Mikä sinua potuttaa nyt?

Olen tehnyt osa-aikatyötä kaupallisella ja asiakaspalvelualalla siitä lähtien, kun olen töitä voinut tehdä, raasti sanottuna yli 20 vuotta ja vielä jokunen vuosi sitten töitä oli vakituisesti, vaikka ei koskaan täyttä päivää - ja sitten työpaikka lähti alta kylmästi. Sain uusia töitä lopulta parin, kolmen päivän viikkosopimuksella -  JA NYT Vaikka muutaman viime vuoden aikana työkkärille on riittänyt, että osa-aikainen työntekijä hakee yhtä paikkaa kolmen kuukauden aikana, uusi lainsäädäntö velvoittaa hakemaan kolme paikkaa kolmen kuukauden aikana, että ansiosidonnainen tuki säilyy. Ja nyt olen sellaisessa p***a montussa, että en tiedä mitä tekisin, koska paikkoja mitä voisin hakea oman elämäntilanteeni johdosta ei vain ole tähän kriteeriin. Jopa oma työvoimavirkailijani totesi, että vuoden alussa vaihtunut säädäntö ei tee mitään muuta kuin kiusaa osa-aika työläisille ja oli todella pahoillaan tilanteesta.   En pidä itseäni laiskana ihmisenä, vanhempani opettivat minut siihen, että töitä pitää tehdä, jotta pystyy elämään. Ikävä kyllä opiskeluaikoinani taisin valita väärän alan, enhän tuolloin teininä osannutkaan kuvitella miten oma alani kasvaa eri suuntiin - tai sitten olisi valmistumisen jälkeen pitänyt älytä lähteä heti kouluttaumaan korkeammille tutkinnoille... Olisipa joku vain kertonut silloin, että sinulla voi olla 15 vuoden kokemus erikoiskaupan alalta - eikä se merkitse p**k*****n silloin kuin jäät systeemin ulkopuolelle. Minä tiedän, että olen hyvä työssäni, mutta minua ei enää tarvita, koska takanani on vähintään 100 nuorempaa, joita voi palkata pienemmällä palkalla ja joita voi vielä uunottaa hyvillä mielin työpaikoilla tyyliin, että jos perusjuttujen tekeminen meneekin yliajalle, että sitä ei merkata mihinkään ylos vaan teet ne ajat "ilmaista työtä", koska aina on tehty näin tässä talossa... Olen itse oppinut tämän kokemuksella; ilmaista työtä en tee!  Gösta Sundqvistia lainaten, "Elina mitä mä teen?"