R. A. Salvatore
Robert ”Bob” Salvatore syntyi Massachusettsissa Yhdysvalloissa vuonna 1959. Salvatoren rakkaus fantasiakirjoihin alkoi hänen toisena yliopistovuonnaan, kun hän sai J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -kirjan joululahjaksi. Heti tämän jälkeen Salvatore vaihtoi pääainetta informaatiotekniikasta tiedotusoppiin ja suoritti kandidaatin arvon tiedotusopissa Fitchburgin yliopistossa vuonna 1981. Tämän jälkeen hän jatkoi vielä kandidaatin tutkintoon englannin kielessä.
Lue lisää ...
Salvatore alkoi kirjoittaa vakavasti vuonna 1982. Hänellä oli useita ammatteja, mutta vuonna 1990 hän paneutui pysyvästi kirjoittamiseen. Salvatoren ensimmäiset romaanit olivat Forgotten Realms -sarjaan kuuluvat trilogiat Jäätuulen laakso ja Musta haltia. Salvatoren kirjoja on myyty maailmanlaajuisesti yli 35 miljoonaa kappaletta. Salvatore ja hänen vaimonsa Diane asuvat Massachusettsissa ja heillä on kolme lasta. Hänen harrastuksiinsa kuuluvat erilaiset pelit ja urheilulajit sekä musiikki, etenkin Mozart.
R.A Salvatore on yhdysvaltalainen fantasiakirjailija, joka tunnetaan parhaiten Forgotten Realms - kirjoistaan. Tunnetuimpia Forgotten Realms - sarjan kirjoista ovat luultavasti Drizztistä kertovat trilogiat, kuten Jäätuulen laakso - trilogia, joka oli myös R.A Salvatoren ensimmäinen julkaistu sarja. Viimeisin Salvatorelta suomennettu teos on Ikikesän viimeinen osa Viimeisellä kynnyksellä, ja lokakuussa pitäisi ilmestyä uuden Maailmanjako - sarjan aloittava Kumppanukset.
Salvatore oli esikuvani kirjoittamiseni alkuvaiheessa ja edelleenkin kunnioitan hänen taistelukuvauksiaan.
Itse tosin pidän enemmän R.A Salvatoren vanhemmasta tuotannosta. En tiedä ovatko nämä uudet kirjat nyt muka yhtään huonompia vai olenko minä vain kasvanut niistä ohi. :D Ainakaan en alkuinnostukseni jälkeen hirveästi lämmennyt Dahlialle. Olisipa Drizzt vain saanut jotain mielenkiintoisia kumppanuksia.. Jarlaxle..
FantasyfanMinun piti käydä tarkistamassa tietokannasta, että montako Salvatoren kirjaa olen lukenut. Niitä oli 15 ja olen yllättynyt siitä kuinka monta jaksoin lukea.Minä jaksoin lukea 11, jonka jälkeen taisin luovuttaa. Alkupään kirjat olivat mielenkiintoisia ja mukaansa tempaavia, mutta jossain vaiheessa juttu muuttui tylsäksi. Pidin Drizztistä, mutta suurin osa muista tarinan hahmoista oli aika peruskauraa.
Knox GargolForgotten Realmsin ulkopuolinen ja uusi Salvatore ovat kuitenkin mainiota viihdekirjallisuutta.Välillä mietin, että pitäisikö Salvatorelle antaa uusi mahdollisuus. Ehkä.
Jostain syystä olen saanut kuvan, että Demonisodat-sarja eroaisi muusta Salvatoren tuotannosta ja vieläpä hyvällä tavalla. Kuulemma siinä on jopa jonkinlaista panostusta juoneen ja hahmoihin, ainakin sen verran, etteivät ne huku aivan kokonaan mättökohtausten alle. Jos siis vielä joskus luen Salvatorea, teen sen tämän sarjan parissa.
Salvatoren viimeisimmän Forgotten Realms -sarjan Ikikesän avausosa oli niin huono, että päätin jättää jatkon lukematta. Ehkä Kumppanuksia voisi kuitenkin kokeilla, sillä sitä on monessa paikassa väitetty kirjailijan parhaaksi Drizzt-romaaniksi vuosikausiin. Ja aion joka tapauksessa lukea Maailmanjaon toisen osan, joka on Paul S. Kempin kirjoittama. Kemp on aivan eri tasolla Salvatoreen verrattuna - Midnight's Mask on ainoa lukemani roolipelifantasiaromaani, joka ansaitsee rehellisesti neljä tähteä viidestä. Pitääkin lähiaikoina tarkistaa miehen The Twilight War -trilogia.
En tierä teistä, mutta itselleni tulee aina välillä halu lukea R.A. Salvatoren Drizzt sarjaa. Myönnän että parempiakin sarjoja on ja silti uuden kirjan käännöksen tullessa olen aina ostamassa. Kirjojen taso vaihtelee ja myönnä että huonot ovat huonoja. Silti annan ääneni 5 tähden arvoiseksi vaikken tykkääkkään kirjasta. Jotenkin se pieni fantasiaan ihastunut poika herää sisälläni kun luen Drizztin seikkailusta ja lopulta lukiessa en edes välitä onko kirja huono tai hyvä se on aina se mistä kaikki into fantasiaan minulla alkoi.
Jos se pitäisi tarkalleen miettiä niin olen ehkä fani hänen kirjoilleen. Enää puuttuu muutama kirja ja omistan hänen koko tuotantonsa (Terry Pratchett on toinen samankaltainen)
Aina välillä tulee tunne siitä, että voisi koittaa lukea noita taas. Olen tulkinnut sen teinivuosien nostalgiaksi ja vielä en ole uskaltanut kokeilla, kestäisikö nostalgia-arvo Salvatoren oikeaa lukemista. Voi olla parempi jättää muistot muistoiksi, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Dragon+-lehden seuraavassa numerossa nähdään Salvatoren haastattelu, jota mainostetaan näin:
On the literary score, there's an in-depth chat with R.A. Salvatore on the making of an unlikely drow hero and the fiery conclusion to the Legend of Drizzt novels"Legend of Drizzt" on yleisnimitys kaikille Drizzt-romaaneille. Suomessa Jalava näyttäisi olevan lopettamassa kokonaan roolipelifantasian julkaisun, joten voi olla, että kuukausi sitten kauppoihin tullut Rautakääpiön kosto jää viimeiseksi Salvatore-suomennokseksi. Se harmittaa, että kolmisen vuotta sitten kustantamo perui jo ilmoitetun Ensimmäisen kuninkaan saagan toisen osan käännöksen Etsintä. Tämä löytyi Jalavan katalogista, mutta ehkä Metsärosvo myi surkeasti.
Demonisotiin otan sen verran kantaa, että niiden lukeminen aikoinaan nikotteli raskaimman kaupalla. Viimeinen, Verivihollinen, on minulla yhä lukematta, joskin sen puutoksen aion korjata... jonain päivänä. Myöntää täytyy, että mikäli pitää enemmän realistisista kuin sankarillisista kirjoista, Demonisodat varmasti heläyttää mieluisampaa kelloa kuin Drizt, mutta synkkää luettavaa ensin mainittu sarja on, sen voin sanoa. Salvatore itse sanoo jonkin Drizt-kirjan omistuksessa, mikäli oikein muistan, että hän pitää Verivihollista parhaana kirjanaan, mutta tuo samalla esiin synkän ajan, jolloin se kirjoitettiin.
Vähän sama juttu on Margaret Weisin Suojelijoiden tähden kanssa. Weis pitää itse tätä scifisarjaa päätyönään. Meillä suomentaminen jäi ensimmäiseen kirjaan, ja Kadotetun kuninkaan on tietokannassa lukenut vain kolme(!) ihmistä. Minusta tämä on käsittämätöntä, kirja on huomattavasti naisen väsynyttä myöhäistuotantoa (Kaikkeuden kivi, Pimeyden oppilas, Kadonneet kronikat ja Lohikäärmelaivat) laadukkaampaa. En sitten tiedä, haluavatko suomalaiset Weis-fanit lukea vain fantasiaa eivätkä avaruusoopperaa. Toisaalta Jalava päätti jättää Lohikäärmelaivojen viimeisen osa kääntämättä. Weisin julkaisu Suomessa taitaa olla ohi, vaikka häneltä ilmestyy yhä uusia sarjoja.
LichOnko tietoa, onko kirjoista The Herald, Annihilation ja Resurrection tulossa suomennuksia? Näille kahdelle sarjalle lukisin kyllä mieluusti myös päätösosat, kun muutkin on sarjoista Suomennettu. Erityisesti Lukkikuningattaren sotan keskeyttäminen jäi harmittamaan, kun tapahtumat on selvästi sidoksissa Drizzt-sarjan myöhempiin osiin.Muistaakseni Jalava on ihan suoraan vastannut, että Lukkikuningattaren sodan kahta viimeistä osaa ei suomenneta. Siitä oli juttua toisessa ketjussa. Ikävä temppu kustantamolta – kun neljä kirjaa jatkuvajuonista tarinaa on julkaistu, niin voisi ne kaksi viimeistäkin. Minä en koko sarjasta erityisemmin pitänyt, mutta koska olin jo neljä lukenut, niin täytyi saada juoni päätökseen. Siirryin siis englanninkielisiin.
Annihilation oli koko Lukkikuningattaren sodan surkein osa – kustannustoimittajana tunnettu Philip Athans ei yksinkertaisesti osannut kirjoittaa. Resurrection taas oli sarjan selvästi paras ja annoin sille kolme tähteä tietokannassa. Paul S. Kempin kyvyt ovat ihan eri luokkaa kuin muiden sarjan kirjoittajien. Ainoa syy, miksi aloitin aikoinaan Lukkikuningattaren sodan lukemisen oli se, että päätösosa on Kempin käsialaa. Oli Resurrection silti heikompi kuin muut Kempiltä lukemani kirjat. Hän joutui työskentelmään toisten luomien päähenkilöiden parissa, ja juonikin oli ennalta määrätty.
Forgotten Realms -romaanien lakkauttamisesta on saatu uusi merkki. Erin M. Evans kertoi lokakuussa ilmestyvän The Devil You Know'n jäävän hänen viimeisekseen Brimstone Angels -romaaniksi. Wizards of the Coast meinasi kuulemma lopettaa sarjan jo edelliseen kirjaan, mutta Evans onnistui taistelemalla saamaan vielä yhden, jossa tarina tulee päätökseen. Salvatore taas ei tällä hetkellä suostu puhumaan mitään Drizztin jatkosta Heron jälkeen. Jos FR-romaanit on päätetty lakkauttaa, niin asiaa ei voi julkistaa ennen viimeisten kirjojen ilmestymistä, koska sillä voisi olla negatiivinen vaikutus myyntiin (fanit suuttuvat ilmoituksesta eivätkä protestina osta teoksia).
Tulipa mieleen, että mitä mieltä muut ovat Salvatoren synkkäsävyisemmistä Forgotten Realms -kirjoista, kuten Äänetön veitsi tai Maailmanselkä? Entäpä sitten Patriarkan tie? Ei paljon hymyilyttänyt niitä lukiessa, ei minua ainakaan. Maailmanselkä, sen paremmin kuin Patriarkan tie ei juuri Drizztistä kerro, mutta sinänsä kiinnostavia ne olivat, että ne luin, vaikka minusta aiemmat ja myöhemmät Forgotten realms -kirjat ovat parempia. Pitää vielä sen verran sanoa, ettei Äänetön veitsi ihan kuulu tuohon synkkien kirjojen sarjaan, kunhan häälyy siinä rajalla.
Minusta jo Kääpiöiden koti oli hyvä kirja, mutta todella mainioksi Ikikesä muuttui Kharonin kynnen myötä, ja kokonaisuutena minusta sarja oli todella onnistunut - huomattavasti parempi kuin esim. Murroskaudet. Henkilösuhteidensa ansiosta Viimeisellä kynnyksellä oli minusta suorastaan loistava kirja. Viime aikoina Salvatore on muutenkin ollut hyvässä iskussa, jos minulta kysytään - sanoisin, että mies on jälleen löytänyt oikean tyylin. Toisaalta taas käsitän hyvin, jos hän on muiden mielestä sortunut taas vanhoille huonoille teille. :)
JussiSalvatore haluaisi kovasti jatkaa itse luomansa Koronan maailman parissa, mutta vuonna 2010 päättyneen Ensimmäisen kuninkaan saagan jälkeen kustantamot eivät ole olleet kiinnostuneita.Nyt kun Drizzt-kirjat ovat saaneet päätöksensä ja Forgotten Realms -romaanien julkaisu ylipäätään lopetettu, onnistui Salvatore tekemään paluun Demonisotien maailmaan. Ensi helmikuussa ilmestyy Koronassa tapahtuvan The Coven -sarjan avausosa Child of a Mad God kovakantisena. Kustantajana toimii iso Tor Books, joka aiemmin julkaisi mieheltä Saga of the First King -sarjan. Mutta tästä ei pitäisi puhua "suomennetut teokset" -ketjussa, koska on varmaa, ettei sarjaa koskaan suomenneta.
En ole lukenut Salvatorelta yhtään kirjaa englanniksi, mutta nyt mietin, pitäisikö Homecoming-trilogia kuitenkin tarkistaa. Kaikki osat löytyvät paikallisesta kirjastosta. Kyseessä on sentään lopetus Drizzt-romaaneille, joita olen lukenut valtavan määrän.
Mainitsin edellisessä viestissäni Margaret Weisin Suojelijoiden tähden. Luin sen kirjoittamisen jälkeen syys-lokakuussa sarjan toisen osan King's Test englanniksi. Vasta 37-vuotiaana tutustuin Weisiin alkukielellä... King's Test oli toimiva avaruusooppera – mietin kolmen ja puolen tähden antamista, mutta päädyin kolmeen. Romaani oli avausosaa onnistuneempi ja taitaa olla paras Weisilta koskaan lukemani kirja. Vaikea vertailla, kun tartuin Syyshämärän lohikäärmeisiin jo seiskaluokkalaisena. En ihmettele sitä, että kirjailija pitää Star of the Guardiansia päätyönään. Ostin kolmannen osan King's Sacrifice puolellatoista eurolla paikallisesta antikvariaatista, mutten ole vielä aloittanut lukemista.
Mutta tämä ei ole Weis-ketju!
Vaikka mitäpä minä retorisia kyselen. Itse varmasti tulen viimeisetkin Drizzt-kirjat lukemaan. Mutta ymmärsinkö rivien välistä oikein, ettei niitä sitten suomennettaisi? Minusta olisi käsittämätön veto kustantamolta, joka sentään on kyseisiä kirjoja metritolkulla suomeksi julkaissut, jättää kolme viimeistä kääntämättä. Sama tapahtui aikanaan Ajan pyörälle.
Ajan pyörät luin englanniksi loppuun, ja saman teen Drizzt-kirjoille, jos tarpeen. Sanottakoon tosin, että luin saman tien kaikki Ajan pyörä -kirjat alusta lähtien uusiksi englanniksi ja sitä myötä loppuun asti. Samaa tuskin tulen tekemään Drizzt-kirjojen kanssa, niin paljon kuin olenkin niistä vuosien mittaan nauttinut... ja ajoittain kärsinyt. Minunkin hulluudellani onneksi jokin raja on. ;)
Nyt luen Rautakääpiön kostoa. Viihdyttävä ja vauhdikas. Mukavaa luettavaa raskaampien opusten välissä. Konstailematon. Hups! Innostuinkohan vähän liikaa? :)
Muistan niin vähän Demoniapostolista, että melkein tekisi mieli lukea se uudestaan. Yleensä kirjamuistini on varsin hyvä, joten se, etten muista kirjan juonta pääpiirteissään on harvinaista. Kertauksen paikka, kuka ties.
[Spoileri - klikkaa]
Centuries ago, in the city of Menzoberranzan, the City of Spiders, the City of Drow, nestled deep in the unmerciful Underdark of Toril, a young weapon master earned a reputation far above his station or that of his poor house.
The greater nobles watched him, and one matron, in particular, decided to take him as her own. She connived with rival great houses to secure her prize, but that prize was caught for her by another, who came to quite enjoy the weapon master.
This was the beginning of the friendship between Zaknafein and Jarlaxle, and the coupling of Matron Malice and the weapon master who would sire Drizzt Do’Urden.
R. A. Salvatore reveals the Underdark anew through the eyes of Zaknafein and Jarlaxle — an introduction to the darkness that offers a fresh view of the opportunities to be found in the shadows and an intriguing prelude to the intriguing escapes that lie ahead in the modern-day Forgotten Realms. Here, a father and his son are reunited and embark on adventures that parallel the trials of centuries long past as the friends of old are joined by Drizzt, Hero of the North, trained by Grandmaster Kane in the ways of the monk.
But the scourge of the dangerous Lolth’s ambitions remain, and demons have been foisted on the unwitting of the surface. The resulting chaos and war will prove to be the greatest challenge for all three.
Timeless avaa trilogian, jonka nimi ei ole vielä tiedossa. Kirjan kustantaja ei ole Wizards of the Coast vaan HarperCollins. Mutta joo, asiasta ei pitäisi puhua tässä ketjussa, sillä Salvatoren suomentaminen on ohi.
- Risingshadow
- Keskustelut
- Lukusali
- R. A. Salvatore