Puolituisen kivi
Alkuteos ilmestynyt 1990. Suomentanut Mika Renvall. Kannen kuva: Jeff Easley. 3. painos 1999. Nidottu.
Salamurhaaja Artemis Entreri raahaa sieppaamansa Regis puolituisen etelään Calimportista ja luovuttaa hänet kostonhimoiselle Pasha Pookille. Jos Pook pystyy taivuttamaan maagisen pantterin, Guenhwyvarin tahtoonsa, odottaa Regisiä todellinen kissa ja hiiri -leikki... ja varma kuolema.
Drizzt Do'Urden kätkee kasvonsa lumotun naamion taa ja kiiruhtaa barbaari Wulfgarin kanssa näppäräsormisen ystävänsä avuksi. Juuri kun Entrerin ansa laukeaa, saavat he yllättävän liittolaisen. Mutta selviääkö Regis hengissä?
Jäätuulen laakson kumppanukset taistelevat pahamaineisen Miekkarannikon merirosvoja vastaan, uhmaavat Calimshanin autiomaita ja taistelevat toisten maailmojen hirmuja vastaan pelastaakseen ystävänsä... ja itsensä.
Puolituisen kivi on R. A. Salvatoren kiehtova päätösosa Jäätuulen laakso -trilogiaan. Se perustuu FORGOTTEN REALMS -fantasiamaailmaan.
Käyttäjät lukeneet myös
R. A. Salvatore
Robert ”Bob” Salvatore syntyi Massachusettsissa Yhdysvalloissa vuonna 1959. Salvatoren rakkaus fantasiakirjoihin alkoi hänen toisena yliopistovuonnaan, kun hän sai J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -kirjan joululahjaksi. Heti tämän jälkeen Salvatore vaihtoi pääainetta informaatiotekniikasta tiedotusoppiin ja suoritti kandidaatin arvon tiedotusopissa Fitchburgin yliopistossa vuonna 1981. Tämän jälkeen hän jatkoi vielä kandidaatin tutkintoon englannin kielessä.
Jäätuulen laakso -trilogia
Salvatoren ensimmäinen Drizztin seikkailuista kertova sarja.
Jäätuulen laakso -trilogia sisältää 3 kirjaa — sarja on kokonaan valmis.
Pääsarja Drizztin legenda
Kirja-arviot ja kommentit
Minunkin mielestäni Puolituisen kivi on ehdottomasti paras Jäätuulen laaksosta. Todella hauska ja vauhdikas. Erityisesti tässä teoksessa on paljon kekseliäitä sutkautuksia ja tilanteenasetteluja, joista nautin. Pienenä miinuksena Drizztin drow-taustan jatkuva selittäminen. Kun on kyseessä trilogian VIIMEINEN osa ja Drizztin legendan 6. kirja, on mielestäni turhauttavaa lukea jatkuvasti yksityiskohtaista selitystä Drizztin silmien herkkyyttä auringonvalolle jne. Tämä on ollut Salvatoren ongelma jo aiemmissakin kirjoissa.
Ehdottomasti Jäätuulen laakson paras osa. Salamurhaaja käy välillä raivostuttavankin nokkelaksi ja takaa-ajo Regiksen pelastamikseksi on viihdyttävä. Ainakin minut tempasi mukaan ja piti otteesaan. Tästä trilogiasta ensimmäinen osa toimii itsenäisenäkin kirjana kun taas 2&3 on selkeää jatkumoa toisilleen ja kuluu lukea järjestyksessä mutta ei välttämättä kaipaa ykköstä alle. Muille 3/5 tässä sarjassa mutta päätösosalle 3,5/5.