Jonathan Swift (1667–1745) oli englantilais-irlantilainen kirjailija. Swift on eräs englanninkielisen kirjallisuuden ensimmäisistä ja merkittävimmistä satiirikoista.
Swift opiskeli Dublinin Trinity Collegessa. Vuonna 1694 Swift vihittiin anglikaanisen kirkon papiksi. Vuonna 1699 Swift muutti Englantiin, jossa oli asunut jo aiemminkin.
Swift sai julkisuutta kirjoituksillaan ja oli 1700-luvun alkuvuosina Lontoon poliittisen ja kirjallisen elämän merkkihenkilöitä. Kirjoituksissaan hän taisteli järjen puolesta aikansa poliittisia, uskonnollisia ja kirjallisia typeryyksiä vastaan. Erityisesti Swift esiintyi Irlannin puolestapuhujana. Swift piti itseään juuriltaan englantilaisena, joka vain onnettomuudekseen oli sattunut syntymään Irlantiin. Häntä kuitenkin kuohutti nähdä, kuinka Englanti sorti irlantilaisia ja otti maasta irti kaiken mahdollisen taloudellisen hyödyn.
Swift palasi Irlantiin 1713. Hän toimi St. Patrickin tuomiokirkon rovastina vuoteen 1742. Swift kirjoitti vielä monia kiihkeitä kirjoituksia Irlannin asioista. Hän oli irlantilaisten ihailema, mutta sanoi vihaavansa koko seutua.
”Olen aina vihannut kaikkia kansakuntia, ammatteja ja yhteisöjä ja olen rakastanut ainoastaan yksilöitä”, kirjoitti Swift 1725 Alexander Popelle. ”Mutta ennen kaikkea vihaan ja inhoan sitä eläintä, jota sanotaan ihmiseksi. – – Olen kerännyt aineksia tutkimukseen, jossa todistan vääräksi nimityksen 'järjellinen eläin' ja osoitan että tulee sanoa vain 'eläin, joka voisi olla järjellinen'”. Swift kärsi terveysongelmista, mahdollisesti Alzheimerin tai Ménièren taudista. Moni aikalainen piti Swiftiä tämän elämän loppupuolella mielenvikaisena. Jonathan Swift kuoli 1745.
Gulliverin matkat (1726) on neljään osaan jaettu satiiri merimiehen haaksirikoista kummallisiin maihin. Tunnetuimmat ovat kaksi ensimmäistä osaa, joista ensimmäisessä Gulliver joutuu kääpiöihmisten asuttamalle Lilliputin saarelle ja toisessa jättiläisten maahan. Gulliverin kolmannen matkan kuvaus kertoo, kuinka valistuksen aikakaudella elänyt Swift halveksi aikansa tiedettä. Erityisesti matemaatikot ja luonnontieteilijät saavat kyytiä. Swift niputtaa nykyaikaisen tieteen kannattajat yhteen erilaisten näennäisoppineiden ja salatieteilijöiden kanssa. Neljännessä osassa Swiftin ihmisviha näkyy ihmisten kuvaamisena kuvottaviksi yahoo-olennoiksi.
Kuuluisin Swiftin pamfleteista on ”Vaatimaton ehdotus: joka estäisi
Irlannin lapsia olemasta taakaksi vanhemmilleen tai maalleen” (1729).
Siinä köyhät panevat lapsensa lihoiksi ja myyvät ne varakkaammille
ruoaksi. Tässä kaupassa kaikki hyötyvät eikä kukaan häviä. Lasten
syöminen on johdonmukainen laajennus Englannin Irlanti-politiikasta.
Kuva: Charles Jervas, Jonathan Swift, 1718.
