyvä tietää. :neutral:

Otan osaa Hiistu, ei noin pitäisi voida käydä. Toivottavasti eivät olleet mitään lempivaatekappaleita.   Mua potuttaa se, että mun unet haihtuu niin nopeasti päästä. Nytkin mielessä on enää pari yksityiskohtaa: että Srebreniča on hillittömän iso mutta matala joki Skotlannin pohjoisosassa, joka ylitetään liitovarjoilla, koska sen pohjassa on pommeja. Mutten enää muista miksi me oltiin siellä ja minne me oltiin menossa.

No, ystävistä... Vaikka nuoruusaikoina saadaan usein suuri osa loppuelämän ystävistä, niin kyllä niitä ystäviä voi elämään myöhemminkin tulla. Eli ei kannata lannistua. Peruskoulun/lukion aikaiset kaverit jäävät usein pois elämästä, mutta eivät toki läheskään aina. Mutta tärkeiden kavereiden kanssa kannattaa yrittää puhua jos itsellä on kurja olo. Joskus se voi auttaa ystävyyttä jatkumaan. Jos ystävyys ei tunnu toimivan eikä asioista puhuminen auta, niin sitten ystävyydessä on häikkää.   Oma tämän päivän potutus kuuluisi normaalisti ilonaiheiden puolelle, eli taas on aika kun joka paikassa on joulutoreja. Tykkään kierrellä niissä joulun alla, tosin Wanhan joulumyyjäiset ovat kai siirtyneet jonnekin. Usein katselen hunajaa ja kivoja käyttötavaroita jotka piristävät arkea, ostan jotain joululahjoiksi ja juon glögiä paikan päällä. Mutta mutta... Nyt ei ole varaa mihinkään, onneksi se glögi saattaa sentään irrota jos menen kuitenkin katselemaan. Tänä vuonna ei tule veronpalautustakaan.   On kyllä ihan kukkua ettei raha koskaan toisi onnea, itsellä olisi ainakin onnellisempi olo jos sitä olisi vähän enemmän. :angry:     [quote="Iivari" post=24879] Mua potuttaa se, että mun unet haihtuu niin nopeasti päästä.[/quote]   Kokeile kirjoittaa niitä ylös. Vaikka paperille ei ensin saisi kuin muutaman mielikuvan, niin sen pitäisi kuitenkin auttaa unien muistamisessa aika piankin.

No, ala-asteella sanottiin, että kyllä sitten yläasteella saa kavereita. Yläasteella sanottiin, että kyllä sitten lukiossa. Lukiossa osasin jo olla elättelemättä toivoa, että yliopisto olisi sen parempi paikka.   Toki todettakoon, että koska lukiosta jäi yksi (1) ystävä ja yliopistosta on jäämässä kuitenkin vähän enempi, kehitys on ollut noususuhteista. Silti suurin osa ihmisistä, joita voin nimittää kavereikseni tai ystävikseni, ei ole peräisin mistään kouluasteelta lainkaan, tai muutenkaan mistään kovin selvästä yhteisestä nimittäjästä.   Ei mulla koskaan ole ollut mitään kiinteää tiettyä kaveriporukkaa, joten nykyäänkin kun kutsuu tyyppejä meille bileisiin, seurakunta voi olla aika sekalainen sisältäen (enemmän tai vähemmän aktiivisia) risinglaisia, mun työ- ja opiskelukavereita, Iivarin vanhoja opiskelukavereita (ja näiden puolisoita ja ex-puolisoita), joista on tullut mulle ehkä lähempiä ystäviä kuin Iivarille itselleen.