Mikä sinua potuttaa nyt?

Mua harmittaa edelleen, etten saa vanhemmiltani mitään joululahjaa. Kauhean tylsää olla aikuinen. :tongue:

Heh. Minä olen ollut jo pitkään helpottunut kun ei enää vietetä joulua. Se koko lahjaruljanssi alkoi tuntua kiusalliselta jo myöhäisessä teini-iässä.   Potutuksen aiheita tullut kerralla parikin kappaletta:   Kotisivutila on kadonnut jonnekin. Sinänsä ei haittaa, sillä enhän minä sitä ollut enää mihinkään käyttänyt. Mutta noin periaatteesta pännii. Pitäisi kai kysellä Saunalahdelta sen perään, mistä on kyse.   Toinen on se, että joululoma alkoi ja heti on duha ja kuumetta. En kuitenkaan vaivaudu lomaa siirtelemään, vaikka sekin on ollut nyt pari vuotta (mutta ei kohta enää, se lysti ei kauan kestänyt) mahdollista. Onneksi taisi olla pikaräähkä, sillä puolitoista päivää ja olo tuntuukin jo huomattavasti paremmalta. Viimeksi (kuukausi sitten) ei nostanut kuumetta ja kesti viikon.

Uusin toimiva kamerani, joka on juuri nyt käytössä, ei näytä sitä, minkäpituista filmiä se keloillaan kantaa. Joudun siis muistelemaan, ostinko 24 vai 36 kuvan lurran. Filmin herkkyyden paljastavan numeron voi sen sijaan valita pikkuiruiseen näyttöön. Minulle kävi kerran niin, että luulin 24-ruutuista rullaa tätä pitemmäksi, siirsin filmiä ja katkaisin sen. Nolotti vielä moinen liikkeeseen, vaikka myyjältä löytyikin konsti, kirjaimellisesti käsien käänteissä pimiöisen sisällä. Opinpa sen, että pitää saman tien merkitä selkeästi muistiin tuohon kuvaimeen hankitun filmin mitta... No, kuvailin äsken lähipellolle pulpahtanutta lampista, auringon heijastuessa veteen, ja olen tyytyväinen ... hetkinen, tämähän on potutusketju, eli enpäs jatka tätä lausetta.

Tää on mennyt kauan sitten jo sairaan puolelle...keksin haluta jotain..todennäkösesti harvinaista tai muuten vaikeasti saatavaa. Etsin etsin ja etsin ihan sekoamispisteeseen asti kunnes löydän haluamani ja tää saattaa siis esineestä riippuen kestää kuukausiakin.. Siinä kohtaa kun etsinyt jotain todella kauan ni ei ees välitä enään mitä se tulee maksaan kuhan saa hankittua ja pääsee pakkomielteisestä etsimisestä. Tässä nyt illan/yön ajan etsinyt jotain ja oon nyt jo siin pistees et maksasin tuhansia euroja kuhan pääsisin pakkomielteestä eroon hetkeksi...keksin kuitenkin taas hetkenpäästä jotain uutta mitä haluan..

Ollaan Iivarin kanssa katsottu Star Warseja kertauksena uutta leffaa varten, ja mielelläni kommentoisin niitä tuonne Teatterin ketjuun... mutta en uskalla, sillä haluan välttyä uusimman osan spoilereilta. :huh:

Juuri nyt olis uskomattoman hyvät mahdollisuudet nähdä revontulia koko Suomessa ja tietenkin täällä Oulussa sataa vettä, joten ei mitään mahdollisuuksia nähdä niitä :sad:

Joo, potutti kovasti kun revontulihälytyksiä tuli Nurmijärveltä koko ilta/yö ja revontuliovaali näytti lupaavalta, ja pelkkää harmaata joka paikassa. :sad: No, ehkä joku toinen ilta... Vaikeaahan täällä olisi mitään nähdäkään katuvalojen takia.   Tänään sarjakuvanlukijana potutti [url=http://yle.fi/uutiset/sarjakuvat_havisivat_alypuhelimelle__nuoret_ovat_hylanneet_vanhan_suosikkiharrastuksen/8530007]tämä uutinen[/url]. Onko sarjakuvasta tulossa kuollut ala, vai onko se vain siirtynyt "oikean" kirjallisuuden pariin, mitä lukevat ilmeisesti harvat ja valitut. "Mä en ole mikään lukija." :sad: Tuo on vain yksi lapsi, mutta.   Voihan tuokin lapsonen jonain päivänä löytää itsensä kirja kädessä, mistä sen tietää...

Netflix. Maksulliseksi sivustoksi ärsyttävän vajavainen. Milloin ikinä toivotkaan, että sieltä löytyisi joku tietty elokuva/sarja, niin juuri sitä siellä ei tietenkään ole...

Ns. naamakirja on paisunut niin rönsyileväksi, että ehtimiseen hukkaan sinne jo lukemani viestit, jotka haluaisin tutkia uudelleen. Tänäänkin ihan varmasti lukaisin tietyn henkilön lähettämän tervehdyksen, mutta kun halusin noin puolta tuntia myöhemmin vastata juuri siihen, en löytänyt tuota alkuperäislähetystä enää. En edes osaa riittävän täsmällisesti käyttää naamaston hakutoimintoa, omine sumeaakin hämärämpine logiikkoineni. Koska minulle usein käy juuri näin, niin olen oppinut ottamaan leikkaa+liimaa -toiminnoin talteen ilmoitukset, joihin ehdottomasti tahdon vastata, keikkaa pyydystääkseni tai tapahtumaan ilmoittautuakseni. Täytyy kai ruveta menettelemään näin myös tervehdyksiä lukiessani. Huokaus!

Miehen sukulaiset, jotka vielä vuosien jälkeenkin osoittavat joulukortit ainoastaan sen nimelle. Eihän tässä ollakaan kuin 10v oltu yhdessä - mä en vieläkään kelpaa seuraan?

Potuttaa se miksi olen niin kova pyörittämään ajatuksia kaikessa epämukavassa ja ikävässä kun voisi nauttia niistä elämän hyvistä asioista. Hyvien asioiden sijaan mietin niitä surkeita juttuja ja ikävöin väärää ihmistä jo monennettakohan kuukautta.

Vähän samaa Q_Blackin viestiin verrattuna. Potutukseni aihe siis. Ei voi millään olla ajattelematta kaikkea ikävää sen jälkeen, kun on tullut loukatuksi. Nytkin haluaisin vain lähteä pois paikalta, mutta täältä takapajulasta on hankala liikkua minnekään ilman omaa autoa.   Appivanhemmat menivät sanomaan, että heidän mielestään käskyttelen heidän poikaansa (poikaystävääni) turhan paljon täällä ollessa. Siihen päälle anoppi totesi, että on sullakin jalat.   Kiitti vaan tästäkin. Todellakin lähdin teidän kanssa matkaan siksi, että saatte masentaa mua niin, etten saa unta ollenkaan. Kiva loma tästäkin tuli, jee. Prkl.   :sad:

Koeta kestää, Ansa! Loma ei onneksi jatku ikuisuuksiin. Ja sanotaan, että vaikka kaikista ihmisistä ei voi pitää, niin kaikkien kanssa voi tulla toimeen. (Tähän lisään itse: jollakin tavoin.)

Pari kuukautta sitten järjestin kitjahyllyni ja oon ollu siihen tosi tyytyväinen tähän asti. Äsken veli sitten tuli yhen mum kirjan kans ja sano, ettää tää on ollu mun sängyn alla puol vuotta, sie varmaan haluut tän. En olis just sillon kyllä halunnu. Sen paikka on siellä ihan keskellä eli koko kirjahylly pitää laittaa uusiksi. Murh

Parkkihallit. Joku aika sitten Oulussa vedin naarmut auton kylkeen, ja nyt Itiksessä käydessä hiukan jänskätti kaikki ne kapeat ja pyöreät käännökset. Mutta ihan kunnialta sieltä tänään selvittiin pois. Auton korjaaminen on pirun kallista hommaa...

Tansseissa lähiviikkoina näkemäni, lukuisuudeltaan n. 70% samanaikaisesta naisyleisöstä oleva miesväki, joista suunnilleen yksikään ei näköjään halua minua tanssiin kutsuen hankkia äärimmäisyyskokemusta. Olisi ollut mitä oivin tilaisuus väistellä varpaillepolkaisuja ja ähistellä noin 480-kiloiselta tuntuvaa partneria parketilla kuljettaen - mutta tämä ei näyttänyt eilen herroille kelpaavan! Myönnettäköön, että tansseissa oli kosolti pariskuntia eikä nyt siellä näkynyt niitä tuttaviani, jotka suovat minulle tanssin tai pari ja vievät sitten buffettiin kahvia siemamaan ja kieltä laulattamaan. Musiikki oli mukavaa ja elävää, mutta itsetuntoani kolhii se, että ehtimiseen vierestä viedään. Tanssi olisi niin hyvää liikuntaa ja sosiaalinen tapahtuma samanaikaisesti mutta syrjästä katsojalla liikkuvat vain kuplat hänen kiehahtavassa sapessaan. Toki tuosta tunteesta saa aineistoa mm. tieteistarinoihin mutta eilen minusta tuntui siltä, että moista materiaalia on jo elimellisen keskusyksikköni varastossa riittämiin, useaankin suollokseen.

Tänään alkoi arki, ja ajattelin, millaisen sään saisimme huomiseen ulkokuvaukseen, josta neuvottelin erään kuvaajan kanssa ns. naamakirjan suomin viestitoiminnoin. Tänään olisi ollut oiva keli... Liikuskelinkin sovitun kuvauspaikan tietämillä mutta näpsin omia loistoräpsyjä - niitä, joita naamakirjailijat tohtivat kuraksi kutsua. Löydän varmasti perille, ajattelin. Kun äsken istuin koneelle, luin kauhukseni viestin tältä kuvaajalta: "Kuvaus peruttu, koska et tullut ajoissa paikalle." Olin siis sittenkin erehtynyt päivästä, vaikka olin monta kertaa tarkistavinani: maanantai vai tiistai. Kotikoneeni on niin hidas, että pitkän yksityisviestiketjun lukeminen ahmii aikaa, joten silmäilin vain viimeisimmät viestit, joista puuttui päivämäärä. Tulin siis tehneeksi OHARIT, minä, joka yritän pitää sopimuksista kiinni! Onneksi kuvaaja kenties leppyi ja näkyi ehdottavan sitä huomista. Tänä loppuvuonna ei tunnu mikään sujuvan. Toivon, että ensi vuosi alkaa juohevasti. Niin käy, jos se ilkeä kaiken sotkeva poppoo, joka jossain rinnakkaistodellisuudessa väijyy ja Murphyn lakeja säätelee, pitää kerrankin kunnon loman. Huokaus!

Nyt se flunssa, jota olen tässä vältellyt jo pari viikkoa, on iskemässä ihan tosissaan. Olen pitänyt pöydällä esillä ja näkyvilla Buranan kuumajuomaliuospakettia pelotteena flunssalle (se juoma sulatti makunystyrät kun kokeilin sitä ennen joulua ja nuha kaikkosi sillä erää), mutta nyt flunssan mahti on voimakkaampi kuin pelotteen. Olin jo ehtinyt toivomaan, että tämä tauti ohittaisi minut..

Sain aivan puun takaa kuulla tänään työkaverilta että hän kyttää kahvitaukoni pituuksia. :shock: Siis mä pidän aina 12min kahvitauon koska se on sen pituinen enkä edes juokse tupakkatauolla kun en polta. Koko päivän olen ollut pahalla tuulella ja ärsyyntynyt asiasta ja pomo on lomalla ja näen hänet vasta 2,5viikon päästä. Jolloin vasta voin kysyä, mistä ihmeestä tämä kyttääminen johtuu..

Treenimaksuihin on kuulemma tulossa "roima korotus", valmentaja vihjaisi meilissään. Vielä ei ole tietoa korotuksen todellisesta roimuudesta mutta silti harmittaa, hallien ahneus siis. Täytyyhän niidenkin ansaita toimintaansa rahoittaakseen ja ihmisiä työllistääkseen mutta köyhää kirpaisee pienikin lisälasku. Ajattelin, että rahaa riittää uuden (siis käytettynä hankittavan mutta minulle uuden) tietokoneen ostamiseen, viimein - yli vuoden pähkäilyn jälkeen - mutta ei taida siis riittääkään. Elämä tuntuu koostuvan hankalista valinnoista myös tulevana vuonna 20166. :eek: Onneksi sentään kuljemme kohti kevättä. Kevättä! Ja se potuttaa vain siten, että taas saa uusia kotimaisia pottuja.

Olen todella ylimielinen. Minulla oli 25h tuntia peliaikaa KOTOR 2:sen parissa takana ja sitten siihen iski bugi, joka korruptoi ainoan tallennustiedostoni. Kyllä, [i]ainoan.[/i] Kuinka monta kertaa olinkaan katsellut latausruutua ja lukenut tekstin "tallenna peli useisiin eri tiedostoihin..." - ja ajatellut "pyh, tähänkin asti olen pärjännyt ihan hyvin yhdellä..." Pahinta on, että sitten vahingossa pilasin vielä ainoan automaattisen tallennustiedoston... Muuta ei siis jäljelle jäänyt kuin kaikkien nykyisten tiedostojen poistaminen ja koko homman aloittaminen alusta. Ärsyttävintä oli kuitenkin teksti, joka ilmoitti epäonnistumiseni: [i]I am broken, so very broken...[/i]

Minulla on kiire, mutta naamakirja, mokoma, ei tuo eteeni uloskirjauspainiketta, vaan jauhaa siirtymävaiheessa - eli ilmaisin pyörii ja kertoo, että jotain ohjelma puuhaa, mutta valmista ei tule. Kotikoneellani, tuolla WinXP:n nielleellä, tämä ilmiö on tavanomainen ja ymmärrettävä, mutta nyt se esiintyy täällä kirjastossakin. Mur! Onko tiedon valtaväylästö nyt tosi ruuhkainen? Ja onko iso haitta siitä, etten kirjaudu ulos, vaan poistun maisemista vain selaimen sulkien? Tätä mietin pottuillen nyt.

Kirjasto ei ole auki! Siis mitä?! Kaikki muut paikat ovat, koska eikös nyt ole ihan tavallinen lauantai? Raivostuttavaa. Liekö syy asuinkaupunkini takapajuisuudessa, vai onkohan tämä ihan yleistä joka paikassa. Ärsyttävää joka tapauksessa, koska kirjastoon olisi tänään pitänyt päästä.   Muok. Taitaapi olla syy tässä omassa kaupungissani, koska Piru Naiseksi ainakin pääsi kirjastoon. Arg.

Sisällä on kamalan kylmä, tai sitten olen vain tulossa kipeäksi...

Ja taas, eikun taas, vaan taas ... kaksi harrastustoimintaani muuttuu päällekkäisiksi! Viime vuonna pystyin osallistumaan kumpaiseenkin, jos töitäni ehdin, mutta tulevaisuudessa on toisin. Onneksi iltatyö aika usein heivaa tällaiset harrastusprobleemat ratkenneitten pulmien virtuaalilaatikkoon. Silti suututtaa, kun kiinnostavia tapahtumia ajoittuu päällekkäin, Valitse siinä toinen tai toinen - tunnet ainakin pienoista syyllisyyttä siitä, että olet pettänyt ryhmänvetäjistä toista.