Hopea

Annoin kirjalle kaksi tähteä, ja sekin tuntuu anteliaalta. Kaupunki joksi tulimme on ensimmäinen lukemani N. K. Jemisinin teos, ja hyvin todennäköisesti myös viimeinen.

Jo alussa käy selväksi, että kyseessä ei oikeastaan ole romaani, vaan pamfletti, joka on puettu fiktion muotoon ilman erityistä hienovaraisuutta. Tarina jää toissijaiseksi, kun kirjailija alleviivaa viestiään kerta toisensa jälkeen. Vaikutelmaa ei helpota sekään, että H. P. Lovecraft on ollut kuolleena jo lähes 90 vuotta, hänen suuntaansa esitetty kritiikki tuntuu tässä yhteydessä enemmän yksipuoliselta nälvimiseltä kuin miltään, mikä oikeasti rikastaisi teosta.

Hahmot ovat kirjan suurin heikkous. Valkoiset hahmot ovat poikkeuksetta rasisteja, mutta ongelma ei rajoitu siihen, myöskään muut hahmot eivät kehity kliseitä pidemmälle. He tuntuvat edustavan taustaryhmiään karikatyyrimaisesti enemmän kuin olevan uskottavia ihmisiä, mikä tekee heihin samaistumisesta käytännössä mahdotonta.

Lukukokemus on raskas ja turhauttava. Sen sijaan että kirja herättäisi ajatuksia, se lähinnä toistaa itseään ja alleviivaa sanomaansa tavalla, joka syö uskottavuuden koko teokselta.

Idea kaupungeista avatareina on mielenkiintoinen, ja olen oikeasti pahoillani, ettei sitä hyödynnetty kunnolla.