Gulliverin retket
Alkuteos ilmestynyt 1726.
1. laitos: Gulliverin matkustukset tuntemattomissa maissa, I–II. G. W. Edlund, 1876. Ruotsista suomentanut P. Wäyrynen.
2. laitos: Gulliverin retket ja seikkailut kääpiöiden ja jättiläisten maassa: Nuorisolle uudestaan kerrotut. WSOY, 1898. Kirjoittanut Ferdinand Goebel. Suomentanut Sohvi Reijonen. Joutohetkinä 6.
3. laitos: Gulliverin matkat kaukaisilla mailla. Otava, 1904. Suomentanut Samuli Suomalainen. Nuorten kirjoja 7.
4. laitos: Kirjoittanut Toini Zidbäck. 1) Gulliverin matka peukaloisten maahan. WSOY, 1920. Satupirtti 30. 2) Gulliverin matka jättiläisten maahan. WSOY, 1921. Satupirtti 33.
5. laitos: 1) Gulliverin matka kääpiöitten luo. Otava, 1923. Suomentanut Annikki Setälä. Mailta ja meriltä 5. 2) Gulliverin matka jättiläisten maahan. Otava, 1924. Suomentanut Annikki Setälä. Mailta ja meriltä 6.
6. laitos: Gulliverin retket. Kansanvalta, 1926. Suomentanut sekä johdannolla ja selityksillä varustanut J. Hollo.
7. laitos: Gulliverin matkat. Karisto, 1932. Lapsille sovittanut Sarita L. Ricardo. Suomentanut Alpo Kupiainen. Kariston nuorisonkirjoja 101.
8. laitos: Gulliverin retket. 1938. Kirjoitettu kyrillisin kirjaimin.
9. laitos: Gulliverin matkat kääpiöiden ja jättiläisten luo Otava, 1947. (3. korjattu painos). Suomentanut Annikki Setälä.
10. laitos: Gulliverin retket. Tammi, 1953. Suomentanut sekä johdannolla ja selityksillä varustanut J. A. Hollo. Elävä maailmankirjallisuus 2. 4. painos: Tammi, 1999. Klassikkopokkarit.
11. laitos: Gulliverin retket. Kirjalito, 1979. Suomeksi kertonut Laila Niukkanen.
12. laitos: Gulliverin retki Lilliputtien maahan. Mestarikustannus, 1979. Kertonut Ingrid Emond. Suomentanut Meri Stark. Julk. Kirjakerho lasten kirjapaketti. Sidottu.
13. laitos: Gulliverin matkat. WSOY, 1983. Suomentanut ja selityksillä varustanut J. A. Hollo. Esipuhe Paula Pesonen. Suuri lukukirjasto 5.
Satukirjoistakin tutut Gulliverin matkakertomukset ovat alkuperäisessä muodossaan kaikkea muuta kuin lastenkirjallisuutta; ne ovat terävää satiiria politiikasta, uskonnosta ja ihmisluonnosta, sen omahyväisyydestä ja suuruudenhulluudesta.
Kirja sisältää neljä kiehtovaa kertomusta Kapteeni Lemuel Gulliverin merimatkoista ja haaksirikoista eriskummallisiin maihin. Tunnetuimpia retkistä ovat kaksi ensimmäistä, matkat Lilliputiin kääpiöiden maahan, ja Brobdingnagiin, jättiläisten maahan.
Irlantilainen pappi, poliitikko ja kirjailija Jonathan Swift (1667–1745) kirjoitti Gulliverin retket jo 1720-luvulla, mutta sen tarkkanäköinen pilkka on edelleen purevaa, ja teos on yhä vieläkin ehtymätön kulttuuristen viittausten lähde.
Käyttäjät lukeneet myös
Jonathan Swift
Jonathan Swift (1667–1745) oli englantilais-irlantilainen kirjailija. Swift on eräs englanninkielisen kirjallisuuden ensimmäisistä ja merkittävimmistä satiirikoista.
Swift opiskeli Dublinin Trinity Collegessa. Vuonna 1694 Swift vihittiin anglikaanisen kirkon papiksi. Vuonna 1699 Swift muutti Englantiin, jossa oli asunut jo aiemminkin.
Swift sai julkisuutta kirjoituksillaan ja oli 1700-luvun alkuvuosina Lontoon poliittisen ja kirjallisen elämän merkkihenkilöitä. Kirjoituksissaan hän taisteli järjen puolesta aikansa poliittisia, uskonnollisia ja kirjallisia typeryyksiä vastaan. Erityisesti Swift esiintyi Irlannin puolestapuhujana. Swift piti itseään juuriltaan englantilaisena, joka vain onnettomuudekseen oli sattunut syntymään Irlantiin. Häntä kuitenkin kuohutti nähdä, kuinka Englanti sorti irlantilaisia ja otti maasta irti kaiken mahdollisen taloudellisen hyödyn.
Swift palasi Irlantiin 1713. Hän toimi St. Patrickin tuomiokirkon rovastina vuoteen 1742. Swift kirjoitti vielä monia kiihkeitä kirjoituksia Irlannin asioista. Hän oli irlantilaisten ihailema, mutta sanoi vihaavansa koko seutua.
Kirja-arvioita
Luin Jonathan Swiftin klassisen satiirisen utopian vuoden 1957 suomennoksena, jonka kieli oli ihastuttavaa ja loi menneen ajan tunnelmaa. Yllätyin lukiessani, että tässä kokoonpanossa oli Gulliverin retkistä vasta kaksi ensmmäistä, eli matkan lilliputtien ja jättiläisten luo. Teos on kaukaisesta kirjoittamisajankohdastaan huolimatta hyvin helppo ja nopealukuinen, vaikka lastenkirjaksi tätä en laskisikaan. Swift nimittäin näpäyttää aikalaista ihmistä hyvinkin tuoreella tavalla (mm. aseiden järjettömyydestä).
Maailman kenties kuuluisin, mutta usein lasten saduksi luultu satiiriteos, jonka kriittisyys ja ironia lähti kuitenkin lentoon vasta loppua kohti. Onkin sääli, etteivät teoksen lopun lennokkaat fantasiaelementit, kuten lentävät saaret ole niin tunnettuja kuin alun lilliputtikansa! Monin paikoin teksti oli suoraan sanottuna varsin pitkästyttävää, valistuksen tapaan tasaista ja ilmeetöntä. Erityisesti loppua kohti sama lähtemisen, käännekohdan, sopeutumisen ja kotiinpaluun kaava tuntui jo turhan hyvin ulkoa opitulta, ja keskustelureferaattien sijaan olisin mieluusti lukenut aitoa dialogia. Matkustelun tuntua oli kuitenkin mukavasti ja Lemuel Gulliver on avomielisyydessään mukava hahmo. Loppuratkaisussa oli jotain surullisen todellista. (Tuppasi muuten huvittamaan, että Gulliver purjehti puoleentusinaan outoon mielikuvitusvaltakuntaan JA Japaniin... Mitä tämä kertookaan japanilaisista? :D) Luin 10. laitoksen.